Jokainen elämä on arvokas – marssi elämän puolesta
Syyskuun 11. päivänä järjestettiin Helsingissä Suomen ensimmäinen Marssi elämän puolesta. Marssia olivat organisoineet monet sekä uskonnolliset että uskonnoista riippumattomat pro life -ryhmät niin katolisen kirkon piiristä kuin sen ulkopuoleltakin.
Marssin innoittajana yleisellä tasolla on kansainvälinen March for Life -liikehdintä, joka on saanut alkunsa Yhdysvalloista. Siellä järjestettiin ensimmäinen vastaava marssi jo tammikuussa 1974. Vähitellen vastaavia marsseja on järjestetty vuosittain monissa eri maissa, nyt vihdoin myös Suomessa.
Marssin järjestäjien mukaan tapahtuman tavoitteena oli herättää keskustelua abortin todellisuudesta ja puolustaa syntymättömiä lapsia. Marssille osallistui kolmisensataa elämänpuolustajaa, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia.
Senaatintorilta eduskuntatalolle
Alkutapahtumassa Senaatintorilla marssin tarkoitusta selitti katolinen lääkäri Miikka Nummenpää. Avauspuheessaan hän muistutti, ettei ihmiselämän biologinen alku ole uskonnollinen vaan tieteellinen kysymys. Hän painotti myös, ettei kohdun sisällä olevan lapsen puolesta puhuminen merkitsee naisen oikeuksien vastustamista, sillä jokainen ihminen, olipa hän terve tai sairas, on yhtä arvokas ja yhtä suuri lahja.
Rauhallinen, iloinen ja rakentavassa hengessä elämää puolustanut pro life -kulkue lähti lopulta poliisien ohjaamana liikkeelle kohti määränpäätään eduskuntataloa. Kulkueen reitti oli Unioninkatu–Pohjoisesplanadi–Mannerheimintie. Sen kärjessä kulkivat kansanedustaja Päivi Räsänen ja luterilaisen lähetyshiippakunnan piispa Juhana Pohjola. Eduskuntataloa vastapäätä kulkueen osallistujia tervehti myös kourallinen vastamielenosoittajia.
Kun kulkueväki oli järjestynyt eduskuntatalon rappusten juureen, puheita pitivät vielä ihmisoikeusjärjestö Artikla 3:n puheenjohtaja, lääkäri Marika Kaksonen, Oikeus elämään -yhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Morgan-MacKay sekä kansanedustaja Räsänen.
Mitä tämän jälkeen?
Kulkueen järjestäjien ja osallistujien positiivisuus ja rakentava henki olivat silmiinpistäviä kaikessa tapahtumaan liittyvässä tiedottamisessa ja itse tapahtumassa. Sellaisessa ilmapiirissä, joka Suomessa vallitsee, tuomitsemalla tai ”Raamatulla päähän lyömisellä” tuskin saataisiinkaan paljon uusia ystäviä. Päinvastoin, silloin tärkeä aihe uhkaisi jäädä hiljennetyksi kauas pois julkisesta keskustelusta ja ihmisten ajatuksista.
Toivottavasti hyvin alkanut työ aborttien vähentämiseksi jatkuu. Elämänpuolustajien kannattaa jatkossakin tuoda esiin ihmiselämän kauneutta sekä perheen ja läheisten antaman tuen merkitystä. On vahvistettava elämän kulttuuria, herätettävä ihmisissä hyvän ja rakkauden kaipuuta ja vaikutettava kaikilla yhteiskunnan tasoilla siihen, että lapsen saamista ei tarvitsisi pelätä, hävetä tai muutenkaan pitää epätoivottavana. Se vaatii ennen muuta sitkeätä työtä, rukousta ja lähimmäisenrakkautta.
Ehkäpä ensi vuonna tavoitteena voisi olla vaikkapa kaksinkertaistaa marssille osallistuvien määrä? Jokainen elämä on arvokas, puolustamisen arvoinen.
Marko Tervaportti
Kuvat: Marko Tervaportti ja Hanna Hagelin.
