Pohjolan dominikaaniveljien kokous Turussa
Kaikki Pohjolassa toimivat dominikaaniveljet kokoontuivat Turkuun 2.-7. tammikuuta paikallisen pohjoismaiden vikaarin, veli Pascal-René Lungin OP ja heidän esimiehensä, Ranskan provinssin priori veli Nicolas Tixierin OP johdolla. Dominikaanisääntökunnassa Pohjoismaat ovat Ranskan alaisina. Sääntökunnan säädösten mukaan alueellinen kapituli pitää kutsua koolle kerran kahdessa vuodessa. Sinne kutsutaan kaikki Pohjoismaissa toimivat dominikaaniveljet, jotka tulevat Oslon Pyhän Dominicuksen konventista (6 veljeä), Lundin Pyhän Maria Magdalenan konventista (6 veljeä) ja Helsingin Pyhän Olavin talosta (2 veljeä; veljestö on Helsingissä niin pieni, ettei se voi toimia aitona konventtina). Heidän lisäksi paikalle kutsuttiin myös kaksi pohjoismaalaista veljeä (1 tanskalainen ja 1 suomalainen), jotka paraikaa suorittavat teologisia opintojaan Ranskassa ensimmäiset lupaukset annettuaan.
Meidät otti vastaan Birgittalaissisarten vierastalo, josta löytyy upea kokoussali. Liturgian vietimme seurakunnan kirkossa, toki erikseen ranskaksi, sillä yhteisenä kielenämme on ranska. Vain sunnuntaina vietimme messun seurakunnan kanssa. Kuori oli silloin tupaten täynnä pappeja, sillä 17 paikalla olleesta veljestä 13 on pappeja!
Kokouksemme koostui kahdesta vaiheesta. Ensin irakilainen Lundin konventin veli Hani Daniel luennoi meille useamman tunnin ranskalaisesta filosofista Emmanuel Mounierista (1905-1950), jonka filosofian teokset jättivät merkittävän jäljen Ranskan kirkkoon, sillä hän kehitti kirkon opetukseen perustuvaa filosofiaa, personalismia, jonka mukaan ihmiset eivät ole pelkkiä yksilöitä vaan heidät on kutsuttu kehittämään keskuudessaan suhteita toimiakseen yhteiskuntana. Näin toimien he paremmin osoittavat, että heidät on luotu Jumalan kuvaksi ja hänen kaltaisekseen, sillä Pyhässä Kolminaisuudessakin on suhteita persoonien välillä. Tämä filosofia vastusti aikanaan suurta suosiota nauttinutta ja jonkin verran Nietzschen nihilismistä inspiroitunutta, Jean-Paul Sartren opettamaa eksistentialismia.
Tätä seurasi institutionaalinen ja hallinnollinen vaihe, jossa käsiteltiin Pohjolan vikariaatin asioita ja valmisteltiin vikaarin ja hänen neuvostonsa valitsemista tulevana keväänä keskustelemalla mahdollisista ehdokkaista.
Rentoutuminen kuului myös asiaan. 3.1. iltapäivällä Turun evankelis-luterilainen arkkipiispa Tapio Luoma vaimoineen otti meidät vastaan upeaan taloonsa, jossa keskusteltiin ekumeniasta, Suomen kirkkohistoriasta ja Dominikaanien toiminnasta Pohjolassa. Laulettuamme Salve Regina –antifonin dominikaanisen melodian mukaan arkkipiispan talon kappelissa kävelimme yhdessä kohti Turun tuomiokirkkoa tutustuaksemme tähän upeaan katedraaliin, ja sitten kävimme entisen, vuonna 1249 perustetun dominikaaniluostarin paikalla Aurajoen rannalla. Nykyinen muistomerkki sijaitsee vakuutusyhtiön Veritaksen rakennuksen edessä. Yhtiön kyltti vahvistaa dominikaanisääntökunnan tunnuslausetta Veritas – totuus – paikalla, jossa edeltäjämme ovat kerran eläneet ja toimineet. Sunnuntaina iltapäivällä osa meistä kävi myös Turun seurakunnan pappilassa, jossa isä Peter Gebara SCJ ja isä Stanislaw Zawilowski SCJ ottivat meidät vastaan rennoissa merkeissä.
Käytyään läpi kaikki asiat veljet lähtivät takaisin konventteihinsa 7.1., paitsi provinsiaalimme veli Nicolas Tixier, joka tuli vielä Helsinkiin suorittaakseen Helsingin talon säännöllisen kanonisen vierailun, joka kesti kaksi päivää.
Veli Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond OP
