Jumalan ylistämisestä

Meidän on vaikeata ylistää Jumalaa, jos elämämme ei ole tasapainossa. Jos on ”surua tai nälkää”. ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana” (Psalmi 22).

Mistä syystä meidän pitää ylistää Jumalaa, jos emme tunne kiitollisuutta Jumalaa kohtaan? Siksi, että elämässä vaikeudet ovat yleensä väliaikaisia, elämä on muutosta ja se on ymmärrettävä. On käännyttävä melkeinpä ainoan ikuisen puoleen, ainoan ikuisen, jonka tiedämme.

”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat” (Psalmi 24).

Ylistämme Jumalaa Luojana ja siksi, että Hän on hyvä. Myös virsi ”Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää…” puhuu siitä, mikä antaa rauhan sydämeen.

Jumalan tutkiminen on loputon aihe. Ylistys on kuitenkin muuta kuin tutkimusta. Se on kiittämistä ilman tutkimista. Loputonta kiittämistä. Ehkä myös varmuuden vuoksi kiittämistä.

Seuraako siitä siunaus, vai onko siinä vähemmän siunausta, jos tavoittelemme jotain. Niin kuin kasvatuskäytäntö ennen vanhaan: äiti piiskasi lapsensa, tekevät kuitenkin jotain tuhmaa. – Jumala ei tee näin. Meitä ei piiskata etukäteen. Ja jos piiskattaisiinkin, se on koettelemusta, jossa meitä vahvistetaan. Tehtyämme syntiä meitä ehkä rangaistaan.

Messu on tavallaan ylistystä etukäteen. Messussa hiljennymme Kristuksen salaisuuden äärelle kiittämään Jumalaa.

Marjatta Tarkoma OFS