Pääkirjoitus, Fides 9/2023, s. 2. 10.11.2023.
Helsingin seuraava katolinen piispa, isä Raimo Goyarrola, avaa Radio Deissä (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) ja tässä lehdessä julkaistussa haastattelussaan jo joitakin näköaloja tulevaan. Nimitys piispaksi on varmasti aina jonkinlainen järkytys, mutta ilmeisen nopeasti isä Raimo hyväksyi saamansa kutsun ja asetti itsensä Jumalan ja piskuisen hiippakuntamme käyttöön. Hyväksymistä seurasi rauha ja ilo.
Tämä asenne – “adsum, tässä olen” – jos mikä on perikristillistä. Jokainen meistä on kutsuttu avaamaan sydämensä Jumalan tahdolle, tyhjentämään itsensä itsekkäistä ajatuksistaan ja olla koko ajan enemmän Jumalan käytettävissä. Se muistuttaa Jeesuksen omista sanoista: “Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä” (Matt. 26:39).
Piispaksi vihkiminen on liturgisesti ja teologisesti yksi vaikuttavimpia tapahtumia kirkon elämässä. Siinä tulee konkreettisesti näkyviin ja tietyllä tavalla ymmärrettäväksi se, mitä tarkoitetaan kirkon apostolisuudella. Piispoja eri puolilta maailmaa kokoontuu yhteen, ja saman uskon ja uskollisuuden tunnustaen he vahvistavat ja ottavat kättensä päällepanemisella joukkoonsa uuden jäsenen, apostolien seuraajan. Vihkimisen alussa hänen ensimmäinen lupauksensa onkin myöntävä vastaus tähän kysymykseen: “Tahdotko Pyhän Hengen armosta ja kuolemaasi saakka täyttää tehtävää, jonka apostolit ovat uskoneet meille ja joka meidän kättemme päällepanemisen kautta annetaan edelleen sinulle?” – “Tahdon.”
Se tehtävä on luettavissa jo Raamatussa. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut näiden kahden vuosituhannen aikana. Yksikään piispa ei ole saanut uskon talletusta muuttaakseen sitä vaan vahvistaakseen ja vaaliakseen sitä ja tuodakseen sen ajattoman sanoman soveliaalla tavalla juuri meidän aikaamme. Tätä kukaan piispa ei voi tehdä yksin, hän tarvitsee siinä koko kansansa – meidän kaikkien – apua ja tukea ja jatkuvia rukouksiamme. Vastatkaamme haasteeseen ja toteuttakaamme yhdessä unelmiamme toteamalla yhdessä: “Adsumus – tässä olemme.”
Marko Tervaportti
[Kuvassa Marco Zoppon pyhää Pietaria esittävä temperatyö 1400-luvulta. (Samuel H. Kress Collection)]
Rukous paikalliskirkon puolesta
Jumala, sinä teet yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkkosi näkyväksi paikalliskirkossamme.
Yhdistä sen uskovat yhä kiinteämmin paimeneensa ja kokoa se evankeliumin julistuksen ja eukaristian vieton kautta Pyhässä Hengessä, jotta se arvollisesti edustaisi koko sinun kansaasi ja olisi maailmassa Kristuksen läsnäolon merkki ja välikappale.
Gud, på varje ort där ditt folk är på vandring mot dig finns den ena, heliga, katolska och apostoliska kyrkan.
Förena oss i den helige Ande genom evangeliet och eukaristin, så att vi med vår biskop N. blir en bild av den världsvida kyrkan, ett tecken på och ett redskap för Kristi närvaro i världen.
O God, who in pilgrim Church throughout the world make visible the one, holy, catholic and apostolic Church,
graciously grant that your faithful may be so united to their shepherd and gathered together in the Holy Spirit through the Gospel and the Eucharist, as to worthily embody the universality of your people and become a sign and instrument in the world of the presence of Christ.