Vatikaani julkaisi 9. lokakuuta 2025 apostolisen kehotuskirjeen Dilexi te (“Minä olen sinua rakastanut”), jonka paavi Leo oli allekirjoittanut 4. lokakuuta, pyhän Franciscus Assisilaisen muistopäivänä. Dokumentin kirjoittamisen oli aloittanut jo edellinen paavi Franciscus, joten tätäkin asiakirjaa voi pitää eräänlaisena kahden paavin yhteisenä työnä – samalla tavoin kuin paavi Franciscuksen ensimmäinen kiertokirje Lumen fidei (”Uskon valo”) rakentui paavi Benedictus XVI:n aloittaman tekstin varaan.
Kehotuskirjeen keskeinen sanoma on, että kristillistä uskoa ei voi erottaa rakkaudesta köyhiin. Paavi muistuttaa, että Kristus itse tuli köyhäksi ja asettui heikoimpien joukkoon. Kirkko on uskollinen evankeliumille vain silloin, kun se elää ja toimii niiden rinnalla, joita maailma syrjii tai pitää arvottomina.
Dilexi te koostuu johdannosta ja viidestä pääluvusta. Johdannossa paavi liittää aiheen suoraan Raamatun sanoihin “Minä olen sinua rakastanut” (vrt. Ilm. 3:9) ja toteaa, että Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan velvoittaa kristittyjä vastaamaan samalla rakkaudella erityisesti köyhiä ja kärsiviä kohtaan.
Ensimmäinen luku, Muutamia olennaisia sanoja, kuvaa köyhyyden todellisuutta ja sen monia muotoja: aineellista, hengellistä ja sosiaalista. Paavi torjuu ajatuksen, että köyhyyttä voisi tarkastella vain yksilön vastuuna, ja korostaa, että köyhien kohtaaminen muuttaa myös kohtaajaa.
Toinen luku, Jumala valitsee köyhät, käsittelee Jumalan erityistä läheisyyttä vähäosaisiin. Paavi painottaa, että Raamattu osoittaa tämän kauttaaltaan – Jumalan rakkaus köyhiin on olennainen osa pelastushistoriaa. Uskon ja laupeuden, rukouksen ja toiminnan välillä ei voi olla eroa.
Kolmannessa luvussa, Kirkko köyhiä varten, paavi kuvaa, kuinka kirkko on historiansa aikana elänyt köyhien rinnalla. Hän viittaa varhaisten kristittyjen elämään ja kirkkoisien opetuksiin, mutta myös nykypäivän haasteisiin, kuten muuttoliikkeeseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Kirkko ei voi rajoittua vain sanoihin tai symboleihin, vaan sen on osoitettava rakkautensa konkreettisin teoin.
Neljäs luku, Historia, joka jatkuu, liittää asiakirjan kirkon yhteiskuntaopin jatkumoon. Paavi viittaa edeltäjiensä opetuksiin – erityisesti Rerum novarumiin ja viimeaikaisiin paavillisiin teksteihin – ja toteaa, että nämä eivät ole menneisyyden asiakirjoja, vaan elävää opetusta, jota on sovellettava aina uusiin olosuhteisiin.
Viides luku, Jatkuva haaste, tekee tavallaan yhteenvedon kirjeen keskeisestä sanomasta. Paavi kutsuu kristittyjä elämään arjessa ja yhteisössään siten, että köyhien ääni tulee kuulluksi ja että heitä kohdellaan veljinä ja sisarina, ei avun kohteina. Rakkaus köyhiin on kirkon tunnusmerkki: se ei ole valinnainen tehtävä, vaan näkyvä todistus elävästä uskosta.
KATT / Vatican News / Vatican.va