Paavi Marokossa
Paavi Franciscus teki 30.-31. maaliskuuta 2019 vierailun Marokon Rabatiin; marokkolaisten tapaamisen lisäksi ohjelmassa oli mm. vierailu kuninkaan luona, käynti imaameja kouluttavassa instituutissa ja siirtolaisten tapaaminen paikallisen Caritaksen päämajassa. Paavi tutustui myös Témerassa vincentiaanisisarten ylläpitämään keskukseen (Centre Rural des Services Sociaux), joka auttaa erityisesti sairaita lapsia. Hän tapasi pappeja, sääntökuntalaisia ja paikallisen ekumeenisen neuvoston edustajia katedraalissa ja vietti messun urheilustadionilla.
Vierailun tarkoitus oli edistää uskontojen välistä vuoropuhelua, jatkona vierailulle Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa aiemmin tänä vuonna, sekä tuoda esiin siirtolaisten asemaa ja tukea paikallista katolista yhteisöä (noin 25000). Erityisesti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulee paljon siirtolaisia Marokon kautta. Rabatin arkkipiispa Cristobal Lopez Romero kommentoi: ”Olemme laupiaan samarialaisen kirkko.” Siirtolaiset eivät tee matkaansa huvikseen, vaan ”kärsimyksen takia, ja pidämme huolta haavoittuneista veljistämme ja sisaristamme, jotka ovat Jumalan lapsia”.
Puheessaan marokkolaisille 30.3. paavi totesi, että vierailu oli tärkeä mahdollisuus edistää uskontojenvälistä dialogia ja keskinäistä tuntemusta kristittyjen ja muslimien välillä – muistaen pyhän Franciscus Assisilaisen ja sulttaani al-Malik al-Kamilin kohtaamista 800 vuotta sitten. ”Tuo profeetallinen tapahtuma osoittaa, että rohkeus kohtaamiseen ja kädenojennukseen ovat ihmiskunnalle tie rauhaan ja sopusointuun siellä, missä ekstremismi ja viha ovat erottavia ja tuhoavia tekijöitä.” Kuten Abu Dhabissa allekirjoitettu asiakirja ihmisten veljeydestä (4.2.2019) korostaa, on omaksuttava tieksi vuoropuhelun kulttuuri, käyttäytymissäännöksi keskinäinen yhteistyö ja menettelytavaksi ja kriteeriksi vastavuoroisen ymmärrys. Fanaattisuutta ja fundamentalismia vastaan on asetettava kaikkien uskovien solidaarisuus. Siksi paavi oli iloinen mahdollisuudesta käydä imaamien koulutuskeskuksessa, joka oli perustettu tarjoamaan saarnaajille asianmukaista ja tervettä koulutusta kaikenlaista ekstremismiä vastaan.
”Tuo profeetallinen tapahtuma osoittaa, että rohkeus kohtaamiseen ja kädenojennukseen ovat ihmiskunnalle tie rauhaan ja sopusointuun siellä, missä ekstremismi ja viha ovat erottavia ja tuhoavia tekijöitä.” Kuten Abu Dhabissa allekirjoitettu asiakirja ihmisten veljeydestä (4.2.2019) korostaa, on omaksuttava tieksi vuoropuhelun kulttuuri, käyttäytymissäännöksi keskinäinen yhteistyö ja menettelytavaksi ja kriteeriksi vastavuoroisen ymmärrys. Fanaattisuutta ja fundamentalismia vastaan on asetettava kaikkien uskovien solidaarisuus. Siksi paavi oli iloinen mahdollisuudesta käydä imaamien koulutuskeskuksessa, joka oli perustettu tarjoamaan saarnaajille asianmukaista ja tervettä koulutusta kaikenlaista ekstremismiä vastaan.
Usko Jumalaan johtaa meidät tunnistamaan jokaisen ihmisen verrattoman arvokkuuden. ”Uskomme, että Jumala on luonut ihmiset yhtäläisiksi oikeuksiltaan, velvollisuuksiltaan ja arvokkuudeltaan ja kutsunut heidät elämään veljinä ja sisarina ja levittämään hyvyyden, rakkauden ja rauhan arvoja. Siksi omantunnonvapaus ja uskonnonvapaus… liittyvät erottamattomasti ihmisen arvokkuuteen.”
Siirtolaiskriisissä on etsittävä konkreettisia keinoja poistaa syyt, jotka pakottavat monet ihmiset jättämään maansa. Siirtolaisiin on suhtauduttava ihmisinä, ei numeroina. Paavi korosti, että ilmiötä ei ratkaista rakentamalla aitoja, levittämällä pelkoa ja kieltämällä ihmisiltä apua. Todellinen rauha lujittuu tavoittelemalla yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Myös paluulennolla paavi korosti siltojen, ei muurien rakentamista: ”Ne, jotka rakentavat muureja, päätyvät rakentamiensa muurien vangeiksi. Ne, jotka rakentavat siltoja, menevät eteenpäin.”
Kuningas Muhammad VI ja paavi Franciscus esittivät myös yhteisen vetoomuksen koskien Jerusalemia:
Pidämme tärkeänä, että Jerusalemin pyhä kaupunki/Al-Quds Al-Sharif säilytetään ihmiskunnan ja erityisesti kolmen monoteistisen uskonnon uskovien yhteisenä perintönä, kohtaamisen paikkana ja rauhanomaisen rinnakkaiselon symbolina, jossa vaalitaan keskinäistä kunnioitusta ja dialogia. Sen vuoksi on suojeltava ja edistettävä Jerusalemin/Al-Quds Al-Sharifin ominaista moniuskontoista luonnetta, hengellistä ulottuvuutta ja erityistä kulttuuri-identiteettiä. Toivomme siksi, että pyhässä kaupungissa taataan vapaa pääsy kolmen monoteistisen uskonnon uskoville ja heidän oikeutensa jumalanpalveluksen harjoittamiseen, jotta he kohottaisivat Jerusalemissa/Al-Quds Al-Sharifissa rukouksensa Jumalalle, kaikkien Luojalle, rauhanomaisen ja veljellisen tulevaisuuden puolesta maan päällä.
Katri Tenhunen
