Paavi Franciscuksen viesti maailman rukouspäivänä luomakunnan suojelemiseksi
1. syyskuuta 2019
Paavi Franciscus muistuttaa viestissään maailman rukouspäivänä luomakunnan suojelemiseksi (1.9.) konkreettisista teoista maapallon, yhteisen kotimme suojelemiseksi, ja kehottaa uskovia erityiseen rukoukseen ”luomakunnan aikana” (1.9.-4.10 vietettävänä ekumeenisena rukousjaksona luomakunnan ja sen varjelemisen puolesta).
”Jumala näki, että niin oli hyvä” (1. Moos. 1:25). Raamatun alussa Jumalan katse lepää rakastavana hänen luomakuntansa yllä. Asuttavasta maasta elämää antaviin vesiin, hedelmää kantavista puista yhteisen kotimme jakaviin eläimiin saakka kaikki on kallista Jumalan silmissä. Hän antaa luomakunnan ihmiselle arvokkaana lahjana, jota ihmisen on vaalittava.
Traagisesti kuitenkin ihmisen vastaus tuohon lahjaan on ollut synnin, itsekkyyden, ahneen omistushalun ja riiston leimaama. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu on tehnyt luomakunnasta, kohtaamisen ja jakamisen paikasta, kilpailun ja konfliktien näyttämön. Tällä tavoin on vaarannettu itse ympäristö; se, mikä on hyvää Jumalan silmissä, on ihmisen käsissä muuttunut riiston kohteeksi. Tuhoutuminen on kiihtynyt viime vuosikymmeninä: jatkuva saastuminen, jatkuva fossiilisten polttoaineiden käyttö, voimakas riistomaatalous ja metsien hävittäminen aiheuttavat maapallon lämpötilan nousua huolestuttavalle tasolle. Äärimmäisten sääilmiöiden voimistuminen ja yleistyminen ja maaperän autioituminen aiheuttavat raskaita koettelemuksia niille ihmisille, jotka keskuudessamme ovat kaikkein heikoimpia. Jäätikköjen sulaminen, veden puute, vesivarastojen laiminlyöminen ja muovin ja mikromuovin määrä valtamerissä ovat yhtä lailla huolestuttavia asioita ja todistavat siitä, että toimenpiteisiin on ryhdyttävä kiireesti, niitä ei voi siirtää tuonnemmaksi. Olemme luoneet ilmastokriisin, joka uhkaa vakavasti luontoa ja elämää, omamme mukaan lukien.
Sen juurena on, että olemme unohtaneet, keitä me olemme: Jumalan kuvaksi luotuja (vrt. 1. Moos. 1:27), kutsuttuja asumaan veljinä ja sisarina yhteisessä kodissa. Meitä ei luotu tyranneiksi, vaan Luojamme ajatteli ja tahtoi meidät keskelle elämän verkostoa, joka muodostuu miljoonista lajeista, jotka hän rakastaen liitti yhteen. On aika löytää uudelleen kutsumuksemme Jumalan lapsina, veljinä ja sisarina keskenämme, luomakunnan varjelijoina. On aika katua ja kääntyä, palata juurille: olemme Jumalalle rakkaita luotuja, ja hyvyydessään hän kutsuu meitä rakastamaan elämää ja elämään sitä yhteydessä muun luomakunnan kanssa.
Siksi kutsun uskovia omistautumaan rukoukseen tänä aikana, jota ekumeenisessa kontekstissa syntyneen otollisen aloitteen myötä vietämme ”luomakunnan aikana”. Tuo ajanjakso, jona intensiivisesti rukoillaan ja toimitaan yhteisen kotimme hyväksi, alkaa tänään 1. syyskuuta, maailman rukouspäivänä luomakunnan suojelemiseksi, ja päättyy 4. lokakuuta pyhän Franciscus Assisilaisen muistopäivänä. Se on tilaisuus tuntea olevamme yhä enemmän yhtä eri kristillisiin tunnustuskuntiin kuuluvien veljiemme ja sisartemme kanssa. Ajattelen erityisesti ortodokseja, jotka jo kolmenkymmenen vuoden ajan ovat viettäneet tätä rukouspäivää. Tuntekaamme tässä kaikkia koskettavassa ekologisessa kriisissä olevamme lähellä myös kaikkia hyvän tahdon ihmisiä; yhdessä meidät kaikki on kutsuttu edistämään huolenpitoa siitä elämän verkostosta, jonka osa me olemme.
Tämä on aika totuttautua uudelleen rukoilemaan lähellä luontoa; siitä syntyy spontaani kiitollisuus Jumalaa, Luojaa kohtaan. Pyhä Bonaventura, joka lauluissaan ilmaisi fransiskaanista viisautta, sanoi, että luomakunta on ensimmäinen ”kirja”, jonka Jumala on avannut silmiemme eteen, jotta sen järjestystä, moninaisuutta ja kauneutta ihaillessamme meidät johdatetaan rakastamaan ja ylistämään Luojaa (vrt. Breviloquium, II, 5, 11). Tässä kirjassa jokainen luotu on annettu meille ”Jumalan sanana” (vrt. Commentarius in Librum Ecclesiastes, I, 2). Hiljaisuudessa ja rukouksessa voimme voimme kuulla luomakunnan sinfonian äänen, joka kehottaa meitä luopumaan itsekeskeisyydestämme, jotta tuntisimme olevamme Isän rakkauden ympäröimiä ja voisimme iloiten jakaa saamamme lahjat. Tässä mielessä voimme sanoa, että luomakunta, elämän verkosto, Herran kohtaamisen ja keskinäisen kohtaamisemme paikka, on ”Jumalan sosiaalinen verkko” (audienssi eurooppalaisille partiolaisille 3. elokuuta 2019). Luomakunta saa meidät kohottamaan kosmisen ylistyslaulun Luojalle, kuten Raamattu opettaa: ”Kiittäkää Herraa, maan kaikki kasvit, kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti” (Dan. 3:76).
Tämä on aika mietiskellä elämäntyyliämme ja sitä, kuinka jokapäiväiset valintamme, jotka koskevat ruokaa, kulutusta, liikennettä, veden ja energian käyttöä ja monia muita aineellisia hyödykkeitä, ovat usein harkitsemattomia ja vahingollisia. Liian monet meistä suhtautuvat luomakuntaan tyranneina. Päättäkäämme tehdä muutos, omaksukaamme yksinkertaisempi ja kunnioittavampi elämäntyyli! On aika lakata olemasta riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja siirtyä nopeasti ja päättäväisesti kohti puhtaita energiamuotoja ja kestävää kiertotaloutta. Älkäämme unohtako kuunnella alkuperäiskansoja, joiden vuosisatainen viisaus voi opettaa meitä elämään paremmassa suhteessa ympäristöön.
Tämä on aika ryhtyä profeetallisiin tekoihin. Monet nuoret korottavat äänensä kaikkialla maailmassa vaatien rohkeita valintoja. He ovat pettyneitä liian moniin toteuttamattomiin lupauksiin, sitoumuksiin, joita on luvattu mutta jotka on unohdettu yksipuolisten intressien ja etujen takia. Nuoret muistuttavat meitä siitä, että maa ei ole omaisuutta, jota voi haaskata, vaan perintö, joka on välitettävä edelleen. He muistuttavat meitä siitä, että toivo tulevaisuudesta ei ole kaunis tunne, vaan tehtävä, joka vaatii konkreettisia tekoja tänä päivänä. Olemme heille velkaa todellisia vastauksia eikä tyhjiä sanoja; tekoja, ei illuusioita.
Rukouksemme ja vetoomuksemme pyrkivät ennen kaikkea herättämään poliittisten ja yhteiskunnallisten vastuunkantajien tietoisuutta. Ajattelen etenkin hallituksia, jotka tulevina kuukausina kokoontuvat uudistamaan ratkaisevia sitoumuksia sen kannalta, että planeettaamme ohjattaisiin kohti elämää eikä kohti kuolemaa. Mieleeni tulevat sanat, jotka Mooses lausui kansalle eräänlaisena hengellisenä testamenttina ennen luvattuun maahan tuloa: ”Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää” (5. Moos. 30:19). Noita profeetallisia sanoja voimme soveltaa itseemme ja maapallomme tilanteeseen. Valitkaamme siis elämä! Sanokaamme ”ei” kerskakulutukselle ja kaikkivaltiuspyrkimyksille, sillä ne ovat kuoleman teitä. Aloittakaamme kaukokatseisia prosesseja, jotka merkitsevät vastuullisia uhrauksia tänään taataksemme elämän mahdollisuudet huomenna. Älkäämme langetko helpon voiton väärään logiikkaan, ajatelkaamme kaikkien tulevaisuutta!
Tältä kannalta erityisen tärkeä on lähestyvä YK:n ilmastohuippukokous. Siellä hallitusten tehtävä on osoittaa poliittista tahtoa ryhtyä jyrkkiin toimenpiteisiin, jotta niin pian kuin mahdollista saavutetaan kasvihuonekaasupäästöjen nollataso ja rajataan maapallon keskilämpötilan nousu 1,5°C:een suhteessa esiteollisen ajan tasoon Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Lokakuussa taas Amazonian alue, jonka koskemattomuus on vakavasti uhattuna, on piispainsynodin erityiskokouksen aiheena. Hyödyntäkäämme näitä tilaisuuksia vastataksemme köyhien huutoon ja maapallomme huutoon!
Jokainen uskova kristitty, jokainen ihmisperheen jäsen voi antaa panoksensa olemalla lanka, ohut mutta ainutlaatuinen ja korvaamaton lanka kudottaessa sitä elämän verkostoa, joka käsittää kaikki. Tuntekaamme olevamme osallisia ja vastuussa siitä, että rukoillen ja sitoutuen kannamme huolta luomakunnasta. Jumala, joka ”rakastaa kaikkea elävää” (Viis. 11:26), antakoon meille rohkeutta tehdä hyvää odottamatta, että muut tekisivät aloitteen, odottamatta kunnes on liian myöhäistä.
Vatikaanissa 1. syyskuuta 2019
Franciscus