Rukoilemme yhdessä, vaikka sanat loppuvatkin

Paavi Franciscus on ilmaissut järkytyksensä jo useamman kerran Ukrainan tilanteesta ja kutsunut kristityt paastoamaan ja rukoilemaan yhdessä tuhkakeskiviikkona rauhan puolesta. Toivon, että saamme kokea Pyhän Hengen lohdutusta, rauhaa ja yhteyttä tänään paaston ensimmäisenä päivänä. 

Toistan kutsuni tehdä tuhkakeskiviikosta, maaliskuun 2. päivästä, rukous- ja paastopäivä rauhan puolesta Ukrainassa.– Se on päivä, jolloin me voimme olla lähellä Ukrainan kansan kärsimyksiä, tuntea olevamme kaikki veljiä keskenämme ja rukoilla Jumalaa sodan lopettamiseksi.
– Paavi Franciscus

Sota minussa

Varmasti moni meistä on tuntenut viime päivinä sodan läsnäolon ja järjettömyyden täällä Suomessa asti omassa kehossaan. Aina välillä ainakin itse havahdun siihen, että käteni tärisevät ja samalla tuntuu, kuin sydän olisi siirtynyt pysyvästi vähän lähemmäs kurkkua. 

Lauantaina sain muistutuksen siitä, miten kovasti kaipaan sodasta kertovien uutisten keskellä vakuutusta ja lupauksia rauhasta. Olin tuolloin mielenosoituksessa laulamassa Eino Leinon runoon sävellettyä Terve Ukraina -laulua ja harjoitellessamme Vuorimiehenpuistikossa pysähtyi moni vanhempi ihminen meidän luoksemme sanomaan joitain kannustavia sanoja. Erityisesti mieleeni jäi vanhempi pariskunta, joka lausui meille sydämellisesti, että nuorissa on hyvä tulevaisuus ja että ”Te ette joudu enää kokemaan sodan kauhuja”. Huomasin ottavani nämä sanat jonkinlaisena lupauksena. 

Äidit huutakaa.
Kehtolaulujen asemasta huutakaa.
Huutakaa suoraa huutoa
kaikkialla maapallolla yhteen ääneen…
…Ei, ei, ei.
Ei sotaa!
(Eeva Kilpi: Naiset huutakaa)

Kokemus toi mieleen, miten paljon tämänhetkisen maailman tilanteen ylittäviä ja meitä varjelevia lupauksia rauhasta löytyy Raamatusta. Joidenkin lähteiden mukaan Raamatussa puhutaan rauhasta 300 kertaa. Esimerkiksi nämä kohdat ovat lohduttaneet minua rauhan etsintäni keskellä:

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman. (Joh. 16:33)

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14)

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6)

Kuinka ihanat ovat vuorilla
ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon,
tuo suuren ilosanoman,
hän tuo pelastuksen sanoman
ja sanoo Siionille:
– Sinun Jumalasi on nyt kuningas
Jesaja 52:7

Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa.
Psalmi 46:11

Lupausten varassa

Kirjoitin syksyllä blogiimme erämaaisien luomasta Jeesus-rukouksesta, jota kuvasin Wilfrid Stinissenin sanoin näin: Huutamalla avuksi Jeesuksen nimeä avaamme syvän lähteen ja voimme laskea nämä toiveet ja vaikutelmat siihen elävään veteen, joka on Jeesuksen Henki.

Viime aikoina rukouksen lähde on tuntunut usein tyhjältä rukoilemisesta huolimatta. Kuitenkin silloinkin kun oma rukouselämä tuntuu kulkevan autiomaassa, voi Raamattu muistuttaa meitä näistä lupauksista. 

Tänäänkin messussa meitä muistutetaan siitä, että olemme jälleen kulkemassa kohti rauhan ja ylösnousemuksen voittoa. Kulkemassa kohti sitä hetkeä kun ristillä maailman synnit sovittanut ja pahan vallan kukistanut sekä kuoleman voittanut Jeesus astuu opetuslastensa keskelle: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” (Joh. 20:19)

Aino Salmi