Pääkirjoitus, Fides 3/2023, 24.3.2023, s. 2.
Ihmisen elämä on mutkikas. Me haluamme sitoutua, me haluamme vapautua, monet asiat saavat meidät pauloihinsa, monet taas tuntuvat etäännyttäviltä. Pitäisikö astua yksi askel oikeaan vai vasempaan, eteen vai taakse? Mitä pitäisi kaupasta ostaa, mitä sieltä voi ostaa?
Minä ehkä suosin ajatusta siitä, että astutaan mielellään ensin yksi askel taaksepäin ja pysähdytään hetkeksi miettimään, ennen kuin lähdetään tekemään tai toteuttamaan jotakin. Kun ajat ovat vaikeat, niin kuin esimerkiksi korona-vuosina tai ukrainan sodan uhan alla, elämässä korostuvat meille kaikkein tärkeimmät asiat, asiat, joihin meillä on lähin ja hyvin tiivis suhde, asiat, joista me viimeisinä olemme valmiita luopumaan.
Yksi ja ehkä tärkein näistä “asioista” on oma perhe. Puoliso ja lapset, ehkä omat vanhemmat ja aivan läheisimmät ihmiset. Harva oikeasti rakastaa omaisuuttaankaan niin paljon, että uhraisi rakkaimpansa sen takia. Antaa mennä vain. On asiallista tietoisesti pohtia, miksi näin oikeastaan on. Mikä tekee omasta perheestä – kaikkine haasteineenkin – rakastamisen ja puolustamisen arvoisen? Sen arvoisen, että muulla ei kerta kaikkiaan ole yhtä paljon väliä?
Ytimekäs vastaus varmaankin on se, että perheen syntyminen ja toteutuminen, ihanteellisesti ottaen avioliitossa ja siitä syntyvissä lapsissa ja sukupolvien kierrossa, isovanhempien, vanhempien ja lasten välisissä ainutkertaisissa suhteissa ja koko perhedynamiikassa, on jotakin meihin ihmisiin sisäänrakennettua, annettua. Perheeseen suuntauminen jollakin tavalla kuuluu siis meidän olemukseemme, DNA:hamme. Kristittyinä me voimme uskoa, että se on siellä sitä varten, että Jumala, kaiken Luoja, on niin nimenomaisesti tahtonut.
Kun Jumala oli luonut maailman, hän katsoi luomistyötään ja totesi, että “kaikki oli hyvää”. Miksemme mekin voisi ottaa ensin askelta taaksepäin, katsoa kaikkea sitä hyvää, mitä me jo olemme saaneet, kaikkia ympärillämme olevia ihmisiä, omaa perhettämme ja kiittää Jumalaa tästä suuresta ja korvaamattomasta lahjasta. Kiitollisuus vie meitä ihmisinä ja kristittyinä paljon pitemmälle kuin kateus ja katkeruus, vaikka niihinkin voi joskus olla syynsä. Mutta se onkin sitten toinen juttu.
Marko Tervaportti
Pitkäperjantai 7.4. on paasto- ja abstinenssipäivä.
Långfredagen den 7.4 är en faste- och abstinensdag.
Good Friday Apr. 7, is a day of fasting and abstinence.
Pääsiäisaika alkaa sunnuntaina 9.4.
Påsketiden börjar på söndag 9.4.
Eastertide begins on Sunday Apr. 9.
Kristus nousi kuolleista. – Totisesti nousi!
Kristus är uppstånden. – Ja, sannerligen uppstånden!
Christ is Risen. – Truly He is Risen!
Surrexit Christus vere! – Alleluia!