Rukousta ja lähimmäisenrakkautta

Pääkirjoitus 25.3.2022, Fides 3/2022, s. 2.

Hiljattain päättynyt Pohjoismaiden piispainkokous sanoitti lausunnossaan monien tunteet: “Siksi me kohotamme huutomme Venäjän presidentille: Lopeta tämä epäoikeudenmukainen sota! Ja me vetoamme Venäjän kansaan: Älkää salliko tämän vääryyden jatkua teidän nimissänne!” (NBK, Lausunto sodasta Ukrainaa vastaan, 11.3.2022, ks. s. 7)

Kristittyinä me haluamme ja vaadimme rauhaa, kannustamme laskemaan aseet ja lopettamaan väkivallan. Emme voi koskaan hyväksyä mielivaltaista vääryyttä vaan vaadimme oikeudenmukaisuutta rauhan ja totuuden hengessä. Meidän aseitamme ovat rukous ja lähimmäisenrakkaus, ja juuri niissä on myös kirkon vahvuus. Siksi me voimme iloita monista rohkaisevista tapahtumista ja ilmiöistä:

Rukouksesta on kysymys esimerkiksi juuri tämän lehden ilmestymispäivänä, perjantaina 25.3.2022, kun paavi Franciscus pyhittää juhlallisesti Venäjän ja Ukrainan Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle seuraten Fatiman Neitsyen toivetta 105 vuoden takaa. Sama pyhittäminen toteutetaan ympäri maailmaa, myös Suomessa (ks. s. 3).

Lähimmäisenrakkaudesta on kysymys, kun vähänkään katsomme ympärillemme. Tuki, myötätunto ja avustushalu on käsinkosketeltavaa kaikkialla, missä vain kuljemme. Niin seurakunnissa kuin muuallakin, kaikenlaisten yhteisöjen piirissä. Julmaa ja järjetöntä sotaa paenneita miljoonia ukrainalaisia autetaan kaikin tavoin, heille avataan kotien ovet ja vastaanottajien sydämet. Monilla on tunne, että apua haluaisi antaa vieläkin enemmän, jos vain tietäisi, miten.

Tiedämme hyvin, että pakolaiset eivät tule tyhjästä. Mutta he tulevat vieraaseen paikkaan ja ovat toisten armoilla. He tulevat omine elämineen, suruineen, traumoineen ja ongelmineen. Monet ovat juuri menettäneet läheisiään tai ovat epätietoisia rakkaittensa kohtaloista. Monet ovat henkisesti ja hengellisesti avun tarpeessa. Ja sitä heille pitääkin tarjota. 

Tätä silmällä pitäen hiippakunnan ja seurakuntien taholla ja yhteistyössä ekumeenisten kumppanien kanssa pyritään paraikaa löytämään Ukrainasta Suomeen tulleiden pakolaisten joukosta ne, jotka katolilaisina tarvitsevat oman kirkon turvaa ja hengellistä ravintoa. Oman uskonnon harjoittaminen on monille luovuttamattoman tärkeä, keskeinen turvapaikka.

Sodan julmuus ja pahuus nostavat esiin myös sydämiimme välillä hukkuneen vilpittömän hyvyyden ja aidon ihmisyyden. Siitä voi olla kiitollinen.

Marko Tervaportti

Kannen kuva: Stefan Lochner, ”Madonna im Rosenhag”, 1442–1451, Köln.