”Nouse. Minä olen valinnut sinut todistajakseni, kertomaan siitä, mitä olet nähnyt” (vrt. Ap.t. 26:16)
21. MARRASKUUTA 2021
Rakkaat nuoret!
Jälleen kerran haluan kulkea käsi kädessä yhdessä teidän kanssanne hengellisellä pyhiinvaelluksella kohti Lissabonissa 2023 vietettävää kansainvälistä Maailman nuortenpäivää.
Viime vuoden helmikuussa eli vähän ennen pandemian puhkeamista allekirjoitin nuortenpäivän viestin, jonka otsikko oli: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” (Luuk. 7:14). Kaitselmuksessaan Herra halusi jo silloin valmistaa meitä edessämme olevaan ankaraan haasteeseen.
Koko maailma on joutunut kohtaamaan kärsimyksen; olemme menettäneet monia rakkaita ihmisiä ja joutuneet eristäytymään sosiaalisesti. Terveydenhuoltokriisi esti myös teitä luonnostaan ulospäinsuuntautuneita nuoria menemästä kouluun, yliopistoon, työhön, kohtaamaan toisianne… Jouduitte vaikeisiin tilanteisiin, joita ette olleet tottuneet kohtaamaan. Ne, jotka olivat vähiten valmistautuneita ja vailla tukea, tunsivat olevansa eksyksissä. Ilmeni perheongelmia, työttömyyttä, masennusta, yksinäisyyttä ja riippuvuuksia, puhumattakaan stressistä, jännitteistä, vihanpurkauksista ja väkivallan lisääntymisestä.
Jumalan kiitos tämä ei ole mitalin ainoa puoli. Koettelemus osoitti heikkoutemme, mutta myös hyveemme, kuten valmiutemme solidaarisuuteen. Kaikkialla maailmassa näimme ihmisten, myös monien nuorten, taistelevan elämän puolesta, puolustavan vapautta ja oikeudenmukaisuutta, olevan rauhantekijöitä ja siltojen rakentajia.
Kun nuori kaatuu, tietyssä mielessä koko ihmiskunta kaatuu. Mutta on myös totta, että kun nuori nousee taas ylös, koko maailma nousee ylös. Rakkaat nuoret, käsissänne on valtava potentiaali ja sydämissämme suuri voima!
Tänäänkin, jälleen kerran, Jumala sanoo teille jokaiselle: ”nouse!” Toivon koko sydämestäni, että tämä viesti auttaa meitä valmistautumaan uuteen aikaan, uuteen sivuun ihmiskunnan historiassa. Mutta ei ole mahdollista aloittaa alusta ilman teitä, rakkaat nuoret. Maailma tarvitsee voimaanne, innostustanne ja intohimoanne voidakseen nousta ylös. Siksi haluan mietiskellä yhdessä teidän kanssanne Apostolien tekojen kohtaa, jossa Jeesus sanoo Paavalille: ”Nouse. Minä olen valinnut sinut todistajakseni, kertomaan siitä, mitä olet nähnyt” (vrt. Ap.t. 26:16).
Paavalin todistus kuninkaan edessä
Maailman nuortenpäivän teemaa 2021 innoittanut jae on otettu Paavalin todistuksesta kuningas Agrippan edessä hänen ollessaan vangittuna. Paavali, joka kerran oli kristittyjen vihollinen ja vainoaja, tuomitaan nyt juuri siksi, että hän uskoo Kristukseen. Apostoli kertoo noin 25 vuotta myöhemmin siitä, kuinka ratkaisevalla tavalla kohtasi Kristuksen.
Paavali tunnustaa menneisyydessä vainonneensa kristittyjä, kunnes eräänä päivänä, ollessaan matkalla Damaskokseen pidättääkseen joitakin heistä, hänen ja matkakumppanien ympärille ”leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo” (vrt. Ap.t. 26:13). Kuitenkin vain hän kuuli äänen: Jeesus puhui hänelle ja kutsui häntä nimeltä.
”Saul, Saul!”
Tutkikaamme yhdessä tuota tapahtumaa. Kutsuen Saulia nimeltä Herra antaa hänen tajuta tuntevansa hänet henkilökohtaisesti. Ikään kuin hän sanoisi: ”Tiedän kuka olet, tiedän mitä ole tekemässä, mutta silti puhun juuri sinulle. Herra kutsuu häntä kahdesti; se on erityisen tärkeän kutsumuksen merkki, kuten Mooseksen (vrt. 2. Moos. 3:4) ja Samuelinkin tapauksessa (vrt. 1. Sam. 3:10). Kaatuessaan maahan Saul tajuaa todistavansa Jumalan ilmestymistä, Jumalan mahtavaa ilmoitusta, joka hämmentää häntä, mutta ei tuhoa. Sen sijaan häntä kutsutaan nimeltä.
Vain henkilökohtainen, ei nimetön, Kristuksen kohtaaminen muuttaa elämän. Jeesus osoittaa tuntevansa Saulin hyvin, läpikotaisin. Vaikka Saul on vainoaja, vaikka hän sydämessään vihaa kristittyjä, Jeesus tietää sen johtuvan tietämättömyydestä; Jeesus haluaa osoittaa laupeutensa Saulissa. Juuri tämä armo, tämä ansaitsematon, ehdoton rakkaus on valo, joka muuttaa radikaalisti Saulin elämän.
“Herra, kuka sinä olet?”
Kun salaperäinen ilmestynyt kutsuu Saulia nimeltä, tämä puolestaan kysyy: «Herra, kuka sinä olet?» (Ap.t. 26:15). Tämä on äärimmäisen tärkeä kysymys; ennemmin tai myöhemmin elämässämme meidän kaikkien on se kysyttävä. Ei riitä, että kuulee toisten puhuvan Kristuksesta, on puhuttava hänen kanssaan henkilökohtaisesti. Pohjimmiltaan sitä on rukous. Siinä puhumme suoraan Jeesukselle, vaikka ehkä sydämemme on hämmentynyt, mielemme täynnä epäilyksiä tai jopa halveksuntaa Kristusta ja kristittyjä kohtaan. Toivon että jokainen nuori kysyy lopulta sydämessään: “Herra, kuka sinä olet?”
Emme voi pitää itsestään selvänä, että kaikki tuntisivat Jeesuksen, edes internetaikana. Monet kysyvät Jeesukselta ja kirkolta juuri tätä: ”Kuka sinä olet?” Koko kertomuksessa Paavalin kutsumisesta hän puhuu vain kerran, esittäessään tämän kysymyksen. Ja Herra vastaa heti: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat” (ibid.).
“Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat!”
Tällä vastauksella Herra Jeesus paljastaa Saulille suuren salaisuuden: sen että Jeesus samaistuu kirkkoon ja kristittyihin. Tähän saakka Saul ei ollut nähnyt mitään Kristuksesta, paitsi uskovia jotka oli toimittanut vankilaan (vrt. Ap.t. 26:10) ja joiden kuolemantuomion puolesta oli äänestänyt (ibid.). Hän oli nähnyt, kuinka kristityt vastasivat pahaan hyvällä, vihaan rakkaudella, kestäen vääryydet, väkivallan, herjaukset ja vainot Kristuksen nimen tähden. Jollakin tavalla Saul siis tietämättään oli kohdannut Kristuksen: oli kohdannut hänet kristityissä!
Kuinka monta kertaa olemme kuulleet sanottavan: “Kyllä Jeesukselle, ei kirkolle”, ikään kuin ne olisivat vaihtoehtoja. Ei voi tuntea Jeesusta tuntematta kirkkoa. Ei voi tuntea Jeesusta muuten kuin hänen yhteisönsä veljien ja sisarten kautta. Ei voi täysin sanoa olevansa kristitty kokematta uskon kirkollista ulottuvuutta.
“Paha sinun on potkia pistintä vastaan”
Nämä sanat Herra sanoo Saulille tämän kaaduttua maahan, ikään kuin hän olisi jo jonkin aikaa salatusti puhunut Saulille, pyrkien vetämään Saulin luokseen mutta Saul olisi vikuroinut vastaan. Tuon lempeän ”moitteen” Herramme esittää jokaiselle hänestä etääntyneelle nuorelle: ”Miten kauan pakenet luotani? Mikset kuule että kutsun sinua? Odotan sinua takaisin.” Kuten profeetta Jeremia, mekin joskus sanomme: ”Enää en halua ajatella häntä” (Jer. 20:9). Mutta tuli palaa jokaisen ihmisen sydämessä: vaikka yrittäisimme sammuttaa sen, emme pysty, se on meitä voimakkaampi.
Herra valitsi jonkun, joka vainosi häntä ja oli täysin vihamielinen häntä ja hänen oppilaitaan kohtaan. Jumalalle kukaan ihminen ei ole tavoittamaton. Kun kohtaamme hänet henkilökohtaisesti, voimme aina aloittaa alusta. Yksikään nuori ei ole Jumalan armon ja laupeuden tavoittamattomissa. Kenestäkään ei voi sanoa: liian kaukana… liian myöhäistä… Monet nuoret kapinoivat ja kulkevat vastavirtaan, mutta sydämessään tuntevat tarpeen sitoutua, rakastaa kaikin voimin, omaksua elämäntehtävän! Nuoressa Saulissa Jeesus näkee juuri tämän.
Sokeutensa huomaaminen
Voimme kuvitella, että ennen Kristuksen kohtaamista Saul oli tietyssä mielessä ”täynnä itseään”, pitäen itseään “suurena” moraalisen nuhteettomuutensa, intonsa, taustansa ja kulttuurinsa takia. Varmasti hän oli vakuuttunut olevansa oikeassa. Mutta Herran ilmoittaessa itsensä Saul putoaa maan pinnalle ja huomaa olevansa sokea. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa kyvytön näkemään, sekä ruumiillisesti että henkisesti. Hänen varmuutensa horjuvat. Hän huomaa, että se mihin hän suhtautui intohimoisesti – into tuhota kristityt – oli täysin väärin. Hän huomaa, ettei hänellä olekaan absoluuttista totuutta, kaukana siitä. Hänen varmuutensa ja ylpeytensä katoavat. Yhtäkkiä hän on eksyksissä, heikko, ”pieni”
Tuo nöyryys – tietoisuus rajoittuneisuudestaan – on olennaisen tärkeää! Sellaisen ihmisen, joka luulee tietävänsä kaiken itsestään, toisista ja jopa uskonnon totuuksista, on vaikea kohdata Kristusta. Saul sokeutui ja menetti kiinnekohtansa. Jäädessään yksin pimeään ainoat selvät asiat olivat valo jonka hän oli nähnyt ja ääni jonka hän oli kuullut. Paradoksaalisesti on niin, että vain huomatessamme sokeutemme alamme nähdä.
Koettuaan ilmestyksen matkalla Damaskokseen Saul halusi tulla kutsutuksi nimellä Paavali, joka merkitsee ”pientä”. Se ei ole lempinimi eikä taiteilijanimi, jotka nykyään ovat yleisiä. Kristuksen kohtaaminen sai hänet tuntemaan todella olevansa pieni, se hajotti muurin, joka esti häntä todella tuntemasta itseään. Hän sanoo itsestään: «Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan kirkkoa» (1. Kor. 15:9).
Pyhä Lisieux’n Teresa, kuten monet muutkin pyhät, sanoi mielellään, että nöyryys on totuutta. Nykyään monet ”tarinat” täyttävät päivämme varsinkin sosiaalisessa mediassa, usein huolella toteutettuina, lavastettuina taustoineen, efekteineen ja nettikameroineen. Haluamme olla valokeilassa, valot juuri oikein suunnattuina, voidaksemme näyttää ”kavereille” ja seuraajille itsestämme sellaisen kuvan, joka ei aina heijasta sitä mitä todella olemme. Kristus, kirkas aurinko, tulee valaisemaan meitä ja palauttamaan aitoutemme, vapauttaen meidät naamioista. Hän näyttää selvästi mitä olemme, koska rakastaa meitä sellaisina kuin olemme.
Näkökulman muutos
Paavalin kääntymys ei ole paluuta taaksepäin, vaan avaa täysin uuden näkökannan. Hän jatkaa matkaa Damaskokseen, mutta ei ole sitä mitä ennen oli, hän on uusi ihminen (vrt. Ap.t. 22:10). Kääntymys voi uudistaa jokapäiväisen elämämme; teemme sitä mitä ennenkin, mutta sydämemme on muuttunut ja motiivimme toiset. Tässä tapauksessa Jeesus nimenomaan pyytää Paavalia menemään Damaskokseen, jonne tämä oli ollut matkalla. Paavali tottelee, mutta matkan syy ja tarkoitus on radikaalisti muuttunut. Tästä lähtien Paavali näkee todellisuuden uusin silmin, ei enää vainoajan ja tuhoajan silmin, vaan todistajan, opetuslapsen silmin. Damaskoksessa Ananias kastaa hänet ja johdattaa hänet kristittyjen yhteisöön. Hiljaisuudessa ja rukouksessa Paavali syventyy kokemukseensa ja Herran Jeesuksen hänelle antamaan uuteen identiteettiin.
Ei pidä hukata nuorten voimaa ja intoa
Paavalin asenne ennen ylösnousseen Jeesuksen kohtaamista ei ole meille vieras. Kuinka paljon voimaa ja intohimoa teilläkin on sydämissänne, rakkaat nuoret! Mutta jos ympärillänne ja sisällänne oleva pimeys estää teitä näkemästä oikein, olette vaarassa hukkua merkityksettömiin, väkivaltaisiin taisteluihin. Ensimmäisinä uhriksi joudutte valitettavasti te itse ja läheisenne. On myös vaara taistella sellaisten asioiden puolesta, joissa aluksi puolustetaan oikeita arvoja, mutta joista äärimmäisyyksiin vietyinä tuleekin tuhoavia ideologioita. Kuinka monet nuoret nykyään, ehkä poliittisten tai uskonnollisten vakaumusten innoittamina, päätyvät olemaan väkivallan ja tuhon välineitä monien ihmisten elämässä! Jotkut diginatiivit löytävät virtuaaliympäristöstä ja sosiaalisesta mediasta uuden taistelukentän, käyttäen tunnontuskitta aseenaan vääriä uutisia levittääkseen myrkkyä ja tuhotakseen vastustajat.
Kun Herra puuttui Paavalin elämään, hän ei tukahduttanut Paavalin persoonallisuutta, ei poistanut hänen intoaan ja intohimoaan, vaan käytti hänen kykyjään tehdäkseen hänestä suuren evankeliumin julistajan maan ääriin saakka.
Kansojen apostoli
Jatkossa Paavali tunnetaan “kansojen apostolina”: hän, joka oli ollut tunnontarkasti lakia noudattava fariseus! Toinen paradoksi: Herra luottaa juuri häneen, joka oli vainonnut Herraa. Kuten Paavali, jokainen meistä voi kuulla syvällä sydämessämme äänen, joka sanoo: “Luotan sinuun. Tunnen historiasi ja otan sen käsiini yhdessä kanssasi. Vaikka usein olet ollut minua vastaan, valitsen sinut ja teen sinut todistajakseni”. Jumalan logiikka voi tehdä pahimmasta vainoajasta suuren todistajan.
Kristuksen opetuslapsi on kutsuttu olemaan ”maailman valo” (Matt. 5:14). Paavalin on todistettava siitä mitä on nähnyt, mutta nyt hän on sokea. Jälleen paradoksi! Kuitenkin juuri henkilökohtaisen kokemuksensa kautta Paavali voi samaistua niihin, joiden luo Herra hänet lähettää. Hänet tehtiin todistajaksi ”avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon” (Ap.t. 26:18).
“Nouse ja todista!”
Ottaessamme vastaan kasteessa annetun uuden elämän saamme myös tehtävän Herralta: “Ole todistajani!”. Se on tehtävä johon on omistauduttava, se muuttaa elämän.
Kristuksen kutsu Paavalille on osoitettu myös teille jokaiselle: Nouse! Et voi jäädä maahan itsesäälin vallassa, sinua odottaa tehtävä! Sinäkin voit todistaa siitä, mitä Kristus on tehdä elämässäsi. Siksi Kristuksen nimessä sanon sinulle:
- Nouse ja todista siitä, että olit sokea ja kohtasit valon, näit Jumalan hyvyyden ja kauneuden itsessäsi, toisissa ja kirkon yhteydessä, jossa kaikki yksinäisyys voitetaan.
- Nouse ja todista siitä, että rakkaus ja kunnioitus voi palautua ihmissuhteisiin, perhe-elämään, vuoropuheluun vanhempien ja lasten, nuorten ja aikuisten välillä.
- Nouse ja puolusta yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, oikeutta ja totuutta, ihmisoikeuksia, vainottuja, köyhiä ja heikkoja, niitä joiden ääntä ei kuulla yhteiskunnassa, siirtolaisia.
- Nouse ja todista uudesta tavasta katsoa, niin että voit nähdä luomakunnan ihaillen, tunnistaa maapallon yhteiseksi kodiksemme ja rohkeasti puolustaa kokonaisvaltaista ekologiaa.
- Nouse ja todista, että epäonnistunut elämä voidaan rakentaa uudelleen, että hengessään kuolleet voivat nousta ylös, että orjat voivat vapautua, että masentuneet voivat löytää toivon.
- Nouse ja todista iloiten, että Kristus elää! Levitä hänen rakkauden ja pelastuksen sanomaansa ikätovereillesi, koulussa, yliopistossa, työssä, digimaailmassa, kaikkialla.
Herra, kirkko ja paavi luottavat teihin ja antavat teille tehtävän todistaa kaikkien muiden nuorten edessä, joita kohtaatte aikamme ”Damaskoksen teillä”. Muistakaa: «Jos joku on todella kokenut Jumalan pelastavan rakkauden, ei hän tarvitse pitkää valmistautumisaikaa julistaakseen sitä, ei hän voi odottaa lukuisia oppitunteja tai pitkiä koulutuksia. Jokainen kristitty on lähetystyöntekijä siinä määrin kuin hän on kohdannut Jumalan rakkauden Kristuksessa Jeesuksessa» (apostolinen kehotuskirje Evangelii gaudium, 120).
Nouskaa ja viettäkää nuortenpäivää paikalliskirkoissa!
Kutsun jälleen kerran teitä nuoria kaikkialta maailmasta osallistumaan hengelliselle pyhiinvaellukselle, joka johtaa kohti kansainvälistä Maailman nuortenpäivää Lissabonissa 2023. Seuraava tapahtuma on kuitenkin paikalliskirkoissanne, hiippakunnissa ja eparkioissa ympäri maailmaa; niissä vietetään Kristuksen, kaikkeuden kuninkaan juhlapyhänä maailman nuortenpäivää 2021 paikallistasolla.
Toivon, että me kaikki voimme kokea nämä etapit tosi pyhiinvaeltajina emmekä ”uskontoturisteina”. Avautukaamme Jumalan yllätyksille; hän haluaa valaista tiemme. Avautukaamme kuulemaan hänen ääntään myös veljiemme ja sisartemme kautta. Niin autamme toisiamme nousemaan yhdessä ylös, ja meistä tulee tänä vaikeana historian hetkenä uusien aikojen profeettoja täynnä toivoa! Autuas Neitsyt Maria rukoilkoon puolestamme.
Roomassa, Lateraanibasilikassa
14. syyskuuta 2021,
Pyhän ristin ylentämisen juhlana
Franciscus