Havaitsetko Jumalan läsnäolon?
Lauri Maarala: Gurun opissa. Kuvitus Matti Pikkujämsä. Kirjapaja. Helsinki 2019.
Kirjassa kuvastuu Lauri Maaralan kristillisen ajattelun avaruus, jolla hän ottaa vastaan 200-luvulla eläneen egyptiläisen mestarin ja ruotsalaisen suutarin rukouskokemukset sekä eri uskontojen traditioita yhdistävän rikkauden tasavertaisina ilmoituksina Jumalan läsnäolosta ihmisen sisimmässä. Kysymys on jokaiselle mahdollisesta lahjasta, hiljaisuudesta. Vain silloin, kun itse vaikenee, kun hiljaisuus vallitsee, kuulee Jumalan puheen. Kirjassa kerrotaan 42 mystikosta, heidän elämästään, mystisistä kokemuksistaan ja suhteestaan Jumalaan ja ihmisiin. Mukana on tunnettuja nimiä, mutta kiinnostavinta tietoa lukija saa monille lähes tuntemattomista mystikoista.
Ensimmäisenä esitellään Origenes, jonka äiti pelasti kuolemasta piilottamalla poikansa vaatteet. Jos Origenes olisi lähtenyt ulos, hän olisi menettänyt isänsä lailla henkensä kristittyjen vainoissa. Origenes ohjaa: Käy mielikuvissasi lävitse päivää, jota elät, älä arvostele tai tuomitse mitään, kuuntele sisintäsi hiljaisuudessa. Tekijä esittelee Gregorius Nyssalaisen, Pseudo-Dionysios Areopagitan ja erämaassa eläneen Johannes Siinailaisen, joka neuvoo, että sisäiselle matkalle ei voi lähteä ilman opasta. 600-luvulla elänyt piispa Iisak Niniveläinen oli kotoisin Qatarista, entisestä Ninivestä, jossa kristinuskolla on pitkä historia. Keltti Johannes Scotus Eriugena eli 800-luvulla Irlannissa. Hän hallitsi kreikan kielen, tunsi antiikin filosofian ja opetti, että Jumala on kaikkien asioiden syvin olemus, elämän lähde.
1200-luvulla syntynyt flaamilaisen perheen tytär Hadewijch Antwerpeniläinen perusti luostareita kevyempiä itsenäisiä naisyhteisöjä, joiden jäseniä kutsuttiin begiineiksi. Hänen mystisissä runoissaan rakkauden nimet ovat: kahle, valo, hiili, tuli, kaste, lähde ja helvetti. Marguerite Porete, joka poltettiin 1310 roviolla yhdessä harhaoppiseksi julistetun kirjansa kanssa, sanoo: ”Totuus selittää sydämelleni, että olen ainoastaan yhden rakastama.” Kveekari George Fox opetti 1600-luvulla, että jokaisen on mahdollista saada yhteys Jumalaan, koska kullakin on sisimmässään kosketuskohta. Suomeksikin on ilmestynyt rukouskirjallisuuden helmiin kuuluva ranskalaisen Madame Guyonin teos Syvempään Jumalan tuntemiseen. Kirjoittaja joutui kirjansa vuoksi Bastiljin vankilaan, jossa kuoli 1717. Toulousessa Ranskassa 1675‒1751 elänyt Jean-Pierre de Caussade SJ opetti sanomaan hiljaa mielessään: ”Tässä olen. Tässä, missä nyt olen, olen edessäsi Jumala.”
Paleontologi Pierre Teilhard de Chardin (1881‒1955) SJ oli mystikko, joka pyrki luomaan synteesin kristinuskon ja luonnontieteellisen kehitysopin välille. ”Jumala katsoo lastaan äidin tarkkaavaisuudella, mutta silmiemme on vaikea havaita häntä ennen kuin ne aukenevat valolle.” Käsillä tekeminen rauhoittaa, opetti Hjalmar Ekström suutarinverstaassaan Helsinborgissa, eikä sisimmän hiljaiseen kammioon ulotu ulkoinen melu. Simone Weiliä, ranskalaista mystikkoa ja ajattelijaa, vei Isä meidän -rukous sanojen taakse äänettömyyteen Kristuksen luo. Katolinen aktivisti ja journalisti Dorothy Day opetti kysymään, mikä sija hyvyyden voimilla ja hiljaisilla hetkillä on ihmisen päivässä. Helvetti on sitä, ettei rakasta. Ortodoksisen kirkon ”isoäiti” ranskalainen Elisabeth Behr-Sigel oli kiinnostunut naisista Jeesuksen seuraajina. Jeesus kohteli heitä tasavertaisina ihmisinä: ”että he kaikki olisivat yhtä”.
Juhani Rekola, 1900-luvun ajattelija ja esseisti, toimi sotilaspappina jatkosodassa ja Tukholmassa myös ”Slussenin sissien” eli suomalaisten alkoholistien pappina. Hänen mielestään Jumala ja Betlehem ovat kaikkialla. Benediktiinimunkki John Main opetti meditaatiota hindumestarilta saamansa ohjauksen mukaan, jolloin hänen kristillinen uskonsa syveni. Hän opetti mielen rauhoittumiseksi toistamaan sanaa ”maranata”. Pyhiinvaeltaja Gerard W. Hughes SJ kertoo, että vaeltaessaan ihminen tekee matkaa myös omaan sisimpäänsä ja että matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Kantamuksen on oltava kevyt, jolloin tilaa on myös Jumalalle. Filosofian, kemian ja teologian tohtori mystikko Raimon Panikkar alkoi etsiä uusia uskonnon ilmaisumuotoja intialaisesta spiritualiteetista. Hän pyytää Jumalalta: ”Hiljennä minut, että kuulisin hiljaisuutesi. Hiljaisuutesi puhuu kaikkia sanoja selvemmin.”
Eri uskonnot ovat kuin virtoja, jotka kulkevat omaa uomaansa samaan mereen, ohjaa tutkija Ursula King. Hän perusti Bristolin yliopistoon uskonnon ja sukupuolen vertailevan tutkimuksen keskuksen. Yhdysvaltalainen naisten hengellinen ohjaaja ja terapeutti Kathleen Fischer opettaa havaitsemaan Jumalan läsnäolon ja kuuntelemaan omia ja toisten uskon kokemuksia. Viimeisenä esitellään Cynthia Bourgeault, joka on opettanut meilläkin tunnettua hiljaista keskittävää rukousta eli Centering Prayer -menetelmää yli 30 vuotta.
Kirjan ansiokkaat kuvat on tehnyt tunnettu graafikko ja kuvittaja Matti Pikkujämsä. Niiden värit kuvaavat kunkin mystikon perusajatusta yhteydessään. Puhuttelevana esimerkkinä voi mainita Jean-Pierre de Caussaden esittelyssä kirkkaana katukiveyksellä hehkuvan leppäkertun. Sen ympärillä harmailla katukivillä eteenpäin kiiruhtavat tummat kengät kertovat hiljaisuuden unohtaneista ihmisistä.
Elina Grönlund, Obl. OSSS
