Sunnuntaina 6.6.2021 paavi Franciscus vietti Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhlapyhän messun Pietarinkirkossa. Paavi nosti evankeliumista (Mark. 14:12-16,22-26) esiin kolme kuvaa: vesiastiaa kantavan miehen, jota opetuslasten piti seurata; yläsalin, jossa Jeesus vietti viimeisen ehtoollisen yhdessä opetuslasten kanssa; ja leivän murtamisen yläsalissa.
Vesiastia on paavin mukaan muistutus ihmiskunnasta, jolla on jano ja joka alati etsii veden lähdettä, rakkauden, ilon ja menestyksen lähdettä yhä inhimillisemmässä maailmassa. Mutta näiden maallisten asioiden janoaminen ei riitä, ne eivät sammuta sitä janoa, jonka voi sammuttaa vain Jumala. ”Tuo vesiastiaa kantava mies johdattaa opetuslapset huoneeseen, jossa Jeesus asettaa eukaristian. Jumalan jano tuo meidät alttarin ääreen. Jos jano puuttuu, meidän viettommekin ovat kuivia. Eikä kirkkokaan voi tyytyä pieneen ryhmään aktiiveja, jotka kokoontuvat viettämään eukaristiaa; meidän on mentävä kaupungille, kohdattava ihmisiä, opetettava tunnistamaan ja herättämään jano Jumalaa ja into evankeliumia kohtaan.”
Jeesus opetuslapsineen pääsi viettämään ehtoollista hienoon, suureen yläsaliin. ”Suuri sali pikkuista leivänpalaa varten. Jumala tekee itsensä pieneksi, kuin leivänpalaksi, ja juuri sen kautta löytyy suuri sydän, joka tunnistaa hänet, palvoo häntä ja ottaa hänet vastaan. … Jos meidän sydämemme muistuttaa pimeää huonetta, koska elämme vain itsellemme, ongelmiemme ja katkeruuksiemme keskellä, ei olisi mahdollista tunnistaa Jumalan nöyrää ja hiljaista läsnäoloa. … Eukaristia tahtoo ravita niitä, jotka matkan varrella ovat väsyneet ja joilla on nälkä. Älkäämme unohtako heitä! Täydellisten ja puhtaiden kirkko on huone, jossa ei ole paikkaa kenellekään. Kirkko, jonka ovet ovat auki ja joka juhlii Kristusta, on sen sijaan suuri sali, johon kaikki – niin vanhurskaat kuin syntisetkin – voivat tulla sisään.
Leivän murtaminen on ”erinomainen eukaristinen ele. Se on tunnuspiirre meidän uskostamme”, sillä siinä me ”kohtaamme Herran, joka uhraa itsensä, jotta me voisimme syntyä uuteen elämään”. ”Eukaristiassa me mietiskelemme ja palvomme Jumalaa, joka on rakkaus. Hän on Jumala, joka ei murra ketään muuta kuin itsensä. Hän on Jumala, joka ei vaadi uhreja vaan antaa itsensä uhriksi. Hän on Jumala, joka ei pyydä mitään, mutta antaa kaiken.”
”Viettääksemme ja toteuttaaksemme eukaristiaa myös meidät on kutsuttu elämään tämän rakkauden mukaan. Sillä sinä et voi murtaa sunnuntain Leipää, jos sydämesi on suljettu veljiltä. Et voi syödä tätä Leipää, ellet anna leipää nälkäisille. Et voi jakaa tätä Leipää, ellet jaa hädässä olevien kärsimyksiä. Ja kaiken lopuksi: myös meidän juhlallisista liturgioistamme jäljelle jää vain rakkaus. Tästä lähtien eukaristian viettomme muuttavat maailmaa juuri siinä määrin, kuin me annamme niiden muuttaa meitä, niin että meistä tulisi leipää, joka murretaan toisten hyväksi.”
KATT / Vaticannews