Lesken ropo: ”Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan”
Kurkijoen kirkossa on öljyvärimaalaus, jonka alareunassa on teksti: ”Joca Köyhä Armahta hän Laina Herralle, joca hänet Hyvät työnsä Hänelle iällens Maxawa on. Psal 14 v 7” (oik. Sananl. 19:17).
Kuvassa on teksti: ”Hänen Päällänsä pidä Hänen cruununsa cucoistaman 132v18”, Jumalan armocätet Taiwutta Sydämen Andeliaisuuden. Andeliaisuuden palca Maxetan ylhäldä armoja cunnian cruunulla.”, ”Tehkä hywin ja Lainatcat Nijn Teidän Palcan on suuri Taiwas. Luc. 6 v. 35” ja ”Cadzo Tämä köyhä leski Pani enemmän cuin caicki muut Luc. 21 v. 3”
Lesken ropo -aiheeseen liittyviä rahoja
Vertauksessa lesken rovosta (Mark. 12:42) kerrotaan uusimman raamatunkäännöksen mukaan: ”Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran.”
Kreikankielisessä alkutekstissä kerrotaan köyhän lesken uhranneen kaksi leptonia, jotka yhteensä olivat yksi kodrantes. Jälkimmäinen on sama kuin quadrans, roomalaisen rahajärjestelmän pienin raha tuohon aikaan. Lepton puolestaan tarkoittaa pientä rahaa ylipäätän, joskin pidetään varmana, että sillä tässä yhteydessä on tarkoitettu roomalaisten prokuraattoreiden Palestiinassa lyöttämiä paikallisia kuparirahoja, jotka olivat vieläkin pienempiä kuin pienin roomalainen raha. Raamatun latinankielisessä käännöksessä kerrotaan lesken uhranneen duo minuta eli kaksi pikkurahaa, jotka yhdessä tekivät quadransin.
Kansallismuseon kokoelmissa on alkuperäinen lepton, jonka on lyöttänyt Pontius Pilatus vuonna 30. Rahan etusivulla on lituus (augurin sauva) sekä keisari Tiberiuksen nimi, takasivulla on lehväseppeleen keskessä kirjaimin LIZ merkitty vuosiluku 17 (= keisarin 17. hallitusvuosi).
Mikael Agricolan käännös (1548) samasta kohdasta kuuluu: ”Niin tuli yxi kiehue lesk ja pani caxi ropoja ne tekevät yhden penningin.” Penninki oli pienin raha 1500-luvun alkupuolen Suomessa, joten leski uhrasi siis kaksi pientä rahaa, jotka yhdessä tekivät kotimaisen rahajärjestelmän silloin pienimmän yksikön.
Vastaavan kohdan ruotsinnoksessa käytetään lesken rahoista nimeä skärv, ja ne tekivät yhteensä yhden penningin (penning). Skärv vastaa puolestaan saksankielen sanaa Scherf, joka nimenomaan tarkoittaa puolen penningin rahaa. Voimme pitää varmana, että puolipenninkisen ruotsalainen nimitys keskiajalla on ollut skärv ja suomalainen nimitys ropo. Ropoja ei kuitenkaan lyöty Ruotsissa enää 1300-luvun jälkeen. Sen sijaan Tallinnassa ja Tartossa lyötiin niiitä liiviläisen rahajärjestelmän yksikköinä aina 1500-luvun alkupuolelle saakka. Ne kiersivät yleisinä myös Etelä-Suomessa ja olivat siten Agricolalle ja hänen aikalaisilleen varmasti tuttuja.
Kansallismuseon kokoelmissa on muun muassa ruotsalainen ropo ja penninki 1300-luvun alusta (edellinen on Perniön kirkon ja jälkimmäinen Koroisten piispankartanon kaivauksista), kuten myös tallinnalainen 1400-luvun puolivälissä lyöty ropo Kemiön kirkosta ja samanaikainen penninki Raaseporin linnan kaivauksista.
Raamatun suomennoksen (1642) aikaan ei penninkejä ollut enää sataan vuoteen lyöty, joten suomennokseen valittiin sen tilalle silloinen pienin lyöty raha. Se oli neljännesäyrin kupariraha eli kuusinainen. Näin ollen leski siis uhrasi kaksi ropoa (nyt merkityksessä vähäpätöinen raha), jotka yhdessä tekivät kuusinaisen, sanankuulijoille tutun rahajärjestelmän pienimmän rahan.
Kuningatar Kristiina lyötti vuonna 1642 kuusinaisia. Vaikka kuusinaisia ei enää 1650-luvun jälkeen lyöty, säilyivät vertauksen rahalajit muuttumattomina aina 1900-luvun alkuun asti. Yli 250 vuoden aikana kuusinainen oli varmaan muuttunut sanankuulijoille käsittämättömäksi sanaksi ja vuoden 1906 evankeliumien käännösehdotuksessa kummajaisesta luovuttiin. Leski uhrasi nyt kaksi ropoa, jotka tekivät yhteensä noin pennin, silloisen rahajärjestelmämme pienimmän yksikön.
Kun uusi raamatunkäännös vuonna 1938 hyväksyttiin, oli ehtinyt kulua 14 vuotta siitä kun viimeiset itsenäisyytemme alkuvuosien pienen pienistä pennin rahoista oli lyöty. Niinpä lesken kaksi ropoa tekivät nyt yhteensä muutamia pennejä. Ehkäpä vanhan pennin pieni koko sai sen näyttämään niin mitättömältä ”rovolta”, että se ei enää kelvannut vastaamaan yhteensä kahta ropoa.
Suomen Kirkon Sisälähetysseura teki ”alkuperäisestä” lesken rovosta, eli Pontius Pilatuksen aikaisesta leptonista vuonna 1969 hieman suurrennettuja jäljitelmiä, joiden esikuva on kuitenkin toista tyyppiä kuin Kansallismuseon kokoelman leptonit. Uusien ropojen myyntitulot käytettiin kehitysvammaisia nuoria varten tarkoitetun oppilaitoksen rakentamiseen Pieksämäelle.
Lähde: Biblia 350, Suomalainen raamattu 1642-1992 Den Finska Bibeln, Museovirasto 1992
Pentti Hongisto
