Gaudeamus
Pääkirjoitus. Fides 3/2024 (31.5.2024), s. 2.
Aloitan tätä kirjoitusta Turun tuomiokirkon sakaristossa odottaessani piispa Raimon viettämän autuaan Hemmingin juhlamessun alkua. Taustalla kuuluu, kuinka Schola Gregoriana Aboensis harjoittelee messun introitusta, joka alkaa sanalla Gaudeamus: iloitkaamme, riemuitkaamme.
Kyllä, riemun pitäisi näkyä kristityn elämässä. On niin monia asioita, joista voimme iloita, olla kiitollisia. Silloinkin, kun oma elämä on solmussa eikä ulospääsyä ole näkyvissä, me voimme turvautua siihen Kristuksen omalla ylösnousemuksellaan vahvistamaan lupaukseen, että kenenkään elämä ei ole turha, vaan sillä on iankaikkinen tarkoitus Jumalan suunnitelmassa. Jumala on valinnut jokaisen meistä ja antanut meille kutsumuksen, eikä kenenkään taakka ole liian painava, jos me kannamme sitä yhdessä Kristuksen kanssa.
Meistä itsestämme on kiinni lopulta myös oman seurakuntamme ja hiippakuntamme hyvinvointi, kaikilla mittareilla mitattuna: niin hengellisesti, toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Rukoilemmeko me, emme vain itsemme ja perheemme, vaan koko seurakuntamme ja kirkkomme puolesta, että me todella kasvaisimme ja voimistuisimme Kristukseen uskovien perheenä? Osallistummeko kirkon sakramentteihin, jotka kasvattavat meitä pyhyydessä ja tiivistävät yhteyttä välillämme sekä avaavat sydämemme vastaamaan lähimmäistemme hätään ja tarpeisiin? Pidämmekö huolta seurakunnan ja kirkon tarpeista myös taloudellisesti tai muuten apuamme tarjoten?
Autuaan Hemmingin juhlan saarnassaan piispa Raimo muistutti meitä siitä, että meidät kaikki on kutsuttu tulemaan pyhiksi. Pyhyys ei kuitenkaan ole mitään staattista vaan dynaamista. Me voimme käyttää jokaisen päivän, jokaisen hetken tuota pyhyyttä vahvistaen – tai siitä etääntyen. Piispa kutsui autuasta Hemmingiä myös sillanrakentajaksi. Pyytäkäämme siksi hänen esirukouksiaan, että osaisimme itsekin rakentaa tai vahvistaa niitä siltoja, jotka edessämme ovat: siltaa meidän itsemme ja Jumalan välillä, siltaa meidän ja maailman välillä ja vielä siltaa maan ja taivaan välillä.
Marko Tervaportti
[Tämän lehden myötä palataan jälleen siihen käytäntöön, että painettu Fides lähetetään automaattisesti kaikkiin katolisiin koteihin. Paperilehtiä ilmestyy tänä vuonna kaksi kertaa, seuraava marras-joulukuun vaihteessa. Välissä ilmestyy digilehtiä, joiden artikkeleita pääsee lukemaan myös Fideksen nettisivuilla osoitteessa fides.katolinen.fi. Ne voi toki myös tilata samasta osoitteesta omaan sähköpostiinsa uutiskirjeenä. – Tämä lehti on lähetetty vielä vanhan jäsenrekisterin mukaisin tiedoin ja voi siksi olla, että osoitteissa on virheitä. Ilmoita omat osoitetietosi omaan seurakuntaan.]
