Katolinen kirkko Suomessa ja ekumenia

Ekumenian kehitystä katolisesta näkökulmasta

Vatikaanin kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston puheenjohtaja kardinaali Kurt Koch vertasi eräässä puheessaan ekumeniaa lentomatkaan: Vatikaanin II kirkolliskokous avasi katolisen kirkon ekumenialle. Tuo avaus oli kuin lentokoneen nousu kiitoradalta taivaalle. Kaikki olivat innoissaan uudesta myönteisestä suhtautumisesta meistä erossa oleviin kristittyihin veljiin ja sisariin eri yhteisöissä. Pyrkimys ykseyteen nähtiin tärkeänä päämääränä, joka perustui itsensä Kristuksen tahtoon. Ennen konsiilia oli kyllä ekumeenisia pyrkimyksiä, mutta kirkkojen välisiä suhteita leimasi ennen muuta vastakkainasettelu ja jopa poleemisuus. Vihdoinkin suhtautuminen muuttui, kun kirkolliskokous julkaisi asiakirjoja ekumeniasta ja suhtautumisesta muihin uskontoihin. Mutta kuten lentomatkalla usein käy, alun nousun jälkeen, kun myöhemmin ollaan jo tavallisessa lentokorkeudessa, innostus laantuu ja lento alkaa vaikuttaa jopa yksitoikkoiselta.

Katolisen ekumenian ensiaskel Suomessa

Varmaankin tällaista ilmapiiriä on Suomessakin havaittavissa. Pian kirkolliskokouksen jälkeen, varsinkin konsiilissa mukana olleen piispa Paul Verschurenin ansiosta ekumenia alkoi viritä hiippakunnassamme ja Katolinen kirkko Suomessa liittyi luultavasti ensimmäisenä katolisena paikalliskirkkona 1968 täysjäseneksi Suomen ekumeeniseen neuvostoon (SEN). Siitä lähtien kirkkomme on ollut ei ainoastaan joidenkin henkilökohtaisten kontaktien tasolla, vaan myös virallisesti kirkkona mukana ottamassa askelia kohti kristittyjen ykseyttä. SEN on jaostoineen ollut ja on edelleen keskeinen foorumi aktiivisena ykseyden edistäjänä maassamme. Sen jäseninä ovat kaikki suuret kristilliset yhteisöt, esim. Evankelis-luterilainen kirkko, Ortodoksinen kirkko ja monet muut. Katolisen kirkon edustajia on SEN:n kaikilla toimialoilla kuin myös hallituksessa. Allekirjoittaneella oli kunnia tulla valituksi SEN:n puheenjohtajaksi 2010-16 pitkän rupeaman jälkeen SEN:n paikallisen ekumenian jaostossa.

Ekumenian kehitystä katolisesta näkökulmasta

Ekumenia on vastavuoroista. Meidän turhat ennakkoluulomme muita kohtaan ovat häviämässä ja samalla tavoin pelko meitä kohtaan on muuttumassa ystävyydeksi ja luottamukseksi. Pyydämme anteeksi toisiltamme menneisyyden vääriä sanoja ja tekoja ja pyrimme rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme.

Joitakin ekumenian hedelmiä

– Rukous ykseyden puolesta varsinkin tammikuun kristittyjen ykseyden rukousviikolla ja yhteiset palvelukset eri kirkoissa ovat auttaneet meitä tutustumaan toisiimme ja lähentäneet yhteyttämme. Erityisen tärkeä ekumeeninen palvelus on televisioitava itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus, joka on luterilainen palvelus ja jossa on eri kirkkojen edustajia aktiivisesti läsnä.

– Merkittävä pyhiinvaellus rukousviikolla tehdään Roomaan, jossa Santa Maria sopra Minerva -basilikan Suomen kansalliskappelissa vietetään Pyhän Henrikin kunniaksi katolinen tai luterilainen messu. Matkalla on aina mukana katolinen, luterilainen ja ortodoksinen piispa. Ohjelmaan kuuluu yksityisaudienssi Vatikaanissa paavin luona. Tämä traditio on jatkunut jo lähes 40 vuotta.

– Professori Seppo A. Teinonen, joka oli toiminut kirkolliskokouksessa luterilaisena tarkkailijana, ammensi paljon konsiilin päätöksistä. Hän ehti ennen eläkkeelle menoaan kouluttaa lukemattoman määrän tulevia luterilaisia pappeja opettaessaan ja perehdyttäessään heitä katolisen kirkon opetukseen.

– Eri kirkkojen juhlamessut ovat lisänneet keskinäistä ymmärtämystä. Piispaksivihkimiset Helsingin Johanneksen kirkossa v. 2001 ja Turun tuomiokirkossa v. 2009 olivat myös ekumeenisia tapahtumia. Jälkimmäisessä oli läsnä mm. kaikki Suomen luterilaiset ja ortodoksiset piispat.

– Merkittävä ekumeeninen tapahtuma oli kesäkuun alussa 1989, kun paavi Johannes Paavali II vieraili Pohjoismaihin suuntautuneella matkallaan Suomessa. Jälkeenpäin olemme saaneet tietää, että ennen vierailua Vatikaanissa epäröitiin paljon vierailun vaikutusta, kun ajateltiin, että suuri enemmistö suomalaisista on protestantteja. Miten paavi otetaan vastaan? Epäröinnistä luovuttiin, paavi tuli ja vastaanotto oli lämmin. Vallitsi suuri yhteisymmärrys siitä, ettei paavi tullut vain pienen katolisen lauman vuoksi, vaan hän halusi kunnioittaa koko maata ja kansaa vierailullaan. Myöhemmin paavi kirjoitti kiertokirjeen ekumeniasta (Ut unum sint), jossa hän osoitti erityisesti Ruotsille ja Suomelle kiitollisuutta kohtaamastaan ekumeenisesta asenteesta.

– Ekumeeninen hedelmä on myös vuosikausia kestänyt katolis-luterilainen teologinen dialogi kirkosta, eukaristiasta ja kirkon virasta. Dialogin viimeisen jakson tulokseksi julkaistiin raportti ”Kasvavaa yhteyttä” (Helsinki 2017). Tulokset ovat positiivisia, vaikka vasta käytäntö osoittaa, kuinka pitkälle ykseys voi kasvaa.

– Pian konsiilin jälkeen saimme mahdollisuuden pyhän messun viettämiseen ortodoksisessa kirkossa siellä, missä meillä ei ole omaa kirkkoa. Myös monet luterilaiset seurakunnat ovat antaneet meille tiloja käyttöön. Muutama vuosi sitten Helsingin seurakuntayhtymä luovutti osan Malmin hautausmaata katolisten vainajien hautaamiseen. Alue on annettu Pyhän Henrikin ja Pyhän Marian seurakuntien vastuulle. Tästä kaikesta olemme näille veljillemme ja sisarillemme kiitollisia.

Tästä eteenpäin

Ekumeniaa kohtaamme myös seurakunnissa pastoraalisessa työssä. Avioliiton solmiminen on yksi esimerkki. Meidän vähemmistötilanteessamme olemme aina tekemisessä myös toisuskoisten kanssa. Myös arkielämässä kohtaamme toisiin kirkkoihin kuuluvia, omassa perheessäkin. Uskosta puhuminen ei aina ole helppoa, jos saa osakseen kritiikkiä ja vastustusta. Mutta vaikka kaikkia mielipiteitä ei voi hyväksyä, kunnioitus voi kuitenkin säilyä.

Ekumeeniseen kanssakäymiseen kuuluu aina totuus ja rakkaus. Ei ole rakkautta ilman totuutta, eikä totuutta ilman rakkautta. Tärkeää meille katolilaisille on tuntea kirkon usko ja omaksua se. Se on meidän lähtökohtamme. Toisaalta ekumenian lähtökohta on yhtä lailla rakkaus, joka kannattelee yhteyttä.

Ekumenian yleisiä merkkejä

Eivät kaikki kehityskulut eri kirkkojen piirissä ole olleet suotuisia ekumenialle. Huomattavaa on kuitenkin se, että ekumenialla on vastustamaton dynamiikka, eikä lannistumiselle ole mitään syytä. Ainakin kolme yleistä ilmiötä voi huomioida:

1. Kristittyjä yhdistää nykyään musiikki. Meillä ei ole ainostaan omasta uskosta kumpuavaa musiikkia, me laulamme myös kansainvälisesti kaikissa yhteisöissä laulettuja hengellisiä säveliä, esim. Taizén laulut.

2. Ikonit eivät ole enää vain ortodoksien pyhiä kuvia. Niitä näkee muissakin seurakunnissa ja eri kirkkoihin kuuluvien kodeissa. Erityisen rakastettu ikoni esittää Jumalanäitiä.

3. Paavi Franciscus on saavuttanut Suomessakin suurta arvostusta. Hänen sanansa osuvat suoraan sydämeen. Samalla ymmärrys paavin virkaa kohtaan ykseyden merkkinä on kasvanut. Myös emerituspaavi Benedictuksen hengelliset teokset ovat arvostettuja.

Ekumenia koskettaa meitä kaikkia. Siksi rohkaisen kaikkia pappeja, sääntökuntalaisia ja maallikoita edistämään kristittyjen ykseyttä vaikkapa partiolaisilta lainatulla motolla: Tee yksi ekumeeninen teko päivässä! Rukous ykseyden puolesta on jo hyvä ajatus.

+ Teemu Sippo SCJ

Helsingin emerituspiispa