Mitä voimme oppia eutanasiasta Belgiassa?

Kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun eutanasia laillistettiin Belgiassa. Tänä aikana on voitu selvästi havaita ”liukas rinne”: kuinka eutanasia on sallittu kaikenlaisissa kärsimyksissä ja jopa ihmisille, jotka eivät ole sitä pyytäneet.

Maaliskuun 2020 uudella asetuksella vahvistettiin, että:

– ”mikään kirjoitettu tai kirjoittamaton lauseke ei voi estää lääkäriä harjoittamasta eutanasiaa”; 

– eutanasiaa vastustavien lääkärien on lähetettävä potilas ”eutanasiaoikeuteen erikoistuneeseen keskukseen tai yhdistykseen”;

–  eutanasiasta tehdyt ennakkoilmoitukset, jotka olivat aiemmin voimassa 5 vuotta, otetaan nyt huomioon ilman aikarajoituksia.

CathoBel-lehdessä (https://www.cathobel.be/2022/05/grand-entretien-leopold-vanbellingen-pour-moi-leuthanasie-nest-jamais-une-solution/)  haastateltiin Léopold Vanbellingenia, joka on oikeustieteen tohtori Leuvenin yliopistosta ja bioetiikan asiantuntija. Hän kuvasi, kuinka elämän, sairaiden ja lääketieteen etiikan suojelu on heikentynyt näinä kahtena vuosikymmenenä.

Eutanasiasta, joka aluksi hyväksyttiin poikkeustapauksena äärimmäisen vakavissa tilanteissa, on tullut jokaisen oikeus, ja seuraava askel voi olla eutanasiavaatimus: miksi yhteiskunnan pitäisi käyttää rahojaan ja resurssejaan vanhuksiin ja sairaisiin?

Kaksi väärää tekosyytä: ”vain poikkeustapauksissa”, ”vältetään salaa tehtävä eutanasia”

Léopold Vanbellingen selittää, että alussa eutanasian piti koskea vain poikkeuksellisen vakavia tapauksia, jossa potilailla oli sietämättömiä kärsimyksiä, ja tarkoitus oli estää eutanasian tekeminen salaa. Todellisuus kuitenkin osoittaa, että eutanasia tehdään käytännössä kaikille sitä pyytäville ja jopa joillekin, jotka eivät ole sitä pyytäneet. Lisäksi 25-35% eutanasiatapauksista tehdään ilman vaadittua ilmoitusta, eli ne ovat laittomia. Tämä tiedetään, koska anonyymeillä kyselylomakkeilla tehdyissä tutkimuksissa lääkärit itse ovat myöntäneet tekevänsä eutanasian tapauksissa, joista he eivät ilmoita, joskus ilman potilaiden suostumusta.

Väärä väite ”tiukasta valvonnasta”

Eutanasian suhteen ns. ”tiukkaa valvontaa” ei ole koskaan ollut: kiistanalaiset tapaukset arvioitaisiin liian myöhään, kun potilas on jo eliminoitu. On myös riippumattomuusongelma, sillä arviointikomissiossa on paljon lääkäreitä, jotka itse harjoittavat eutanasiaa. 20 vuoden aikana tämä komitea on tuonut oikeusviranomaisten käsiteltäväksi vain yhden eutanasiajutun. Jopa eutanasiaa kannattavat ihmiset ovat kritisoineet sitä, Vanbellingen sanoo.

Oikeus tulla hoidetuksi ja saatetuksi

Eutanasian yleistyminen synnyttää tunteen, että sairaat tai vammaiset vaativat huomiota ja resursseja, joihin heillä ei ole oikeuksia. Mutta perinteisessä länsimaisessa kulttuurissa ja hyvässä lääketieteellisessä ja hippokraattisessa etiikassa potilaalla on oikeus saada hoitoa iästä ja sairauksista riippumatta. 

Kun menetämme itsenäisen toimintakykymme, saatamme tarvita omaishoitajan, perheenjäsenten ja yhteiskunnan apua. Ihmisen arvo ei ole sidoksissa siihen, kuinka riippuvainen muista hän on. Nykyinen palliatiivinen hoito tarjoaa todellista lohtua elämän loppuvaiheessa ja hoitaa niin fyysistä kuin henkistäkin kärsimystä. Muista riippuvainen potilas saattaa tuntea olevansa arvoton ja että hänellä ei olisi oikeutta pysyä hengissä. Mutta jokaisella on oikeus haluta jatkaa elämäänsä loppuun asti, vakuuttaa Vanbellingen.

Eutanasia, masennus ja itsemurhien ehkäisy

Belgiassa mielenterveysongelmista (masennus, vakava ahdistuneisuus jne.) kärsivä ihminen voi pyytää eutanasiaa ja se myönnetään. Vanbellingenin mukaan se vaikuttaa kielteisesti pyrkimyksiin ehkäistä itsemurhia ja tukea masentuneita. Se, että heille sanotaan kuoleman olevan yksi ratkaisu muiden joukossa, vaikuttaa haitallisesti heidän hoitoonsa. Eutanasian laillistaminen vaikuttaa myös omaishoitajiin, sairaanhoitajiin, vastuussa oleviin omaisiin ja muihin samasta sairaudesta kärsiviin ihmisiin: heidät saatetaan instrumentalisoida.

Eutanasia on rajaton: lapset ja dementoituneet 

Vuonna 2014 laki laajennettiin koskemaan alaikäisiä. Tämä laajennus oli kiistanalainen: monet ammattilaiset sanoivat, että sille ei ollut tarvetta. Nyt puhutaan lain laajentamisesta koskemaan dementiaa. ”Näen tässä riskin: pidetäänkö dementiaa sairastavaa potilasta välttämättä kärsivänä ihmisenä? Tietysti Alzheimerin tautia sairastava ihminen kärsii. Mutta se ei tarkoita, etteikö hän voisi myös tuntea iloa ja säilyttää elämänvaistonsa”, sanoo Vanbellingen. 

Taustalla on askel kohti sen tunnustamista, että kuka tahansa voi pyytää eutanasiaa väittämättä sille olevan lääketieteellisiä syitä. ”Alankomaissa ja Flanderissa jotkut haluavat sallia eutanasian ihmisille, jotka ovat kyllästyneitä elämään tai jotka tuntevat jo eläneensä täyden elämän. Tämä laajennus johtaisi itsemurhaoikeuteen. Tässä palaamme kysymykseen itsemurhien ehkäisystä. Lainsäätäjällä on edessään erilaisia ​​vaihtoehtoja. Joko siirrytään kohti tiukempaa eutanasian valvontaa ja parempaa tukea ihmisille elämän lopussa tai valitaan eutanasian edistäminen. Jälkimmäinen tarkoittaisi individualistista näkemystä, jolla on kielteisiä sosiaalisia seurauksia”.

Myös Alliance for Defending Freedom (ADF) (https://adfinternational.org/20-years-euthanasia/) tuomitsee tämän ”liukkaan rinteen” ja raportoi, että vaikka eutanasia laillistettiin alun perin ”tiukkojen ehtojen mukaisesti”, lainsäädännön uudistukset ovat tehneet Belgiasta ensimmäisen ja ainoan maan, joka sallii eutanasian lapsille ilman ikärajoja. On myös potilaita, jotka on ”uhrattu” psykiatristen sairauksien, mukaan lukien masennuksen, vuoksi.

”Oikeudenmukainen yhteiskunta välittää haavoittuvimmista. Kansainvälinen oikeus suojelee jokaisen luontaista oikeutta elämään. Se edellyttää, että maat suojelevat kaikkien ihmisten luontaista ihmisarvoa ja elämää sen sijaan, että auttaisivat lopettamaan heidät”, sanoo Jean-Paul Van De Walle, ADF Internationalin lakimies Brysselissä.

”Valitettavasti olemme Belgiassa vuosien varrella nähneet liian monien ihmisten lopettavan elämänsä sen sijaan, että he olisivat saaneet tarvitsemaansa hoitoa ja tukea. Koskettavassa ja toistaiseksi ainoassa rikostuomioistuimeen päätyneessä tapauksessa 38-vuotiaan autismidiagnoosin saaneen Tine Nysin elämä päättyi traagisesti eutanasiaan mielenterveysongelmien vuoksi. Haavoittuvat ryhmät ansaitsevat parempaa hoitoa ja tukea elääkseen”, Van De Walle lisää.

Belgian laki Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Belgian valtion tapauksessa, jossa ”parantumatonta masennusta” sairastaneelle naiselle annettiin lupa eutanasiaan ilman tämän sukulaisten suostumusta. Hänen poikansa Tom Mortier (https://adfinternational.org/tom-mortier-ruling/) vei asian oikeuden eteen ja saavutti voiton, josta voi tulla ennakkotapaus, vaikka menetystä se ei korvaakaan.

”Yhteiskuntamme suuri ongelma on, että olemme ilmeisesti menettäneet toisistamme huolehtimisen tunteen”, Tom Mortier sanoo. Belgian laissa täsmennetään, että henkilön on oltava ”sairauden tai tapaturman aiheuttaman vakavan ja parantumattoman häiriön vuoksi lääketieteellisesti jatkuvassa ja sietämättömässä fyysisessä tai henkisessä kärsimyksessä, jota ei voida lievittää”. Mortierin äiti oli hyvässä fyysisessä kunnossa ja häntä yli 20 vuotta hoitanut psykiatri ilmaisi epäilyksensä siitä, täyttikö hän Belgian eutanasialain vaatimukset. Toinen lääkäri kuitenkin teki eutanasian hänelle.

”Äidilläni oli vakava mielenterveysongelma. Hän joutui kärsimään masennuksesta koko elämänsä. Häntä hoidettiin vuosia psykiatreilla ja lopulta meidän välisemme yhteys katkesi. Vuotta myöhemmin hän sai tappavan injektion. Injektion antanut onkologi tai sairaala eivät kertoneet minulle tai kenellekään sisaruksistani, että äitimme edes harkitsi eutanasiaa”, hän sanoo.

Sama lääkäri, joka tappoi tämän naisen, toimii puheenjohtajana liittovaltion komissiossa, joka tarkistaa eutanasiatapaukset varmistaakseen, että lakia noudatetaan. Belgian hallituksen mukaan liittovaltion komissio ei nähnyt ongelmaa sallia eutanasia.

Eutanasia, tavallinen toimenpide?

Eutanasian puolustajat väittävät, että eutanasia on yksi hoitomuoto toisten joukossa. Marc Decroly on yleislääketieteen ja ensihoidon lääkäri, joka on tehnyt uransa aikana yli 100 eutanasiaa. France 24 -lehden haastattelussa (https://www.france24.com/es/minuto-a-minuto/20220524-veinte-a%C3%B1os-despu%C3%A9s-de-la-ley-sobre-la-eutanasia-un-m%C3%A9dico-belga-relata-los-cuidados-finales) hän toteaa, ettei hän pysty suorittamaan monta eutanasiaa, että ”yli kolmesta kuukaudessa tulee vaikeaa”. Onko eutanasia siis samanlaista kuin muut hoidot? Jos se olisi vain tavallinen lääketieteen toimenpide, ei olisi mitään ongelmaa tehdä yksi tai useampi päivässä tai useita viikossa. Vaikka eutanasiaa harjoittavat lääkärit yrittäisivätkin salata sitä tai pettää itseään, todellisuudessa he tietävät riistävänsä elämän, joka voisi jatkaa kulkuaan arvokkaasti tarvittavan huolenpidon avulla.

Puolustajienkin pelko

Onko keskustelu eutanasiasta suljettu aihe? Kuten abortin kanssa tapahtuu, kun lait hyväksytään ja niillä on jo kehityskulkunsa, yritetään lyödä läpi ajatus, että kyse on yhteiskunnan omaksumasta ja hyväksymästä asiasta, jossa paluu entiseen ei ole mahdollista. Mutta Belgiassa keskustelu eutanasiasta ei ole päättynyt, vaan merkittäviä kuiluja on avautunut näinä vuosina jopa lakia kannattaneiden keskuudessa. Väärinkäytökset, hallinnan puute ja valtava ”liukas rinne” pelottavat monia eutanasian vankkumattomia kannattajia. Missä on raja?

Esimerkiksi neurologi Ludo Vanopdenbosch erosi tehtävästään Belgian liittovaltion eutanasian valvonta- ja arviointikomitean jäsenenä. ”En halua olla osa komiteaa, joka tarkoituksella rikkoo lakia”, hän väitti kirjeessään. Hän ei vastusta eutanasiaa, mutta tuomitsi sen, että komissio ei halunnut saattaa viranomaisten käsiteltäväksi tapausta, jossa lääkäri oli perheen pyynnöstä tehnyt eutanasian dementiapotilaalle ilman tämän suostumusta.

”Se ei ole eutanasia, koska potilas ei pyytänyt sitä, joten se on tarkoituksellista ihmishengen lopettamista. En tiedä muuta sanaa sen kuvaamiseksi kuin murha”, sanoi tohtori An Haeken, psykiatrian johtaja Alexianenin psykiatrisesta sairaalasta Belgian Tienenissä.

On monia todistuksia perheiltä, ​​jotka tuomitsevat sen, kuinka lääkärit ovat tappaneet heidän sukulaisensa, ja tilannetta kritisoivilta lääkäreiltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Eric Vermeer, hoitotieteen professori, psykoterapeutti ja palliatiivisen hoidon ja psykiatrian erikoislääkäri (Euthanasie, l’envers du décor (2019), puhuu ilmoittamatta jätettyjen eutanasiatapausten määrästä, joka lisäisi uhrien määrää huomattavasti. Vermeerin mukaan viisi vuotta sitten eräs lääkäri jopa totesi senaatissa, että on kulunut pitkä aika siitä, kun hän teki ilmoituksen eutanasian tekemisestä, eikä hän konsultoinut toista kollegaa eutanasiapyynnön vahvistamiseksi lain edellyttämällä tavalla.

Eutanasiaa markkinoitiin Belgiassa alun perin ”viimeisenä keinona” loppuvaiheessa olevan elämän sietämättömiin tuskiin, mutta nyt sitä käytetään kaikkeen. Lääkärit ja jopa sairaanhoitajat ehdottavat sitä haavoittuville ja masentuneille ihmisille erittäin löyhin perustein. Jos potilas kertoo henkisestä tai perhetilanteeseen liittyvästä kärsimyksestään ​​terveydenhuollon työntekijälle, hän voi todeta: ”pyydä eutanasiaa”.

Vermeer antaa artikkelissaan joitain todellisia ​​esimerkkejä Belgiasta:

– Nainen, jolla on vakava syöpä, mutta joka on vielä kaukana kuolemasta, valittaa alkoholistimiehestään ja parikymppisestä tyttärestään, jotka eivät käy hänen luonaan. Hoitava lääkäri kysyy häneltä: ”Etkö usko, että eutanasia voisi olla vähiten huono ratkaisu, kun otetaan huomioon terveytesi ja perhetilanteesi?”

– Eronnut nainen, jolla on krooninen masennus, on yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa; kun hän tulee sairaalaan viimeisen itsemurhayrityksensä jälkeen, psykiatrinen sairaanhoitaja kysyy: ”Tiedätkö, että voit pyytää eutanasiaa?” Nainen kysyy sairaanhoitajalta lisätietoja, ja tämä kertoo hänelle eutanasiaa edistävän yhdistyksen tiedot.

– Vanhempaa naista on hoidettu kotona vuosia; aivohalvaus on juuri jättänyt hänet puhekyvyttömäksi, vaikka hän on tajuissaan. Avustaja kommentoi hoitotiimin arviointikokouksessa: ”Emmekö voi ehdottaa hänelle eutanasiaa? Hänen kuntonsahan on heikentynyt.”

Tuhoisa tutkimus

Cambridgen yliopisto ​​julkaisi viisi vuotta sitten merkittävän monialaisen tutkimuksen eutanasian soveltamisesta Belgiassa ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan: Eutanasia and Assisted Suicide. Lessons from Belgium (https://www.cambridge.org/gb/academic/subjects/law/medico-legal-bioethics-and-health-law/euthanasia-and-assisted-suicide-lessons-belgium?format=HB#QfxdaDcLrrPOpzMi.97)

Tuolloin eutanasia oli siis ollut laillista viidentoista vuoden ajan, joten vaikutusten analysointi oli mahdollista. Tutkijoiden johtopäätökset olivat jo silloin valtavia:

– Järjestelmä ei ole läpinäkyvä: ”Voiko 16 jäsenen komissio, joka ei työskentele kokopäiväisesti, harkita vakavasti kaikkia raportteja, varsinkin nyt kun niitä on useita tuhansia vuodessa?”, tutkijat kysyvät.

– Järjestelmässä on itseviittausta: ”Se riippuu täysin tiedoista, jotka on lähettänyt sama lääkäri, joka teki eutanasian.” Näin ollen ”riippumattomien tutkimusten mukaan vain 50 % eutanasiatapauksista ilmoitetaan, ja raportoimattomat tapaukset ovat eettisesti ja juridisesti ongelmallisimpia”. Tästä syystä ”komissiolle ilmoitetuista tuhansista tapauksista vain yksi lähetettiin syyttäjälle”, koska lakia oli mahdollisesti rikottu.

– Eutanasiatapaukset ilman potilaan pyyntöä ovat moninkertaistuneet vuoden 2002 laillistamisen jälkeen.

– Syvän sedaation käyttö peiteltynä eutanasiana on lisääntynyt: ”20 %:ssa tapauksista jatkuvaa syväsedaatiota määränneillä yleislääkäreillä oli, yksinomaan tai ei, tarkoitus lyhentää elinikää” ilman syytä.

Hänen päätelmänsä ovat tuhoisia: ”Yleensä eutanasiakuolemaa ei pidetä Belgiassa enää poikkeustapauksena, joka vaatii erityisen perusteen. Päinvastoin: se nähdään yleensä normaalina kuolemana ja etuna, jota ei pidä rajoittaa ilman perusteita.” Roolit on vaihdettu: nyt koko todistustaakka on elämän vaihtoehdolla.

Belgiassa ja Hollannissa käydään parhaillaan keskustelua siitä, onko ”elämään kyllästyminen” riittävä syy eutanasiaan. Tutkimuksen tekijät arvelevat, että sitä ei sisällytetä lakiuudistukseen, koska käytännössä Belgiassa se jo useissa tapauksissa hyväksytään perusteluksi.

Suomessa on ajoissa vältetty joutuminen eutanasian laillistamisen ansaan. Ratkaisu on selkeä ja toteuttamiskelpoinen: hyvä palliatiivinen hoito kokonaisuudessaan eli fyysinen, psyykkinen ja henkinen/hengellinen hoito.

isä Raimo Goyarrola LL TT