Suomalainen benediktiinisisar Mechthild kuoli Saksassa 21. tammikuuta, täytettyään vasta toissa vuonna viisikymmentä vuotta. Hän oli hyvin nopeasti edenneen vakavan sairauden uuvuttama, mutta ei murtama, kun Jumala laupeudessaan ja ihmisrakkaudessaan kutsui hänet ajasta ikuisuuteen.
Sisar Mechthild, kastenimeltään Marja Skaffari, oli kotoisin Imatralta. Monet oppivat tuntemaan hänet 1990-luvun alussa Helsingissä, missä hän opiskeli ja myös valmistui yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Samaan aikaan hän osallistui hyvin aktiivisesti paikalliskirkkomme elämään, muun muassa silloin vielä ahkerasti toimineen nuorisoyhdistys Juventus Catholican sihteerinä.
Hengellisenä naisena hän kuitenkin tunsi ja tunnusti, että Jumala kutsui häntä luostarielämään. Siirtyminen kotimaasta pysyvästi ulkomaille ei ollut varmaan helppoa, mutta muutaman muun luostarivierailun jälkeen hän kotiutui Herstellen benediktiiniluostariin. Luostari oli ja on edelleen tunnettu rikkaasta liturgisesta perinteestään ja erityisesti kauniista gregoriaanisesta laulustaan. Sen oblaatteihin on kuulunut myös muita suomalaisia katolilaisia.
Weser-joen kauniissa maisemissa sijaitsevassa Herstellessä sisar Mechthild antoi ensimmäiset lupauksensa 9. tammikuuta 1999. Yhdessä silloisen isä Teemu Sipon SCJ sekä sisarta kutsumuksen tiellä auttaneen isä Jan Aartsin SCJ kanssa osallistuimme hänen juhlallisiin lupauksiinsa 3. helmikuuta 2002. Paikalla oli myös sisar Mechthildin perhettä ja ystäviä niin Suomesta kuin Saksasta. Juhla oli hyvin kaunis; rukouksen, ilon ja kiitollisuuden täyttämä.
Luostarissa sisar Mechthild löysi pian oman paikkansa. Benediktiininä laulettu hetkipalvelus oli hänelle hyvin keskeinen ja rakas Jumalan sanana ja ”työnä” meissä. Sisar painotti usein, että varsinkin psalmit elävät niitä säännöllisesti rukoileville; ne ikään kuin tempaavat mukaansa Jumalan pelastavaan tahtoon, pelastushistoriaan ja oman pelastuksemme sydämeen. Kaikki tämä perustuu kasteen kutsumukselle ja armolle, jota luostarilupaukset ja -elämä tukevat. Se ammentaa voimansa pyhästä eukaristiasta ja saa siinä täyttymyksensä.
Monien muiden luostareiden tavoin myös Herstellessä nunnien lukumäärä on vuosien varrella vähentynyt huomattavasti, mutta tähän asti luostari on kyennyt pitämään kiinni juhlallisesta kuoripalveluksesta.
Sisar Mechthild palveli luostarissa monissa eri tehtävissä, mutta luostarin merkittävän peruskorjauksen valmistuttua hän sai vastuulleen huolehtia sen suuresta kirjakaupasta. Aivan viimeisinä vuosina hänelle uskottiin luostarin kirjanpito. Erityinen ilonaihe sisarelle oli luostarin vuohista huolehtiminen.
Herstellen luostarin abbedissa, äiti Sophia Schwede, mainitsee omassa muistokirjoituksessaan kiitollisuudella sisar Mechthildin päättäväisyyden, syvän luottamuksen ja uskon Jumalaan, mutta myös hänen älykkyytensä. Sisar Mechthild luki paljon. Lukuisilla vierailuilla Herstellessä oli aina yhtä mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan myös teologiasta, kirkon elämästä eri puolilla maailmaa ja yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Sisar Mechthild teki merkittävän työn suomentaessaan Pyhän Benedictuksen säännön, jonka Katolinen tiedotuskeskus on julkaissut. Hän säilytti muutenkin aidon kiinnostuksen kirkkoa kohtaan Suomessa, jonka puolesta hän varmasti usein myös rukoili. Nunnana hän sai abbedissalta luvan vierailla muutaman kerran entisessä kotimaassaan ja niin ikään muissa Saksan luostareissa.
Luostariin tulleessaan sisar oli ehdottanut, että hänet nimettäisiin 1200-luvun mystikon, pyhän Mechthild Magdeburgilaisen mukaan. Häntä viehätti ajatus siitä, että myös pyhä Mechthild oli ollut eräänlainen ”juurtunut” pyhimys, jonka tavoin hän löysi oman paikkansa ja myös onnensa luostarielämästä, läheisestä yhteydestä Vapahtajaamme Jeesuksen Kristukseen.
Kahdeksantoista vuotta sitten sisaren juhlallisten lupausten yhteydessä abbedissa kysyi: ”Mitä toivotte, sisar Mechthild?” Sisar vastasi: ”Jumalan laupeutta ja tämän luostarin sisarellista yhteisöä.” Olen varma siitä, että kumpaakin sisar Mechthild sai ylenpalttisesti osakseen. Pyhän Hengen voimasta hän eli kutsumuksensa todeksi.
Muistan vielä elävästi, kun samassa lupaustenannossa Maria Laachin luostarin apotti lausui hänelle: ”Kanna pyhää huntua ja tiedä: kaikki on sinun, mutta sinä olet Kristuksen … Ota vastaan toivon seppele. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, sillä Herra tulee pian.”
Samaan ”toivon seppeleeseen” sisar Mechthild puettiin sielunmessua varten, joka vietettiin Herstellen luostarikirkossa 24. tammikuuta. Hänet on haudattu luostarin hautausmaalle, joka sijaitsee klausuurin puolella. Sisar Mechthild, lepää rauhassa – ja ikuinen valkeus loistakoon sinulle!
Mons. Tuomo T. Vimpari