Rehellisyys maan perii

Pääkirjoitus 11/2018

Koko sivilisaatiomme yksi suurimmista kompastuskivistä on suhtautuminen totuuteen. Onko olemassa totuutta? Voiko totuuksia olla monta? Mitä totuudella ylipäänsä tarkoitetaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin annetaan nykyään monenlaisia hienostuneita vastauksia. Maalaisjärki ei kuitenkaan halua tehdä totuudesta niin monimutkaista. Jos jostakin asiasta tai tapahtumasta väitetään jotakin, väite on joko totta tai sitten se ei ole. Joko totuutta kunnioitetaan niin paljon, ettei sitä pyritä peittelemään, tai sitten sille ei anneta riittävästi arvoa, pahimmassa tapauksessa siitä ei välitetä ollenkaan.

Kauan on monia yhteiskuntia rakennettu niiden tahdon mukaan, joilla on ollut muita enemmän kykyä, varoja ja voimaa. Monesti mukana on ollut myös välinpitämättömyyttä sitä kohtaan, että päätösten syyt ja seuraukset olisi esitetty rehellisesti ja avoimesti. Monesti mukana on ollut häikäilemättömyyttä, oman edun tavoittelua ja tosiasioiden peittelyä. Monesti ei ole välitetty muusta kuin omasta hyödystä ja nautinnosta: Mikään ei saa estää minun tavoitteitteni toteutumista.

Karu todellisuus tulee eteen silloin, kun jalkaudumme ruudun ääreltä, virtuaalisesta maailmasta ihmisten keskelle. Sen sijaan, että keskitymme luomaan mitä ihmeellisimpiä selityksiä, tekosyitä ja suoranaisia valheita – olemaan epärehellisiä –, kohtaamme maailman ja sen ihmiset todellisesti, suoraan, ilman mitään välinettä tai väliainetta. Totuus tulee esiin, kasvoista kasvoihin, ja ainoa tapa hyväksyä se on kunnioittaa sitä sellaisenaan.

Ihmisen kohtaaminen ihmisenä, tapahtumien ja tavoitteiden käsitteleminen ja oikea ymmärtäminen vaatii jokaiselta meistä todellista rehellisyyttä. Ei kannata kaunistella totuutta, ei kannata antaa ennakkoluulojemme pilata totuutta, ei kannata peitellä totuutta, sillä totuuden kätkeminen kaivertaa mieltämme ja estää vilpittömän, avoimen kehityksen, olipa kyseessä sitten ihmisten väliset suhteet tai ihmiskunnan kehitykseen vaikuttava laaja päätöksentekoprosessi, tai mitä tahansa siltä väliltä.

Tänä päivänä rehellisyyttä ja totuudenmukaista toimintaa vaaditaan hyvästä syystä niin poliitikoilta kuin medialtakin, niin viranomaisilta kuin kirkkokunniltakin. Valta tuo vastuuta, vastuu vaatii rehellisyyttä. Totuus ei aina ole helppoa tai kaunista, mutta vain totuuden tuntemisen kautta jotakin uutta, jotakin hyvää voidaan saada aikaan.

Marko Tervaportti