Oli kerran Rekolan kappeli
Viikolla 33 ilmestyi Helsingin Sanomien Vantaa-liitteessä toimittaja Jonna Hovi-Horkanin Vantaan historiaan liittyvä artikkeli, jossa oli aiheena Rekolan katolinen kappeli (Myllyjärven ekumeenisen keskuksen edelläkävijä) ja isä Robert de Caluwé. Toimittaja soitti minulle, koska taidan olla niitä harvoja, joilla paikka on vielä omassa muistissa.
Kerroin mitä muistin ja tiesin, ja selvittelin samalla kirkkomme riitus-organisaatiota. Kun puheeksi tuli kirkkokielen asia, en todellakaan sanonut, että isä Robert de Caluwé ”saarnasi kirkkoslaaviksi”, kuten toimittaja väittää minun sanoneen! Huomasin kyllä, miten oudolla elämänalueella toimittaja nyt oli, ja harmittelen, etten tullut pyytäneeksi tekstiä tarkistettavaksi. Sinänsä tuollainen artikkeli oli tervetullut, ja saattaisi Rekolan kappelin muistelu olla paikallaan tämän meidänkin aviisimme sivuilla.
Ohessa HS:n toimittajalle kirjoittamani kirje – koska sitä tuskin nähdään HS:n sivuilla:
Toimittaja Jonna Hovi-Horkanille
Kiitän lähettämästäsi lehdestä (Rekolan kappeli), mutta pahoittelen sitä, että olet pannut suuhuni replikin, jota suustani ei ole tullut. En ole sanonut, että Robert de Caluwé saarnasi messussa kirkkoslaaviksi, ”joten emme paljon ymmärtäneet siitä”. Olisipa ollut minulta perin tyhmästi sanottu; tokihan tunnen kirkon käytännöt, kun olen pienestä pitäen ollut kirkon aktiivinen jäsen. Meillä Henrikinkirkossakin, kuten kaikkialla muissakin kirkoissamme, latinankielisen liturgian aikaan saarna oli kansankielellä.
Lisäselvitys: Sanoin myös, että bysanttilainen liturgia (tässä = messu, ei ”kirkonmenot”) on sama kuin ortodoksinen, ei siis vain sisällä ”vaikuteita ortodoksisuudesta”. Vaikeahan tietenkin on tällaisista asioista kirjoittaa sellaisen, jolle ne ovat vierasta aluetta, terminologiasta alkaen.
Rauni Vornanen
[Kuvassa isä Robert de Caluwé viettää liturgiaa Myllyjärven ekumeenisen keskuksen kappelissa vuonna 2003. Kappeli on nykyään suljettu, eikä siellä vietetä liturgioita.]
