Marian kunnioitusta on pidetty melkeinpä katolisen hurskauselämän tuntomerkkinä. ”Jo kristinuskon varhaisimmista ajoista lähtien autuasta Neitsyttä on kunnioitettu arvonimellä ’Jumalansynnyttäjä’, jonka turviin uskovat rukoillen pakenivat kaikissa vaaroissa ja tarpeissa.” (LG 66) Kunnioitus saa ilmauksensa Jumalansynnyttäjälle omistetuissa liturgisissa juhlissa ja rukouksissa Marialle – esimerkiksi ruusukossa, joka on ”koko evankeliumin yhteenveto”. (Paavali VI, Marialis cultus, 42) Myös vuoden kaksi kuukautta, toukokuu ja lokakuu, on omistettu Neitsyt Marialle.
Varmaan jokainen ihminen ajattelee kiitollisin ja kunnioittavin mielin joitakin henkilöitä, ehkä jotakin vainajaa, joka on merkinnyt hänelle paljon. Siksi ei ole ihme, että Marialla, joka Kristuksen tähden on meille rakas ja kallisarvoinen, on kristittyjen sydämessä aivan erityinen arvoasema. Ei-katolisissa piireissä pelätään joskus, että katolinen Maria-hurskaus peittää Kristuksen näkyvistä. Joskus on kärjistetysti jopa sanottu: ”Kristus tai Maria!” Sen tähden on jälleen erotettava toisistaan se kunnioitus mitä osoitamme kolmiyhteiselle Jumalalle ja mitä taas Marialle.
Palvonta vai kunnioitus?
”Uskonpuhdistus lopetti pyhimysten palvonnan Suomessa”, selittää tietosanakirja, joka sekin sekoittaa kaksi peruskäsitettä: palvonnan ja kunnioituksen. Me palvomme vain Jumalaa. Kaikki muu palvonta olisi rikos Jumalan ensimmäistä käskyä vastaan. Vatikaanin II kirkolliskokouksen opetus vahvistaa perustotuuden: ”Ainoatakaan luotua ei koskaan voida asettaa samaan asemaan lihaksi tulleen Sanan ja Vapahtajan kanssa.” (LG 62) Pyhille ja Neitsyt Marialle osoitettu kunnioitus ”eroaa olennaisesti siitä palvonnan kultista, joka osoitetaan lihaksi tulleelle Sanalle, samoin Isälle ja Pyhälle Hengelle” (LG 66).
Katolinen kristitty ei palvo Mariaa eikä Maria saa milloinkaan syrjäyttää Kristusta. ”Se mitä katolinen usko uskoo Mariasta, perustuu siihen, mitä kirkko uskoo Kristuksesta, ja se mitä kirkko opettaa Mariasta, valaisee puolestaan sitä, mitä kirkko uskoo Kristuksesta” (KKK 487). Kristuksen kirkkaus heijastuu Mariasta – se on Kristuksen armoa. Emme voi katsoa suoraan aurinkoon, mutta voimme katsoa, kuinka auringonvalo heijastuu kuun pinnasta. Samalla tavalla voimme nähdä Kristuksen valon Neitsyt Marian kasvoilta.
Maria on korkein ja siunatuin kaikkien naisten joukossa (Luuk. 1:42) vain sen perusteella mitä Jumala oli hänelle lahjoittanut. Kaikki kunnioitus, jota osoitamme Marialle, koituu Jumalan kunniaksi sen vuoksi että Jumala on ollut käsittämättömän hyvä meille ihmisille ja erityisesti Marialle itselleen. Oikea Marian kunnioitus on sen jumalallisen armon ylistystä, jota ilman edes Jumalanäitikään ei olisi sen pyhempi kuin kuka tahansa meistä. Kirkko ei palvo Mariaa eikä yritä vähentää Kristuksen arvoa. Päinvastoin kirkko tunnustaa sen, että Kristus itse on korottanut Marian armollaan niin korkealle, että Marian kunnioittamatta jättäminen vähentäisi Jumalan kunniaa, koska se jättäisi tunnustamatta sen, mitä Jumala on Mariassa ja Marian kautta tehnyt. Maria itse Pyhän Hengen innoittamana lausuu pyhässä Raamatussa rohkeasti näin: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi” (Luuk. 1:48). Siksi Marian – Kolmiyhteisen Jumalan kauneimman taideteoksen – ylistäminen antaa Jumalalle sen kunnian, joka hänelle kuuluu. Jos sanotaan ”Maria tai Kristus”, niin Maria-hurskaus on käsitetty täysin väärin.
Jos meidän on joskus helpompi lähestyä Mariaa kuin Kristusta, niin tämä ei johdu siitä, että odottaisimme Marialta jumalallista apua. Päinvastoin Maria tuntuu meistä läheisemmältä juuri siksi että hän on vain ihminen. Ajattelemmepa: Maria, joka aivan kuin me itsekin on luotu ihminen, varmasti auttaa meitä rukoilemaan. Siksi mekin pyydämme, että hän rukoilisi Jumalaa meidän puolestamme yhdessä meidän kanssamme. Oikeastaan tämä fakta koskee kaikkia pyhimyksiä.
Asenne ja intentio
Kieltämättä ”yksinkertaisten” ihmisten käyttäytyminen Mariaa ja pyhimyksiä juhlittaessa näiden ”nimipäivänä” tuntuu joskus saavan palvonnan piirteitä, mutta kirkko ei sellaista hyvällä katso. Sellaiset väärät muodot eivät ole katolisen kirkon virallisen käsityksen mukaisia.
Jumalan palvonnan ja pyhimysten kunnioituksen raja voi siis myös hämärtyä. Yksilön kannalta asian ydin ei ole niinkään käytetyissä sananmuodoissa vaan asenteessa: onko kyseessä nöyrä alemman tason avunpyyntö Jumalan tahdon tapahtumiseksi vai yritetäänkö pyhien avulla maagisesti tai opportunistisesti toimia ikään kuin Jumalan selän takana?
Kristinuskoon kuuluva Kristuksen palvonta ja Marian kunnioitus eroavat toisistaan kahdella tavalla. Ymmärryksen tasolla on kyse siitä, ymmärretäänkö Luojan ja luodun ero. Hengellisen asennoitumisen tasolla oleellista taas on keskeinen intentio – mitä kohti suuntaudutaan ja millä asenteella. Jumalan pyhät eivät johda ihmisiä itsensä puoleen vaan aina Kristuksen luokse. Pyhät eivät myöskään kaipaa huomiotamme. Pyhä, joka haluaa huomion kohdistuvan itseensä, ei ole Jumalan pyhä. Epäjumalanpalveluksen puolelle liu’utaan siinä vaiheessa, kun Neitsyt Mariaa ja pyhiä pyritään käyttämään ikään kuin Jumalasta riippumatta, uskonnon kokonaisuudesta irrallisena.
Imitatio Mariae
Yksi olennaisimmista tavoista kunnioittaa pyhimyksiä on heidän esimerkkinsä seuraaminen hengellisessä elämässä. Me seuraamme pyhien esimerkkiä juuri siksi, että he ovat seuranneet Kristuksen esimerkkiä erityisen läheisesti ja uskollisesti. Monet kristityt eivät aina pidä ajatuksesta, että kristittyjen tulisi pitää Neitsyt Mariaa tai muita pyhiä uskonelämänsä esimerkkinä, mutta Raamattu puhuu katolisen käytännön puolesta. Pyhä Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta” (1. Kor. 11:1). Pyhimykset eivät koskaan hämärrä Jumalan kuvaa. Päinvastoin, mikään muu ei viittaa Jumalaan siinä määrin kuin he. Jokainen pyhimys heijastaa Kristusta, on ikään kuin ”toinen Kristus”. Kaikki on pyhää vain Kristuksen kautta.
Lyhyesti sanottuna Neitsyt Marian kunnioitus katolisuudessa perustuu siihen, että Jumala valitsi hänet Poikansa äidiksi; Jumala antoi hänelle suurenmoisen tehtävän ja varusti hänet sitä varten armon runsaudella. Maria on ottanut tämän tehtävän vapaasti vastaan; hän on ollut samaan aikaan Jumalanäiti ja Jeesuksen uskollisin opetuslapsi ja seuraaja. Mariaa rakastetaan, koska hänessä näkyvät niin ilmeisinä Jumalan ihmeelliset teot. Marialle ja muille pyhille osoitetut rukoukset eivät ole pelastukselle välttämättömiä, mutta ne avaavat ja rikastuttavat elämään Jumalan yhteydessä ja pelastukseen Jumalan luona. Pyhien näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Hartauselämässä ei varsinaisesti kuitenkaan katsota pyhiä, vaan pyhien silmin Kristusta. Näin Marian ja muiden pyhien esirukoukset johdattelevat meitä aina Jeesuksen luo. Maria ja muut pyhät ovat jo saavuttaneet sen, mihin me olemme pyrkimässä.
isä Tri Nguyen
Lähteet ja kirjallisuus:
- Raamattu
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, I osa, nrot 484-511, 963-975.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, I osa, nrot 94-100, 196-199.
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski,KATT, Kerava 1974, 1974, 20. luku, ss. 257-266
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-1965), kirkkokonstituutio Lumen gentium (21.11.1964), VIII luku
- Tuomas Akvinolainen, Summa theologiae IIIa, qq. 27-30.
- Pius IX, bulla Ineffabilis Deus (8.12.1854)
- Pius XII, apostolinen konstituutio Munificentissimus Deus (1.11.1950)
- Paavali VI, apostolinen kehotus Marialis cultus (2.2.1974)
- Johannes Paavali II, ensyklika Redemptoris Mater (25.3.1987)
- Johannes Paavali II, apost. kirje Rosarium Virginis Mariae (18.10.2002)
- Anja Ghiselli, Sanan kantaja. Martti Lutherin käsitys Neitsyt Mariasta, STKSJ 246, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2005.
- Marjatta Jaanu-Schröder, Ruusuja Neitsyt Marialle. Matkalla Jumalanäidin kanssa, Bookwell Oy, Jyväskylä 2012.
- Wilfrid Stinissen OCD, Maria Raamatussa ja meidän elämässämme, suom. Evi Koski, KATT, Hansaprint Oy, Vantaa 2015.
- Hugo Rahner, Maria ja Kirkko, suom. Katri Tenhunen & Pauli Annala, KATT, Helsinki 2019.