Pääkirjoitus Fides 9/2022, 11.11.2022, s. 2.
Monesti uskonto koetaan hyvin henkilökohtaisena asiana, sellaisena, josta mieluiten vaietaan. Ainakin me suomalaiset, jotka emme yleensä kerro tunteistamme muutenkaan, olemme aivan erityisen hiljaa omasta uskostamme. Siihen on tietenkin monia syitä, joista kaikki eivät ole meidän itsemme aikaansaannoksia. Siitä huolimatta asialle voi ja ehkä pitääkin tehdä jotakin.
Olipa kyse sitten uskon keskeisestä – teologisesta – sisällöstä, esimerkiksi siitä, että maan päällä todistetusti elänyt Jeesus oli samalla myös todella Jumalan Poika, Jumala, joka nousi kuolleista ja niin edelleen, tai vaikkapa saman Kristuksen todellisesta läsnäolosta eukaristiassa, tai sitten uskon moraalisesta sisällöstä, siis kristillisen elämäntavan, ihmiskäsityksen ja lähimmäisenrakkauden omaksumisesta, valitsemisesta, puolustamisesta ja noudattamisesta myös vaikeina hetkinä, meidät on kutsuttu pysymään uskollisina. Eikä vain sitä, vaan myös viemään eteenpäin ilosanomaa Kristuksesta.
Yleensä tätä uskollisuutta helpottaa oma lähiympäristö: samaa uskoa todeksi elävä perhe, ystävät ja seurakuntayhteisö. Sama pätee tietysti myös toisinpäin. Jos ympärillämme on lähinnä vain niitä, jotka eivät usko samalla tavalla, eivät usko ehkä ollenkaan tai suhtautuvat jopa vihamielisesti katoliseen uskoon ja kirkkoon, vaikea on silloin yksittäisenä uskon äänitorvena toitottaa toista melodiaa.
Siksi me voisimme tänä tulevana talvena, ensimmäisenä talvena (toivottavasti) koronarajoitusten jälkeen, ja vieläpä kirkon synodaalisuuskeskustelujen jatkuessa vahvistaa yhteyttämme juuri niihin ihmisiin, joiden kanssa meidän ei tarvitse olla hiljaa omasta uskostamme, ja lisätä yhdessä kulkemista (synodaalisuutta) koko Jumalan kansan kanssa. Silloin me saatamme saada riittävästi voimaa siihen, että voimme rikkoa hiljaisuutemme myös oman uskonnollisen turvaverkkomme ulkopuolella. Rukouksesta ja sakramenteista lähtien, tietenkin.
Onneksi, kuten tästäkin lehdestä käy ilmi, siellä täällä näin tapahtuukin, ei vain ekumeenisissa suhteissa vaan myös tärkeissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Älkäämme jääkö hiljaisiksi vaan jakakaamme eteenpäin sitä kallisarvoista lahjaa, jonka me olemme saaneet.
Marko Tervaportti
Kuva: Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä patsas Venetsian Pyhän Marcuksen basilikassa työmaan keskellä.