ELÄIMET LUOSTARIN PUUTARHASSA

Joka vuosi vietetään Maailman eläinten päivää 4. lokakuuta, pyhän Franciscus Assisilaisen muistopäivänä. Eläinten päivän idea on hyvin vanha. Sellaista vietettiin ensimmäisen kerran Firenzessä Italiassa jo 1930-luvun alussa. Sieltä tapahtuma levisi Saksan kautta 20-luvulla Keski-Eurooppaan. Italiassa järjestettiin myös ensimmäinen Eläinten viikko 50-luvun lopulla. Vuonna 1931 Firenzen eläintensuojelukongressissa päätettiin Eläinten päivää viettää Franciscuksen muistopäivänä. 

Eläinten päivä ja -viikko on nykyisin levinnyt maailmanlaajuiseksi tapahtumaksi. Myös eläinten siunaustilaisuuksia järjestävät nykyisin muutkin uskontokunnat kuin katolinen kirkko. Tänä vuonna Eläinten viikon teema oli Jännittäviä eläimiä, mikä oli hienoa, koska kaikki eläimet ovat jännittäviä, jopa hyttyset, jos mikroskooppisen tarkasti ajatellaan.

Eläinten siunaustilaisuus Pyhän Henrikin katedraalin kauniissa puistossa oli lämminhenkinen tilaisuus. Pehmeän lämmin syysilma helli karvaturrikoita omistajineen. Nyt paikalla oli vain koiria. Kissat olivat tänä vuonna laittaneet jarrut päälle. Koiria laskeskeltiin yksi…kaksi…kolme…noin kymmeneen päästiin, mikä oli puiston kokoon suhteutettuna kiva määrä.

Ensin rukoilimme yhdessä, jolloin koirat istuivat hartaina nenät samaan suuntaan, eivätkä päästäneet äännähdystäkään. Pyhä Franciscus puhutteli heitä – uskokaa pois. Hänellähän oli se taito.

Eläimiä kunnioittavan puheen piti kirkkoherra isä Jean Claude. Hän korosti velvollisuuksiamme eläimiä kohtaan. Se ei onnistu, jollemme ole oikeamielisiä. Franciscus Assisilaisen päivänä oli tärkeää muistaa, että eläimet ovat tunteellisia ja tarvitsevat myös rakkauttamme ja Jumalan pienen köyhän, Franciscuksen universaalia armeliaisuutta.

Urkuri Marko Pitkäniemi OFS luki Raamattua ihan alusta Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomisesta. Jumala loi ensin kalat, linnut, kaikki siivekkäiden lajit. ”Jumala näki, että niin oli hyvä” ja sen jälkeen muut eläimet ja vasta viimeiseksi ihmisen. Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.” Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Isä Jean Claude siunasi koirat ja ripsotti siunattuja vesipisaroita. Koirat olivat ihan hiljaa, nuolaisivat vain kirsuaan.

Viimeisten parin kymmenen vuoden aikana eläintiede on kehittynyt valtavin harppauksin samaan aikaan kun ihmisen ilmeinen ahneus ja tietämättömyys on kutistanut villieläinten elinalueita eri puolilla maailmaa. Lemmikki- ja kotieläinten olot ovat kohentuneet eläinlääketieteen ansiosta kohisten, mutta eläinten kuljetukset, ylitehostettu karjatalous maailmalla ja villieläinten turkistarhaus meillä ovat yhä asenteellisia ja poliittisia ongelmia. Parempaan suuntaan ollaan toivottavasti kuitenkin menossa. Siinä asiassa rukous eläinten puolesta on tärkeä elementti.

Pyhää Franciscusta ei voida ohittaa,  kun puhutaan Eläinten päivästä tai viikosta. Assisin Franciscuksen ankara hengellisyys ja Jumalan työlle omistautuminen tahtovat  usein unohtua, kun katselemme hänestä maalattuja romanttisia kuvia, joissa hän juttelee linnuille. Franciscus on ehkä aikakautemme tunnetuin ja kunnioitetuin pyhimys. Hänen ihailijoihinsa kuuluu jopa kirkkoon kuulumattomia. Kuka hän oli?

Pyhä Franciscus (1182-1226) oli mm. eläinten, yksin kuolevien, rauhan ja luonnonsuojelun suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat mm. linnut, kalat, susi, pääkallo ja piikkikruunu. Franciscus oli nuoruudessaan rikkaan kauppiaan hemmoteltu, ylellisyydessä elävä keikaripoika, joka kulutti aikaansa juhlien ja huikennellen. Hän oli kaupungin nuorien suosikki ja esikuva ja pukeutui hienosti. Hän osallistui sotilaallisiin kahakoihin. 

Isä toivoi, että poika hankkii sotilaallisilla ansioillaan suvulleen aatelisarvon. Franciscus teki kaikkensa täyttääkseen isänsä toiveet. Franciscus uneksi, että hänet lyötäisiin ritariksi. Äiti toivoi yksinkertaisemmin, että pojasta tulisi vain hyvä ja lempeä, köyhiä auttava ihminen. 

Sodassa Franciscus päätyi Perugian kaupungissa sotavankeuteen. Hän virui siellä melkein vuoden ja sairastui. Vapauduttuaan hän oli valmis toiseen taisteluun Apuliassa, mutta keskeytti matkansa. Hän kuuli Jumalalta kutsun, joka muutti hänen elämänsä suunnan. Hän ryhtyi kerjäämään rahaa ja myi luvatta isänsä vaatevaraston ja kunnosti rahoilla San Damianon raunioituneen kirkon ja hoiti inhottuja leprasairaita. 

Franciscuksen isä raivostui poikansa käytöksestä ja Franciscus tarjosi vaatteensa isälle köyhyyden merkiksi. Kerran Franciscus juoksi kerjäläisen kiinni ja antoi tälle kaikki rahansa. Kauhistuneet ihmiset näkivät sen ja isä kirosi rahoja sairaisiin tuhlaavan poikansa. Silloin Franciscus heitti kaupungin torilla yltään vaatteet ja seisoi alasti pöyristyneitten ihmisten edessä. Paikalla ollut piispa kiskaisi joltain viitan ja heitti sen Franciscuksen harteille, jolloin Franciscus ilmoitti, että nyt minulla ei ole muuta isää kuin Isämme taivaassa. Välit isään katkesivat lopullisesti.

Vuonna 1209 hän perusti sääntökunnan. Sääntökunta kasvoi muutamassa vuodessa viisituhantiseksi. Franciscus rakensi ensimmäisen jouluseimen ja kun hän luki jouluevankeliumin, niin veljet itkivät ja luulivat näkevänsä Jeesus-lapsen hänen sylissään. Ennen kuolemaansa Franciscus sokeutui ja kärsi kovia tuskia. Kuollessaan kirkon vieressä hän lauloi kirjoittamaansa Aurinkolaulua.

Franciscus eli täydessä historian valossa ja häneltä jäi laajahko kirjallinen tuotanto, jota on myös suomennettu. Franciscuksen nuoruudessa on kaikille tuttua ajattelemattomuutta ja nuoruuden uhoa, valtaa, välinpitämättömyyttä ja lopulta tyhjyys ja Jumalan kutsumus. Siksi hänen merkityksensä on niin valtava nykyihmiselle. Hänen elämänsä on syvästi koskettava esimerkki siitä, miten ihminen voi luopua vallan tavoittelusta ja tarpeettomasta ylellisyydestä ja ryhtyä auttamaan Jumalan kaitselmuksessa köyhyydessä köyhiä. 

Franciscuksella oli ihmeellisiä kykyjä. Kerrotaan että Gubbion kaupungissa susi ahdisteli ihmisiä. He pyysivät Franciscusta apuun. Franciscus meni puhumaan sudelle lempeästi ja sopi suden kanssa, ettei se enää häiritse kaupunkilaisia. Susi siis säilytti henkensä. Franciskuksen suuria opetuksia on: Älkää pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo.”

*

Kaikkivaltias Jumala, sinä tahdoit, 

että pyhä Franciscus 

köyhyyden ja nöyryyden tietä kulkemalla

tulisi Poikasi Kristuksen kaltaiseksi.

Suo meidänkin seurata Poikaasi

iloisin ja rakastavin sydämin.

Tätä pyydämme saman Jeesuksen Kristuksen, 

meidän Herramme, kautta.

*

Teksti ja kuva Risto Moberg

– – –

Lähteet:

Sandgren Ingrid Yden, Historia 2/22

Aspelin G, Ajatuksen tiet, WSOY 1963

Engelhart A, Pyhien vuosi, KATT 2012

Luoma T,  Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda 2015

Koski E, Pyhimysten tie, KATT 1978