Paavin puhe ekumeeniselle delegaatiolle
Paavi Franciscus tapasi suomalaisen ekumeenisen valtuuskunnan perjantaina 19.1.2024. Tässä hänen puheensa käännös.
Rakkaat veljet ja sisaret, hyvää päivää!
Toivotan sydämellisesti tervetulleiksi teidät kaikki suomalaisen ekumeenisen valtuuskunnan jäsenet: “Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille” (Room. 1:7).
Olen iloinen siitä, että tänäkin vuonna olette saapuneet pyhiinvaeltajina Roomaan juhlistamaan yhdessä pyhän Henrikin juhlaa tällä jo vakiintuneella ekumeenisella tavalla. Tervehdin erityisesti niitä, jotka osallistuvat tähän pyhiinvaellukseen ensimmäistä kertaa; samalla toivotan tervetulleeksi sinut, rakas veljeni Raimo, uutena Helsingin katolisena piispana: siunatkoon Herra sinua tehtävässäsi!
Rakas piispa Åstrand, kiitän Teitä sydämellisesti hyvistä pohdinnoista, joista välittyi monien pyhien todistus ja ekumeeninen henki. Olen kiitollinen myös hyvin harkituista lahjoista.
Minua koskettivat pohdintanne matkanteon arvosta ja vaeltavasta kirkosta. Kastettujen yhteisön jäseninä olemme matkalla, ja yhteinen päämäärämme on Jeesus Kristus. Tämä päämäärä ei ole kaukana eikä saavuttamattomissa, koska Herramme on armeliaisuudessaan tullut meitä vastaan, tullut meitä lähelle lihaksitulemisessaan ja tehnyt itsestään Tien, jotta voisimme kulkea turvallisesti tämän monesti valehtelevan maailman risteyksien ja ohjeiden läpi.
Pyhät ovat veljiä ja sisaria, jotka ovat kulkeneet tämän tien loppuun ja saavuttaneet päämäärän. He kulkevat kanssamme elävinä todistajina Kristuksesta, joka on tie, totuus ja elämä. He rohkaisevat meitä pysymään opetuslasten polulla myös silloin, kun kohtaamme vaikeuksia, kun kompastumme. He loistavat Jumalan sytyttäminä valoina edessämme, jotta emme menettäisi näkyvistämme päämäärää. “Luottakaa Jumalan armoon!”, he sanovat meille. “Hän rakastaa teitä ja kutsuu teitäkin olemaan pyhiä” (vrt. Room. 1:7).
Kuunnellessani Teidän puhuvan ja kuultuani teidän todellisuudestanne kiitin Jumalaa, koska oli aikoja, jolloin pyhien kunnioitus näytti jakavan ennemmin kuin yhdistävän katolilaisia ja ortodokseja toisaalta sekä evankelisia toisaalta. Mutta näin ei pidä olla, eikä se ole tosiasiassa koskaan ollutkaan niin Jumalan pyhän kansan uskossa. Eukaristian vietossa me rukoilemme taivaallisen Isän puoleen kääntyneinä: “Sinä olet pyhien joukon kunnia, ja palkitessasi heidän ansionsa sinä kruunaat omat lahjasi” (Pyhien ensimmäinen prefaatio). Lisäksi Augsburgin tunnustus, 21. artikla, vahvistaa, että “pyhiä on muistettava, jotta uskomme vahvistuisi, kun näemme, kuinka he ovat saaneet armon ja kuinka usko on auttanut heitä, ja jotta oppisimme heidän hyvistä teoistaan”.
Rakkaat veljet ja sisaret, te olette muistaneet joitakin suuria pohjoismaisia pyhiä: Birgittaa, Henrikiä ja Olavia. Tämä saa ajattelemaan sitä, mitä pyhä paavi Johannes Paavali II kirjoitti Ut unum sint -kiertokirjeessään: “Haluaisin” – lainaan – “mainita myös tapaamisen ja rukouksen Pietarinkirkossa yhdessä luterilaisten arkkipiispojen, Ruotsin ja Suomen primaksen, kanssa. Tapaamisen aiheena oli pyhän Birgitan pyhäksijulistamisen 600-vuotisjuhla. […] Tämä on malliesimerkki siitä, että tietoisuus velvollisuudesta rukoilla ykseyden puolesta on muuttunut olennaiseksi kirkon elämän osaksi” (UUS, 25). Jos pyhän Olavin kuoleman tuhatvuotisjuhla vuonna 2030 voi innostaa ja syventää rukoustamme ykseyden puolesta, ja myös yhteistä vaellustamme, se olisi lahja koko ekumeeniselle liikkeelle.
Rakkaat ystävät, kiitän teitä, koska tämä tapaaminen kanssanne on elävä merkki kristittyjen ykseyden rukousviikolla, joka alkoi eilen. Pitäkäämme huolta siitä, ettei tämä ekumeeninen tapaaminen pelkisty pelkäksi suorittamiseksi tai keskittyisi vain itseensä. Säilyttäköön se aina Pyhän Hengen elinvoiman ja pysyköön avoimena ottamaan vastaan köyhimmät ja unohdetuimmat veljet sekä ne, jotka kokevat tulleensa Jumalan hylkäämiksi, jotka ovat kadottaneet uskon ja toivon tien.
Ja nyt haluaisin kutsua teidät yhteiseen Isä meidän -rukoukseen. Voimme tehdä sen kukin omalla kielellämme. Kutsukaamme taivaallista Isäämme: “Isä meidän …”.
Franciscus
[Kuva: Vatican Media]
