Hiippakuntajuhla: Maria antaa toivoa

Hiippakuntajuhlaa vietettiin lauantaina 17.8.2019 Lohjalla, ehkä hiukan pienemmällä joukolla kuin joinakin vuosina, mutta ainakin ilmoittautumisten perusteella osallistujia oli yli 300.

Emerituspiispa Teemu Sipon SCJ johdolla vietetyssä messussa Pyhän Laurin kirkossa konselebroi 12 pappia. Piispa valitettavasti estyi osallistumasta iltapäivän ohjelmaan Vivamossa. 

Kauniissa saarnassaan piispa mietiskeli sitä, kuinka Marian kiitosvirressä, Magnificatissa (Luuk. 1) yhtyvät menneisyys, nykyisyys ja tuleva. Köyhän Marian kiitoslaulun sanoista näemme, että pyhä ja kaukainen Jumala on laupias ja läheinen ja kääntyy kansansa puoleen. Magnificatin ensimmäinen osa viittaa menneisyyteen, Jumalan suuriin tekoihin. Toinen osa taas kuvaa sitä, kuinka nyt on alkanut lopun aika: se, mikä oli tapahtunut Marialle, tulee tapahtumaan ihmiskunnalle – Jumala tulee korottamaan alhaiset jne. Magnificatin kolmannessa osassa Maria yhdistää sen, mikä hänelle tapahtui, menneisyyteen, Jumalan mahtaviin tekoihin; Jumalan toiminta jatkuu tänään ja huomenna. Viettäessämme Marian taivaaseen ottamisen juhlaa mekin katsomme Marian lailla menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Se, että Maria otettiin ruumiineen ja sieluineen taivaaseen, sisältää lupauksen meille: mekin nousemme ruumiilliseen ylösnousemukseen. Se antaa meille rohkeutta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Maria on yksi meistä, hän johdattaa meidät Jeesuksen luo. Hänestä virtaa lohtua ja rohkeutta elämäämme.

Messun jälkeen siirryttiin Vivamoon, jossa tarjottiin maittava lounas, ja kuten aina, oli aikaa tavata eri puolilta Suomea tulleita tuttuja. Iltapäivän ohjelmassa oli ensin pari lyhyttä puheenvuoroa Vivamon käyttöömme järjestämässä Raamattukylän teltassa. Vivamon johtaja Leena Broman toivotti meidät tervetulleiksi, kertoi lyhyesti Vivamon historiasta ja toiminnasta ja kertoi myös, että he olivat rukoilleet kokoontumisemme puolesta.

Hiippakunnan asiainhoitaja Marco Pasinato halusi pienenä yllätysnumerona kutsua onniteltavaksi ja kukitettavaksi juhlassa mukana olleen Kalleimman veren sisar Mary Vénardin, jonka luostarilupausten antamisesta on tänä vuonna kulunut 75 vuotta; hyväntuulinen sisar Mary totesi ”ne ovat olleet hyviä vuosia” ja sai raikuvat aplodit.

Isä Marco korosti puheessaan, että hiippakuntajuhla on aina tärkeä päivä: olemme katolinen kirkko Suomessa, ja vaikka meitä ei olisikaan määrällisesti paljon, on tärkeää, että olemme täällä. Hän korosti kiitollisuutta emerituspiispa Teemulle – jolta hän itse oli saanut kalleimman lahjan, pappisvihkimyksensä – ja kehotti kaikkia rukoilemaan sekä emerituspiispan puolesta että myös tulevan piispamme puolesta, jotta Jumala lähettäisi piispan, jolla on paimenen sydän. Meillä on tehtävä Suomessa, tässä yhteiskunnassa: tehtävä julistaa, että Jumala rakastaa meitä, rakastaa kaikkia. Me kaikki, pienimmätkin yhteisöt tässä hiippakunnassa, kuulumme suureen perheeseen, joka on katolinen kirkko.

Juhlan päätteeksi oli Marian hartaus. Neitsyt Marian patsas kannettiin kulkueessa Vivamon kivikappelille (pyhän Birgitan kappelille). Isä Marco muistutti, että joitakin vuosia sitten koko Suomi vihittiin Neitsyt Marialle, ja on hyvin sopivaa, että juhla päättyy mariaaniseen rukoukseen, siihen, että pyydämme Mariaa suojelemaan kirkkoamme, seurakuntiamme, perheitä ja lapsia. Se, että mariaaninen kulkueemme tuli kivikappelin luona olevan suuren kivisen ristin luo, muistutti myös kauniisti siitä, että siellä, missä Maria on, siellä on Kristus.

Katri Tenhunen