Christus vivit – Kristus elää!
Uusi apostolinen kehotuskirje nuorille
Paavi Franciscus vieraili Loretossa 25.3. Hänen mukaansa Loreton pyhä talo ”on nuorten talo, koska täällä Neitsyt Maria, nuori nainen täynnä armoa, jatkuvasti puhuu uusille sukupolville ja auttaa jokaista oman kutsumuksen etsinnässä”. Siksi paavi halusi allekirjoittaa uuden apostolisen kehotuskirjeensä ”Christus vivit” (Kristus elää), joka on suunnattu ”nuorille ja koko Jumalan kansalle”, juuri Loretossa. Loreto on hänen mielestään etuoikeutettu paikka, jossa nuoret voivat etsiä kutsumustaan ”Marian koulussa”.
Kehotuskirje ”Christus vivit” kokoaa ja kehittää edelleen piispainsynodin tuloksia; synodi, jonka teemana oli nuoret, usko ja kutsumus, pidettiin 3.-28. lokakuuta 2018. Kehotuskirjeessä on kaikkiaan 9 lukua ja 299 kohtaa. Paavi aloittaa sanansa nuorille: ”Kristus elää. Hän on toivomme ja kaunein nuoruus tässä maailmassa. Kaikki, mitä hän koskettaa, tulee nuoreksi, tulee uudeksi, täyttyy elämällä. Siksi ensimmäiset sanat, jotka haluan sanoa jokaiselle nuorelle kristitylle, ovat: Hän elää ja hän haluaa sinunkin elävän!”
Ensimmäinen luku käsittelee sitä, mitä Raamattu sanoo nuorista, toisen luvun otsikko on ”Jeesus Kristus on aina nuori”. Jeesus ei ollut yksinäinen tai itseään ajatteleva nuori, hän jakoi perhe-elämän; kukaan ei pitänyt häntä outona tai muista erotettuna nuorena. Nuorisotyössä ei pidä luoda projekteja, jotka eristävät nuoret perheestä ja maailmasta tai muuttavat heidät valikoiduksi vähemmistöksi. Tarvitaan projekteja, jotka tukevat ja suuntaavat heitä toisten kohtaamiseen, palvelemiseen ja lähetystehtävään.
”Pyytäkäämme Herraa vapauttamaan kirkko niistä, jotka yrittävät vanhentaa sitä, kiinnittää sen menneisyyteen, pysäyttää sen ja tehdä sen muuttumattomaksi. Pyytäkäämme häntä vapauttamaan kirkon myös toisesta kiusauksesta: uskosta siihen, että kirkko olisi nuori myöntymällä kaikkeen, mitä maailma sille tarjoaa, uskosta siihen, että kirkko uudistuisi kätkemällä sanomansa ja matkimalla muita. Ei! Kirkko on nuori, kun se on oma itsensä, kun se saa aina uutta voimaa Jumalan sanasta, eukaristiasta, Kristuksen läsnäolosta ja hänen Henkensä voimasta joka päivä” (35).
Meidän ei tarvitse olla outoja, mutta meillä on oltava rohkeutta olla erilaisia ja pitää esillä ihanteita, joita tämä maailma ei tarjoa. Juuri nuoret voivat auttaa kirkkoa pysymään nuorena. Jeesus on esitettävä ”puoleensavetävällä tavalla”, eikä kirkon pidä ”olla liikaa keskittynyt itseensä, vaan sen on ennen kaikkea heijastettava Jeesusta Kristusta”. Siksi joidenkin konkreettisten asioiden on muututtava.
Kolmas luku on otsikoltaan ”Te olette Jumalan ’nyt'”: nuoret eivät ole vain maailman tulevaisuus, vaan nykyisyys, nuoria on kuunneltava. Paavi mainitsee monenlaisia ongelmia kuten sodat, rikollisuus, ideologisoiminen, välineellistäminen, syrjintä, raskaus, abortti, hiv, riippuvuudet, katulapset… nuorten on opittava itkemään ikätoveriensa vuoksi, joiden asiat ovat huonommin kuin heillä itsellään.
Digiympäristö ja some ovat usein välttämättömiä nuorten saavuttamiseksi, mutta toisaalta ne voivat olla myös yksinäisyyden, manipulaation, hyväksikäytön ja väkivallan aluetta, johtaa menettämään kontaktin konkreettiseen todellisuuteen. Vaikka digimaailmassa onkin vaaroja, monet nuoret ovat luovia ja nerokkaita sen alalla. Esimerkiksi Carlo Acutis osasi käyttää uusia viestintätekniikoita evankeliumin välittämiseen; hän sanoi: ”Kaikki syntyvät alkuperäisinä, mutta monet kuolevat valokopioina.”
Neljännessä luvussa paavi puhuu nuorille kolmesta suuresta totuudesta: Jumala on rakkaus; Kristus pelastaa sinut; Kristus elää!
Viides luku, ”nuorten teitä”, kuvaa mm. ystävyyttä Jeesuksen kanssa, kasvua ja kehitystä pyhyydessä, yhteisen hyvän etsintää ja monenlaista nuorten sosiaalista toimintaa. Kuudes luku puhuu ”nuorista, joilla on juuret”; juurettomuus ja tyhjyys tuhoavat ja altistavat manipuloinnille. Seitsemäs luku käsittelee nuorten sielunhoitoa ja nuorisotyötä; nuoret itse ovat sen toimijoita, he löytävät uusia teitä luovasti ja rohkeasti ja tuntevat toisten nuorten kielen ja ongelmat. Tarvitaan laajempaa joustavaa nuorten pastoraalityötä, joka innoittaa karismoja, joita Pyhä Henki on jo kylvänyt nuorten keskuuteen. Nuoret itse ovat kuvanneet, millaisen ohjaajan toivoisivat löytävänsä: ”uskova kristitty, joka toimii kirkossa ja maailmassa, jatkuvasti etsii pyhyyttä, ei tuomitse, vaan pitää huolta, kuuntelee aktiivisesti nuorten tarpeita, vastaa ystävällisesti, tiedostaa itsensä ja rajoitteensa, tuntee hengellisen elämän ilot ja surut”. Tärkeää on, että ohjaaja tietää olevansa ihminen ja kykenevänsä virheisiin: ei täydellinen, vaan anteeksiannettu syntinen (246).
Kahdeksas luku käsittelee kutsumusta, rakkautta ja perhettä, työelämää ja kutsumusta Jumalalle vihittyyn elämään. Yhdeksäs luku käsittelee oman kutsumuksen tunnistamista. Siihen tarvitaan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, koska kyse on hyvin henkilökohtaisesta ratkaisusta. Kutsumuksen lahja on vaativa: ”Jumalan lahjat ovat interaktiivisia ja niistä nauttimiseksi on pantava itsensä peliin, otettava riskejä”.
Kehotuskirje on luettavissa useilla kielillä Vatikaanin internetsivulla www.vatican.va ja ilmestyy suomeksi tämän vuoden aikana.
KATT
