Rakkaus halajaa nähdä Jumalan
Pyhän piispa Petrus Chrysologuksen saarnasta (147)
Kun Jumala näkee maailman horjuvan pelon vallassa, hän kutsuu sitä jatkuvasti takaisin rakkaudellaan, houkuttelee sitä armollaan, kohtelee sitä lempeydellä ja sitoo sen itseensä ystävyydellä.
Siksi hän huuhtelee pois synneissä paatuneen maailman rangaisten sitä vedenpaisumuksella, ja kutsuu Nooan uuden aikakauden isäksi, kehottaa häntä ystävällisin sanoin, antaa hänelle luottamuksensa ja ystävyytensä, ohjaa häntä hyväntahtoisesti nykytilanteessa ja rohkaisee häntä armossa tulevaisuutta varten. Hän ei pelkästään käske, vaan osallistuu itse työhön, kokoaa yhteen ja sulkee arkkiin koko uuden maailman siemenen. Rakkauden kumppanuus poistaa orjuuttavan pelon, ja Jumala ja ihmiskunta säilyttävät keskinäisessä rakkaudessa sen, mitä he yhteisin ponnistuksin ovat saavuttaneet.
Jumala kutsui Abrahamin pakanakansojen joukosta, antoi hänelle uuden nimen ja teki hänet uskon isäksi, saattoi häntä matkalla ja suojeli häntä muukalaisten keskellä, lisäsi hänen omaisuuttaan, soi hänelle voittoja ja kunniaa, antoi hänelle varmoja lupauksia, pelasti hänet uhkaavista vaaroista, kunnioitti häntä tulemalla hänen vieraakseen ja osoitti hänelle ihmeen: jälkeläisen, jota hän ei edes jaksanut toivoa. Saatuaan niin monia hyviä lahjoja ja niin suloisia jumalallisen rakkauden osoituksia hän oppi rakastamaan Jumalaa, ei pelkäämään häntä. Hän oppi kunnioittamaan ja palvelemaan häntä rakkaudella, ei pelolla.
Jumala lohdutti unessa pakomatkalla olevaa Jaakobia ja haastoi hänet kamppailuun hänen ollessaan palaamassa kotiin. Jumala syleili häntä painijan otteella, jotta hän ei pelkäisi vaan rakastaisi kamppailun isää.
Jumala kutsui Moosesta Isän äänellä, puhutteli häntä isällisellä rakkaudella ja kehotti häntä tulemaan kansansa vapauttajaksi.
Kaikissa näissä tapahtumissa, joita olemme muistelleet, jumalallisen rakkauden liekki sytytti ihmissydämet ja koko Jumalan rakkauden juopumus vuoti ihmisten mieliin. Se haavoitti heidän sydäntään, ja he alkoivat kaivata Jumalan näkemistä maallisin silmin.
Mutta miten ihmisen rajoittunut katse voisi tavoittaa Jumalan, jota koko maailmakaan ei pysty käsittämään? Rakkauden laki ei kuitenkaan ota huomioon, mitä tulee tapahtumaan, mitä pitäisi tapahtua tai mitä voi tapahtua. Rakkaus ei tunne järjen päätelmiä eikä syitä; sillä ei ole mitään mittaa. Rakkautta ei voida lohduttaa sanomalla, että jokin on mahdotonta, se ei ota vastaan mitään lievitystä vaikeuksien edessä.
Ellei rakkaus saa, mitä se kaipaa, se tappaa sen, joka rakastaa. Se menee, minne se ikävöi, ei sinne, minne pitäisi. Rakkaus synnyttää kaipauksen ja kasvaa palavaksi liekiksi, ja liekki tavoittelee sitä, mikä on kiellettyä. Mitä muuta sanoisimme?
Rakkaus ei voi elää näkemättä sitä, jota se rakastaa. Siksi kaikki pyhät pitivät vähäarvoisena kaikkea saavuttamaansa, elleivät he saaneet nähdä Herraa.
Rakkaudelta, joka halajaa Jumalan näkemistä, puuttuu arvostelukykyä, mutta sillä on kuitenkin hurskas innostus.
Sen tähden Mooses uskalsi sanoa: Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle kasvosi. Samoin psalmin kirjoittaja sanoo: Anna meidän nähdä kasvojesi valo. Vieläpä pakanakansatkin muovasivat itselleen jumalankuvia, jotta he saisivat nähdä silmillään sen, mitä he erehdyksensä vallassa palvoivat.
[Adventin lukupalveluksesta: II viikon torstain toinen lukukappale.]
* * *
Pyhä Petrus Chrysologus syntyi Imolassa noin vuonna 380 ja oli Ravennan piispa noin vuodesta 430 noin vuoteen 450, jolloin hän kuoli. Hänet muistetaan erinomaisista ja opillisesti rikkaista saarnoistaan. Hänet julistettiin kirkonopettajaksi vuonna 1729. Hänen muistopäiväänsä vietetään 30.7. (aikaisemmin 4.12.).
