Pääkirjoitus Fides 02/2020, s. 2.
Olemme juuri astuneet paastonaikaan. Tapahtumat Suomessa ja maailmalla antavat monta hyvää syytä olla siitä erityisen kiitollisia.
Monet ihmiset ovat viime aikoina saaneet hiippakuntamme papeilta sähköpostiviestejä. Niissä on pyydetty apua tai tukea jotakin hyvää tarkoitusta varten. Huijausta! Kun viestejä tutkii tarkemmin, niitä ei ole lähettänyt kyseinen pappi vaan joku, joka käyttää hyvin samanlaista osoitetta ja esiintyy jonkun seurakunnan kirkkoherrana, pastorina.
Lähettäjän osoite voi olla hyvin samankaltainen kuin kyseisen papin mahdollisesti käyttämä yksityinen sähköpostiosoite. Mutta se ei ole oikea eikä täsmälleen sama. Viralliset pyynnöt ja viestit kirkolta tulevat vain kirkon virallisesta katolinen.fi-sähköpostista, eivät mistään muualta. On siis tärkeää ”paastota” ja olla valppaana, minkälaisiin avuntarjouksiin vastaa. Epäilyttäviä ja rikolliselta tuntuvia viestejä on kavahdettava, ja ainakin vakavilta tuntuvissa tapauksissa niistä on asianmukaista ilmoittaa poliisille.
Corona-virusepidemia huolestuttaa ihmisiä monin eri tavoin. Jotkut jättävät matkustamatta riskimaihin – sitäkin voi pitää paastotekona. Ja joissakin paikoissa huolestutaan, voiko mihinkään yhteiseen tilaisuuteen enää edes mennä. Esimerkiksi Pohjois-Italiassa on suljettu tunnettuja kirkkoja, muun muassa Milanon katedraali. Jossakin hiippakunnassa on estetty julkiset messutkin ja muut yhteiset tapahtumat.
Kyllä, tällaisen viruksen torjumiseksi on tehtävä kaikki voitava. Mutta tarkoittaako se sitä, että uskovat eivät voi osallistua messuun ja käydä pyhällä kommuuniolla? Ymmärrän sen, että rauhantervehdys jää jakamatta, koska se ei ole välttämätön osa messua, ja ehkä vihkiveden jakamisenkin voi väliaikaisesti tehdä hygieenisemmin, mutta mitä tulee pyhään kommuunioon tai messun viettämiseen sinänsä, on mielestäni hyvin arveluttavaa, että luovuttaisiin siitä, mikä kirkon elämässä on pyhintä ja keskeisintä. Miten se taivas sitten tulee maan päälle?
Ehkä tämä paastonaika saa meidät valmistautumaan kaikkiin kohtaamisiimme niin internetissä kuin vaikka kirkossakin entistä huolellisemmin: pitämään huolta siitä, ettei usko kaikkea lukemaansa, ettei luota epäilyttäviin viesteihin, että huolehtii siitä, ettei itse aiheuta muille minkäänlaista riskiä. Ehkä paastonajan huomio on oman saamisen sijaan jotakin muuta; sitä, että voi huolehtia myös toisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Marko Tervaportti