Noin 20 vuotta sitten Tampereen seurakunnan jäsenen Sinikka Meurmanin aloitteesta alettiin järjestää leirejä nuorille, jotka valmistautuvat vahvistuksen sakramenttiin. Tänäkin vuonna järjestettiin leiri Turun seudulla, Taivassalossa, niin kutsutussa Tippsundin nuorisoleirikeskuksessa, jota Turun kaupunki vuokraa.
Leiri pidettiin 1.–7.6.2025. Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunnan kappalainen isä Stanislaw Zawilowicz SCJ sai avukseen Tampereen Pyhän Ristin seurakunnan jäsenet Marie de Baudusin ja Eini Phanin. Sinikka Meurman ei päässyt tänä vuonna mukaan, koska sairastui juuri leirin alussa. Lisäksi ursuliinisisar Barbara Helsingistä tuli myös auttamaan. Itse olin keittiössä laittamassa ruokaa. Leirille osallistui 44 nuorta: Tampereelta, Turusta ja kaksi Jyväskylästä. Suureksi yllätykseksi saapui kuusi nuorta Vaasasta, eivätkä he puhuneet muuta kuin ruotsia ja burmaa. Jos olisimme tienneet tämän etukäteen, olisimme voineet valmistautua paremmin – esimerkiksi pyytämällä isä Amandoa Helsingistä muutamaksi päiväksi tai ruotsinkielistä opettajaa. Lisäksi mukana oli kuusi niin sanottua isosta. Kaikkiaan meitä oli lähes 60 henkeä.
Leiri alkoi oikeastaan jo useita viikkoja aiemmin, kun opetusta ja ohjelmaa suunniteltiin ja rukoiltiin. Minä laadin ruokalistan ja ostoslistan. Kesäkuun ensimmäinen päivä oli sunnuntai, ja heti Turun päämessun jälkeen lähdimme autolla kohti Taivassaloa. Isä Stanin auto oli täynnä liturgisia välineitä, pelejä ulkoilua varten ja opetusmateriaalia. Heidi Leminen ja Pauli Snäll tulivat avuksi omilla autoillaan kuljettamaan tavaroita. Turun seurakuntalainen Joanna Snäll oli toimittanut Taivassalon K-kauppiaalle minun laatimani listan kaikista tarvikkeista, joita tarvittiin 60 ihmisen ruokkimiseen viidesti päivässä viikon ajan. Kauppias oli koonnut kaiken valmiiksi, ja kolmella autolla kuljetimme tavarat leiripaikalle. Autoilla jouduttiin tekemään kaksi edestakaista matkaa – tietenkin, kun tarvitaan 50 litraa maitoa, 15 kiloa perunoita, 8 kiloa ketsuppia, 120 kananmunaa ja paljon muuta. Heidi jäi koko sunnuntai-iltapäiväksi auttamaan ensimmäisen aterian valmistelussa.
Nuoret saapuivat, ja majoittuminen pieniin mökkeihin sujui nopeasti. Ensimmäinen messu, ensimmäinen ateria, tutustumisilta… ensimmäinen päivä kului nopeasti.
Päivät alkoivat rukouksella ja lipunnostolla. Sen jälkeen oli aamiainen, pieniä auttamistehtäviä, uskonnonopetusta ja kello 11.00 messu. Sitten oli lounas ja vapaa-aikaa. Iltapäivisin tutkittiin Raamattua: nuoret kuuntelivat ääneen luettua Markuksen evankeliumia ja vastasivat kysymyksiin. Päivittäin oli myös pelaamista ja leikkejä sekä olympialaiset. Iltaisin vietettiin aina erilainen rukoushetki: ristintie, ruusukko tai Jumalan laupeuden ruusukko. Keskiviikkona Turun seurakunnan kirkkoherra, isä Peter Gebara SCJ, tuli auttamaan, koska piti olla mahdollisuus ripittäytymiseen.
Torstai-iltana vietettiin perinteinen grilli-ilta. Vaikka ilma oli kylmä, ei satanut, ja nuoret viihtyivät ulkona. Perjantaina järjestettiin koetilaisuus ryhmäkeskustelujen muodossa.
Paikka oli kaunis, mutta tila oli aivan liian pieni. Samassa salissa piti syödä, opettaa ja viettää messua. Oma pieni kappeli, jossa Jeesus olisi ollut läsnä, olisi tehnyt suuren eron. Kun niin monta ihmistä oli ahdettuna yhteen tilaan, meteli oli ajoittain melkoinen. Ruokaa kului paljon, ja perinteiset makaronilaatikot, jauhelihakastikkeet, spagetit ja riisi maistuivat hyvin. Kokkina ihmettelen aina, miten paljon ketsuppia kuluu – ja miten suuresti nuoret rakastavat riisipuuroa ja kanelisokeria.
Tällaisen leirin suunnittelu ja toteuttaminen vaatii paljon energiaa, ja ilman lukuisia vapaaehtoisia, pyyteettömiä seurakuntalaisia sitä ei yksinkertaisesti voisi järjestää. Silti ikävä Stella Marista kohtaan jää joka kerta. Oma leirikeskus, jossa ei tarvinnut raahata kaikkea mukana, jossa oli kappeli hiljentymistä varten, jossa keittiössä oli mausteet valmiina – eikä tarvinnut pelätä, että ruokaa ei riitä.
Florence Schmitt
Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunta, Turku