Jokainen joka tuntee isä Fransin tunnistaa hänet kirjan toimittajan Elina Grönlundin kauniista kuvauksesta, ja ne, jotka eivät vielä tunne, tulevat aistimaan tämän isä Fransin lempeyden kirjan sivuilta.
Hän hymyilee tuulelle,
nauraa auringolle,
tarttuu käteen siellä toiseen täällä,
ohjaa ja auttaa,
tuo ja vie,
eksyy ja löytää,
puhuu Jumalalle ja vaeltajalle,
ei myöhästy mistään,
ei väsy koskaan,
rakastaa ja siunaa …
Isä Fransin siirryttyä eläkkeelle Hollantiin hiippakuntaamme pitkään palvelleiden hollantilaisten Pyhän sydämen veljeskunnan pappien kausi päättyi. Suomi ei kuitenkaan väistynyt isä Fransin sydämestä ja rukouksista, josta tämä kirja on elävä esimerkki. Isä Frans on Hollannista käsin pitänyt tiivistä yhteyttä suomalaisiin ystäviinsä ja Fides-lehden sivuilla monesti rikastuttanut meitä hengellisillä kirjoituksillaan. Jeesuksen pyhän sydämen pappien vaikutus ei kuitenkaan pääty, koska onhan hiippakunnassamme yhä veljeskunnan pappeja.
Elina Grönlundin toimittama kirja isä Fransin viisikymmenvuotisesta palveluksesta hiippakunnassamme on ansiokas. Isä Fransin askelissa saamme läheisen kosketuksen lähihistoriaamme. Isä Frans saapui Suomeen juuri Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen päätyttyä vuonna 1965. Kirjan kuvaukset avaavat eteemme konsiilihengen, jossa me kaikki uskovat Kristukseen liitettyinä pyrimme yhdessä kulkemaan Jumalan kansana ja toteuttamaan Herran tahtoa rakastamalla toinen toisiamme ja tunnustaen, että Kristus on tie, totuus ja elämämme.
Kirjan sivuilta välittyy kattava kuva siitä monitasoisesta pappiselämästä, mitä isä Frans Suomessa vietti yhdessä kaikkien Suomessa palvelleiden pappien kanssa. Hän on ollut palvelualtis kaikilla työsaroilla ja ehtinyt tutustua koko laajaan Helsingin hiippakuntaamme. Isä Fransin pastoraalinen ote on ollut kekseliästä ja luokseen kutsuvaa. Hän on aina nähnyt ihmisen, joka tarvitsee Jumalaa ja ollut aina valmis luomaan tilaa kohtaamiselle. Konsiilin jälkeisillä hollantilaisilla papeilla Suomessa on ollut taito kutsua ihmisiä katolisen kirkon suojiin kuitenkaan ekumeenista vieraanvaraisuutta unohtamatta. Isä Fransin kanssa saammekin kulkea keskellä monenkirjavaa seurakuntaelämää, missä papit ja seurakuntalaiset yhdessä jakavat uskovien iloa erilaisissa tilanteissa, joissa myös huumori kivasti kukkii. Saamme väläyksiä uskollisesta messuelämästä, Stella Mariksen lasten ja nuorten leireiltä, lauantaikurssien uskonnonopetuksesta, sääntökuntasisarten ja pappien tuesta toinen toisilleen sekä maallikoiden ja pappien elävästä vuorovaikutuksesta. Isä Fransin palveluvuosien aikana hiippakuntamme jäsenmäärä viisinkertaistui. Isä Fransille ei riittänyt, että hän uppoitui suomalaisen kulttuurin tuntemiseen, vaan maahanmuuton tuloksena yhä runsastuva kulttuurien kirjo vaati rohkeutta kohdata uusia ihmisiä ja tapoja. Katolinen kirkko Suomessa alkoi tulla todella sananmukaisesti katoliseksi, yleismaailmalliseksi. Kaikkien uusien haasteiden keskellä isä Frans muistuttaa hymyillen meille, että Katolisen kirkon yksi salaisuus on ”järjestys kaaoksessa” – Kristuksen rauha keskellä myrskyjä.
Kaikkeen tähän pastoraaliseen avoimuuteen isä Frans, niin kuin hänen pappiskollegansakin, on ammentanut voimaa jo lapsuudestaan saakka ihailemastaan Pyhän sydämen pappien hengellisyydestä. Tämän veljeskunnan papit ovat palvelleet meitä katkeamatta Helsingin hiippakunnan alkuajoista asti. Lukija saa tutustua Pyhän sydämen Veljeskunnan perustajan Leo Dehonin (1843-1925) avulla tähän pappien ja maallikkojen muodostaman veljestön aarteisiin. Veljeskunta kantavana voimana on läheinen kiintymys Jeesuksen sydämeen, jossa hänen sydämensä elää pyhän Marian sydämen kautta ja pyhän Joosefin suojeluksessa. Tätä muistaen veljet useissa kirkoissa pystyttävät pääalttarin molemmin puolin pyhän Marian ja pyhän Joosefin veistokset. Näin ilmeisesti myös meidän Pyhän Henrikin katedraalin Maria ja Joosef ovat löytäneet paikkansa. Pyhän sydämen veljien spiritualiteetti kutsuu ja rohkaisee myös maallikoita elämään läheisessä suhteessa Vapahtajaansa. Papillisessa tehtävässään veljestö on kaikessa kuuliainen ja uskollinen kirkon hierarkialle ja opetukselle. Tämä tulee kirjan sivuilta toistuvasti esille.
Kirja on suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa kartuttaa tietämystään hiippakuntamme lähihistoriasta ja katolisen spiritualiteetin yhdestä terveestä ilmenemismuodosta, jossa kuin karavaanina olemme matkalla taivaallisen Isämme kotiin.
Eeva Vitikka-Annala