Toivon pyhiinvaeltajia
Pääkirjoitus, Fides 4/2024, 9.8.2024, s. 2.
Paavi Franciscuksen bulla Spes non confundit – Eikä toivo ole turha – riemuvuoden julistamisesta keskittyy tämänkertaisen neljännesvuosisataisen riemuvuoden, kirkon pyhän vuoden, ”raamien” määrittelyn lisäksi myös tulevan vuoden hengelliseen sisältöön. Se muistuttaa, että kaikkien riemuvuoden tapahtumien peruselementti on pyhiinvaellus. ”Matkalle lähtö on tyypillistä sille, joka etsii elämän merkitystä” (SNC, 5).
Kristityn elämä on vaellusta, jopa varsin määrätietoista vaellusta nimenomaan kohti todellista pyhää, sillä me olemme saaneet toivon kipinän, meillä on päämäärä, jota kohti kulkea: ikuinen ja muuttumaton Jumala, jonka lupauksiin me voimme luottavaisina tarttua, Jumala, jonka luomistyön tuloksia jokainen meistä ja koko tämä maailma on, Jumala, joka antoi ainoan Poikansa kuolla meidän virheidemme ja syntiemme, oman itsekkyytemme takia, ja joka lähetti Pyhän Henkensä vahvistamaan ja huolehtimaan meistä, kun odotamme ylösnousseen Kristuksen toista tulemista. Hän on se Jumala, jonka luokse pääsemistä me toivomme, kun tämä elämämme päättyy. Siksi me olemme toivon pyhiinvaeltajia, paino molemmilla sanoilla.
Ainakin minulle sana toivo merkitsee aina hyvän etsimistä. Hyvän etsimistä niin itselle kuin muillekin, niin omalle perheelle kuin yhteiskunnallekin. Tällainen toivo on aktiivista, eteenpäin suuntautunutta, se vaatii lähtemään liikkeelle. Pääsimmepä lähtemään pyhiinvaellukselle Roomaan tai vastaammepa paavin riemuvuoden kutsuun vähän lähempänä ja oman elämäntilanteemme sallimissa puitteissa, tuo toivo voi silti kannustaa meitä elämässämme. Antakaamme sen kuljettaa meitä! Sillä riemuvuosi on todellinen ilon vuosi. Riemuvuosien historia ei syyttä ole täynnä armoa, lohdutusta, iloa, sovintoa, elämän uudistumista, anteeksiantoa ja rauhaa.
Bullassaan paavi Franciscus kertoo myös vanhoista kirkoista tutun kahdeksankulmaisen kastealtaan symboliikasta: ”Muoto viittasi siihen, että kastealtaasta alkaa ’kahdeksas päivä’, ylösnousemuksen päivä: tavallisen viikoittaisen ajankulun ylittävä päivä, joka avaa ajan kiertokulkuun ikuisuuden, iankaikkisen elämän ulottuvuuden” (SNC, 20). ”Se on päämäärä, johon pyrimme pyhiinvaelluksellamme maan päällä” (sama), pyhä isä sanoo. Hyvin sanottu.
Marko Tervaportti
PS. Toivoa herättävät myös ne monet projektit, joista piispa Raimo on meille kertonut: hoivakoti, hiippakunnan hengellinen keskus, katolinen koulu jne. Niistä kuulemme toivottavasti lisää jo pian. Olkaamme tässäkin mielessä toivon pyhiinvaeltajia. Toimikaamme omien mahdollisuuksiemme puitteissa näidenkin tavoitteiden hyväksi. Ja niin kuin piispa erityisesti pyytää, rukoilkaamme kutsumusten puolesta.
