Taidekappelin vesper
Turkulainen vokaaliyhtye Schola Gregoriana Aboensis (SGA) on nyt toiminut viitisen vuotta. Meitä on tilanteesta riippuen 6-9, olemme todella monikansallisia, mutta kaikkia yhdistää rakkaus gregoriaaniseen lauluun. Viime vuoden lopulla meihin otti yhteyttä Ekumeenisen taidekappelin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja, emerituskirkkoherra Pertti Ruotsalo. Hän kertoi, että ekumeeniseen rukousviikkoon liittyen oli suunnitteilla kaksi tilaisuutta Hirvensalon saarella sijaitsevassa Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa. Katolinen seurakunta on toki aikaisemminkin osallistunut ko. viikon toimintaan Turussa järjestämällä ekumeenisen hartauden Pyhän Birgitan kirkossa. Nyt asiasta oli oltu yhteydessä kirkkoherraamme isä Peter Gebaraan SCJ ja SGA haluttiin mukaan.
Päädyttiin siihen, että maanantaina 21.1 illalla kappelissa laulettaisiin katolinen vesper. 21.1. on pyhän Agneksen muistopäivä, ja teema rakennettiin tämän ympärille. Pyhä Agnes oli 200-luvun lopun marttyyri, joka poltettiin roviolla rangaistukseksi kielletyn kristinuskon harjoittamisesta ja tarjotun avioliiton hylkäämisestä. Häntä kunnioitetaan pyhänä ja marttyyrinä myös ortodoksisessa kirkossa. Vesperin psalmit laulettaisiin suomenkielisinä, muut laulut olisivat latinaa. Kuoroa harjoitti diakoni Eze Charles Nwoko, joka laulaisi soolo-osuudet. Kuoro joutuikin työskentelemään tosissaan, sillä psalmimelodioiden sovittaminen suomenkieliseen tekstiin otti koville. Kuoron äänenmuodotusta ohjaava turkulaismuusikko Marjatta Sigfridsson lupautui auttamaan urkusäestyksellä, kun selvisi, että kappelissa on myös urut.
Niinpä tilaisuus toteutui: pappina oli isä Peter SCJ, joka lauloi alkurukouksen ja luki muut vesperiin kuuluvat rukoukset. SGA lauloi psalmit, joita oli peräti viisi. Vesperin rakenteeseen kuuluvana niiden jälkeen seurasi Magnificat (Marian kiitosvirsi) ja loppuhymninä Alma Redemptoris Mater. Urut täydensivät upeasti psalmilaulantaa, samalla tavalla kuin olen benediktiiniluostareissa kuullut.
Koska yleisössä (n. 40) oli sekä katolilaisia että luterilaisia, olimme tehneet ohjelmavihkosen, jossa oli tekstit ja suomennokset. Tilaisuus jätti kauniin muiston vesperistä ja toiveen, että tähän katoliseen iltarukoushetkeen voitaisiin myöhemminkin palata.
Markku Vähätalo
