”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”: gender-kysymys kasvatuksessa
Katolisen opetuksen kongregaatio julkisti 10. kesäkuuta asiakirjan ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Kohti dialogia koskien gender-kysymystä kasvatuksessa”. Asiakirja on suunnattu kaikille kasvattajille ja käsittelee sitä, kuinka nuoria voitaisiin kasvattaa kohtaamaan gender-ideologian aiheuttamat haasteet. Asiakirja korostaa kolmea periaatetta: on kuunneltava, perusteltava ja pidettävä esillä kristillistä näkemystä. 2. helmikuuta 2019 päivätyn asiakirjan ovat allekirjoittaneet kongregaation prefekti, kardinaali Giuseppe Versaldi, ja sihteeri, arkkipiispa Angelo Vincenzo Zani.
Asiakirja puhuu ”kasvatuksellisesta kriisistä”: monissa paikoissa laaditaan ja ja toteutetaan opetussuunnitelmia, jotka näennäisesti välittävät neutraalia käsitystä ihmisestä ja elämästä, mutta todellisuudessa heijastavat sellaista antropologiaa, joka on uskon ja oikean järjen vastaista.
Paavi Franciscus viittasi jo apostolisessa kehotuskirjeessään Amoris laetitia haasteeseen, joka ”syntyy erilaista ideologioista, jotka tunnetaan yleisnimellä gender, jotka ’kieltävät miehen ja naisen luonnollisen erilaisuuden ja vastavuoroisuuden. Ne tähtäävät yhteiskuntaan ilman sukupuolieroja ja tekevät tyhjäksi perheen antropologisen perustan. Tämä ideologia johtaa kasvatusohjelmiin ja lainsäädäntöön, jotka edistävät radikaalisti miehen ja naisen biologisesta erilaisuudesta irrotettua persoonallista identiteettiä ja tunne-elämän intimiteettiä. Ihmisen identiteettiä määrittää yksilön valinta, joka voi myös muuttua ajan kuluessa'” (56).
”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” -asiakirja korostaa, että on muistettava ero gender-ideologian ja eri tieteenaloilla tehdyn gender-tutkimuksen välillä (tutkimus, jossa pyritään ymmärtämään tapoja, joilla miehen ja naisen välinen sukupuoliero näkyy eri kulttuurien elämässä). Ongelma on erityisesti ideologia, joka pyrkii ainoaksi oikeaksi, myös lasten kasvatusta määrittäväksi ajattelutavaksi, mutta gender-tutkimuksen tulosten suhteen on oltava avoimuutta kuunnella.
Asiakirja käy lyhyesti läpi gender-teorian kehitystä. Siinä sukupuoli-identiteetti nähdään sosiaalisena rakennelmana eikä biologisena tosiasiana; taustalla on käsitys, että ihmisessä ei ole mitään annettua alkuperäistä elementtiä, joka edeltää henkilökohtaista identiteettiä ja muodostaa sen. Ongelma on siinä, että ”gender” ja biologinen sukupuoli irrotetaan toisistaan; siitä seuraa erottelu erilaisten ”seksuaalisten suuntautumisten” välillä, joita ei enää määritellä miehen ja naisen sukupuolierosta lähtien vaan jotka voivat omaksua muita, pelkästään yksilön itsensä radikaalin autonomisesti määrittämiä muotoja (joustavia ja vaihteleviakin). Korostetaan yksilön itsemäärittelyä ja vaaditaan sen julkista tunnustamista yhteiskunnan takaamana oikeutena.
Asiakirja tuo esiin joitakin yhtymäkohtia, jotka mahdollistavat keskinäisen ymmärryksen kasvua, esimerkiksi epäoikeudenmukaista syrjintää vastaan taisteleminen, tarve kasvattaa lapset ja nuoret kunnioittamaan jokaista ihmistä ainutlaatuisuudessaan ja erilaisuudessaan ja gender-pohdinnan esiin nostamat naiseuden arvot. Toisaalta asiakirja kritisoi voimakkaasti etääntymistä luonnosta kohti yksilön tunteisiin perustuvaa ratkaisua, ideologian taustalla olevaa dualistista ihmiskäsitystä ja sitä, että gender asetetaan biologisen sukupuolen yläpuolelle.
Neutraalisuuden utopia poistaa sukupuolten eron inhimillisen arvokkuuden ja uuden elämän synnyttämisen henkilökohtaisen luonteen ja tekee tyhjäksi perhekäsityksen antropologisen perustan. Se, että edistetään käsityksiä, joissa ihmisen identiteetti radikaalisti irrotetaan miehen ja naisen biologisesta erosta ja jätetään yksilön valinnan varaan, on seuraus ajattelutavasta, jossa sekoitetaan ”aito vapaus… ajatukseen, että kukin voi päättää niin kuin tahtoo, ikään kuin yksilöiden ulkopuolella ei olisi totuuksia, arvoja ja ohjaavia periaatteita, ikään kuin kaikki olisi samantekevää ja mitä tahansa pitäisi sallia” (Amoris laetitia, 34).
Kasvatuksen on vastattava ihmispersoonan todellista luontoa: ihmisellä on luonto, jota hänen on kunnioitettava ja jota ei voi mielivaltaisesti manipuloida. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja ihmisluonto on ymmärrettävä ruumiin ja sielun ykseytenä. Seksuaalikasvatus tarkoittaa oppia ”pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti… mikä on ruumiin merkitys” mieheyden ja naiseuden koko alkuperäisessä totuudessa (vrt. Amoris laetitia 151)
Perhe on paikka, jossa miehen ja naisen vastavuoroisen yhteyden suhde toteutuu; perhe on myös ensisijainen kasvatusympäristö ja vanhemmilla on vastuu lasten kasvatuksesta, myös seksuaali- ja tunne-elämän kasvatuksesta laajemmassa viitekehyksessä: kasvatuksena rakkauteen, vastavuoroiseen itsensä antamiseen (Amoris laetitia 280).
Asiakirja löytyy useilla kielillä esimerkiksi sivulta www.educatio.va.
Katri Tenhunen
