Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa,
Lähes päivittäin saan teiltä uutisia, luottamuksellisia viestejä ja rukouspyyntöjä: sairauksien aiheuttamaa kipua, jäähyväisiä rakkaista ihmisistä, yksinäisyyden taakkaa, lohdutonta ahdistusta. Kannankin teitä sydämessäni ja rukouksissani. Teidän äänenne muistuttavat minua siitä, että kärsimys kuuluu yhteisömme elämään, eikä toisen tuskan ohi voi kulkea välinpitämättömästi.
Kärsimys on epäilemättä salaisuus, jota on vaikea ymmärtää. Usein kysymme: Miksi? Miksi rakkailleni tai miksi minulle itselleni käy näin? Miksi Jumala sallii niin paljon kärsimystä? Vastaukset eivät aina ole selviä. Uskomme tuo kuitenkin valoa sinne, mihin järki ei yllä: Kristuksen ristin salaisuuden kautta.
14. syyskuuta vietämme Pyhän Ristin ylentämisen juhlaa. Tuona päivänä näemme, kuinka Jeesuksen rakkaus aina kuolemaan asti muuttaa kuoleman ja kivun todellisen toivon merkiksi. Kristuksen risti ei poista kärsimystä; se ottaa sen kantaakseen ja lunastaa sen sisältäpäin. Hänen uhrinsa osoittaa, ettei kärsimys ole viimeinen sana: sillä, että Jeesus antoi itsensä lahjaksi, on merkitys, arvo ja pelastus.
Hänen kanssaan meillä ei ole takuuta siitä, että ymmärtäisimme aina, miksi asiat tapahtuvat; emme lupaa helppoja vastauksia. Meillä on kuitenkin lupaus — ja kokemus — ettemme ole yksin koettelemuksissamme. Jeesus kutsuu meitä ottamaan ristimme joka päivä (vrt. Matt. 16:24): ei rangaistuksena ilman tarkoitusta, vaan tienä, jota hänen rakkautensa valaisee. Kun kannamme sitä hänen kanssaan, taakkamme tuntuu kevyemmältä ja kipumme voi Jumalan käsissä muuttua toivon hetkeksi.
Muistakaamme myös meidän Äitiämme Mariaa, joka seisoi Jeesuksen rinnalla ristillä. Maria, joka seurasi Poikaansa synkimpänä hetkenä, ei hylkää meitäkään. Hänen äidillinen läsnäolonsa opettaa pysymään lujina, tukemaan kärsivää hellyydellä ja luottamaan Jumalan johdatukseen. Kun tunnemme olevamme heikkoja ja voimattomia, voimme pyytää häntä tukemaan meitä ja auttamaan meitä katsomaan Ristiinnaulittua toivon silmin.
Mitä voimme konkreettisesti tehdä yhteisönä kaiken tämän kärsimyksen keskellä?
- Jatkaa rukousta, uskollisesti ja yksinkertaisesti, sairaiden, surevien ja epävarmuudessa elävien puolesta. Rukous ei ole turha teko: se yhdistää ja vahvistaa meitä.
- Olla läsnä toisillemme: soitto, käynti tai viesti voi olla siltana rakkauteen yksinäiselle.
- Elää eukaristia syvällisesti: osallisuus Kristuksen Ruumiista on voima, joka kantaa meitä matkalla.
- Tarjota kätemme ja aikamme: konkreettinen lähimmäisenrakkaus antaa toivolle kasvot ja rakentaa yhteisöä.
Rohkaisen meitä kaikkia 14. syyskuuta vietettävässä juhlassa uudistamaan katseemme Kristuksen ristiin: ei tappion tunnuksena, vaan rakkauden merkkinä, joka annettiin loppuun asti. Löytäköön jokainen henkilökohtainen ristimme, pieni tai suuri, Kristuksessa ja Mariassa ystävän ja tarkoituksen; ja tehköön kärsimyksen kokemus meistä lohdutuksen ja laupeuden todistajia toisillemme.
Rukoilen jokaisen teidän puolestanne ja pyydän, että te myös itse vahvistatte toisianne rukouksella ja rakkaudella. Herra, joka otti kantaakseen kärsimyksemme, antakoon teille rauhan ja voiman. Ja Pyhä Maria, kärsivien Äiti, älköön jättäkö meitä kulkemaan yksin.
Paimenen rakkaudella ja siunauksella,
Helsingissä, 14.9.2025
+ Raimo Goyarrola
Helsingin piispa