Pääkirjoitus, Fides 6/2023, 4.8.2023, s. 2.
Maailmaan mahtuu paljon puhetta ja monia erilaisia ajatuksia. Jokaisella meistä on mielipiteitä ja vakaumukseemme pohjautuvia arvoja, jotka saattavat jostakin toisesta tuntua tyhmiltä tai vääriltä tai jopa vastenmielisiltä ja loukkaavilta. Mikään poliisi maailmassa ei kuitenkaan pysty tätä mielipiteiden kirjoa hävittämään. George Orwellin romaani Vuonna 1984 (Nineteen-Eighty-Four) kertoo hyvin, minkälaista elämä sellaisessa todellisuudessa olisi; vastaavasti muistot Suomen omasta lähihistoriasta, suomettumisen ajasta, ovat vahvasti läsnä vielä tänäkin päivänä.
Toisaalta mielipide-eroihin ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. On selvää, että rasistinen ajattelu ja ihmisten tai kansanryhmien eriarvoinen kohtelu on väärin. Me voimme ja meidän pitää yhteisönä edellyttää, että jokaisen ihmisen perustavanlaatuista arvokkuutta kunnioitetaan täysin riippumatta hänen taustastaan, sukupuolestaan, uskonnostaan, sukupuolisuudestaan ja monista muistakin ominaisuuksistaan.
Jokainen ihminen on myös lähimmäinen, Jumalan kuvaksi ja kaltaisuuteen luotu, Kristuksen veli tai sisar. Rakkautemme, välittämisemme ja huolenpitomme pitäisi yltää myös Jumalan ja itsemme ulkopuolelle, lähimmäisiimme. Ei vain niihin, joita aktiivisesti rakastamme, vaan jokaiseen kanssakulkijaan. Ei välttämättä aina samalla tavalla, mutta edes niin, että etsisimme heidän parastaan, että toivoisimme heille hyvää ja jopa yrittäisimme edistää sitä. Erilaisuus ja erimielisyys on todellista rikkautta, koska sitä kohdatessamme oma ihmisyytemme asetetaan joka kerran todelliseen puntariin.
Siksi ei voi kuin kauhistella viime aikojen keskustelua Suomessa. Ei keskustella niinkään asioista, vaan hyökätään ihmistä vastaan, ei kuunnella sitä, mitä sanotaan, vaan syyllistetään ja syytetään, ei yritetä ymmärtää, vaan vastustetaan periaatteen vuoksi, ei anneta anteeksi tai edes uutta mahdollisuutta, vaan hyljeksitään ja työnnetään pois. Pelkkää vastakkainasettelua ja negatiivisuutta!
Tämä ei ole poliittinen kannanotto vaan puhtaasti inhimillinen. Toimiakseen, itse asiassa voidakseen ylipäänsä olla olemassa, ihmisyhteisö tarvitsee sitä, että me nousemme erilaisuutemme yläpuolelle ja toimimme yhdessä riippumatta siitä, että emme joka asiassa ajattele täysin samalla tavalla. Me emme elä mustavalkoisessa vaan sävyjä täynnä olevassa maailmassa. Inhimillinen yhteistyö edellyttää sitä, että me näemme jokaisen lähimmäisemme arvokkaana ihmisyksilönä ja kunnioitamme hänen toiveitaan niin kuin haluamme omiammekin kunnioitettavan.
Tämä kunnioituksen puute on joskus teoreettista, joskus käytännöllistä. Ruotsin ja Tanskan viimeaikaiset tapahtumat Koraanin häpäisemisineen ovat huolestuttavia ja täysin tuomittavia esimerkkejä tästä. On aika opetella keskustelemaan toisia kunnioittaen. On aika oppia kunnioittamaan toisia.
Marko Tervaportti
Photo by Andrik Langfield on Unsplash.