Pääkirjoitus Fides 1/2024, s. 2 (19.1.2024)
Pakkasten paukkuessa paikalliskirkkomme on ottanut ensiaskeleitaan uuden piispansa kanssa. Piispa Raimo on ehtinyt vierailla jo useammassa seurakunnassa, ja vierailut jatkuvat tiiviiseen tahtiin. Samoin monia hankkeita suunnitellaan lukuisissa eri työryhmissä ja toimikunnissa. Piispattomaksi ajaksi lakkautetut neuvostot ovat aloittaneet työnsä. Kaikkialla näkyy elämää, uudenlaista toiveikkuutta. Tarttukaamme tähän momentumiin ja kääntäkäämme uusi lehti myös omassa aktiivisuudessamme: mitä minä voisin tehdä enemmän kirkkoni, seurakuntani, läheisteni hyväksi.
Tänä vuonna Fideksessä on tarkoitus esitellä hiippakuntamme kaikki kahdeksan seurakuntaa. Tässä numerossa reportterimme Eeva Vitikka-Annala kertoo vierailustaa Kuopion Pyhän Joosefin seurakunnassa ja sen diaspora-alueilla. Niin kuin voimme lukea, seurakunta sykkii elämää ja inhimillisyyttä.
Sitä on todellinen kristinusko, että ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, kohdataan ja autetaan lähimmäisiä, eletään yhdessä niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Ei siihen aina tarvita edes sanoja tai läsnäoloa; silloin kun asumme kaukana kirkosta, on tultava toimeen vähemmällä, mutta mieli voi silti vaeltaa oman kirkon alttarin äärelle ja sydän voi silti olla yhdessä siellä rukoilemassa eukaristisen Kristuksen läsnäolossa.
Monesti olen sanonut, että usko ei ole jotakin, joka koetaan ja jää kirkon seinien sisälle, vaan sen pitää nimenomaan jalkautua ja kulkea mukanamme myös kirkon seinien ulkopuolelle. Ei todellinen kristinusko ole vain omaa hurskauttamme – niin tärkeää kuin se voikin olla – vaan ennen kaikkea se on rakkautta, jota me koemme saavamme Jumalalta ja jota me vääjäämättä koemme haluavamme jakaa muille.
Rukoilkaamme siis lakkaamatta myös toistemme, tämän paikalliskirkon ja oman piispamme puolesta, että hiippakuntamme voisi kasvaa ja kehittyä yhä elinvoimaisemmaksi ja kirkkaammaksi Kristuksen ilosanoman todistajaksi. Auttakoon siinä meitä myös pyhä marttyyripiispa Henrik.
Pyhä Henrik, rukoile puolestamme.
Marko Tervaportti