Lauantaina 19. tammikuuta 2019
Rakkaat veljet ja sisaret,
Toivotan iloiten teidät tervetulleiksi. Usean vuosikymmenen ajan ekumeeninen pyhiinvaelluksenne Roomaan pyhän Henrikin juhlan yhteydessä on mahdollistanut veljellisen kohtaamisemme ja osaltaan edistänyt kristittyjen ykseyttä.
Yhteinen ponnistelumme ekumenian hyväksi on julistamamme uskon olennainen edellytys, vaatimus, joka syntyy identiteetistämme Jeesuksen opetuslapsina. Ja opetuslapsina samaa Herraa seuraten käsitämme yhä enemmän, että ekumenia on tie. Kuten paavit ovat Vatikaanin II kirkolliskokouksesta alkaen jatkuvasti korostaneet, tuo tie on peruuttamaton. This is not an optional way. Ykseys keskuudessamme kasvaa tällä tiellä: siksi vuosittainen pyhiinvaelluksenne Roomaan on erityisen puhutteleva merkki, josta kiitän teitä. Se kutsuu meitä kulkemaan yhdessä ykseyden tietä, joka Pyhän Hengen armosta johtaa meidät yhdessä Herramme Kristuksen luo Isän rakkaina lapsina ja siten veljinä ja sisarina keskenämme. Olen kiitollinen Kuopion luterilaiselle piispalle, paitsi hänen kohteliaista sanoistaan ja kallisarvoisista rukouksistaan, myös siitä, että hän kiinnitti huomiomme siihen, että meidän on ennen kaikkea toteutettava yhteistä rakkauden palvelusta ja yhteistä uskon todistusta. Ne perustuvat kasteeseen, kristittynä olemiseemme: se on keskus! Todellakin, kuten meille muistutettiin, erilaiset sosiologiset luokittelut, joita kristityistä usein pinnallisesti käytetään, ovat toissijaisia tai hyödyttömiä aspekteja. Kun rukoilemme yhdessä, kun yhdessä julistamme evankeliumia ja palvelemme köyhiä ja tarvitsevia, huomaamme jälleen olevamme tiellä ja tuo tie etenee kohti näkyvän ykseyden päämäärää.
Myös teologiset ja kirkko-opilliset kysymykset, jotka yhä etäännyttävät meitä, voidaan ratkaista vain tämän yhteisen matkan kuluessa – ne eivät koskaan ratkea, jos pysymme jyrkkinä –, pakottamatta ja ennustamatta, miten ja milloin se tapahtuu. Mutta voimme olla varmoja, että jos olemme kuuliaisia Pyhälle Hengelle, hän johdattaa meitä tavoilla, joita tänään emme voi kuvitellakaan. Meidät on kutsuttu tekemään kaikki voitavamme edistääksemme kohtaamista ja ratkaistaksemme rakkaudella väärinymmärrykset, vihamielisyydet ja ennakkoluulot, jotka vuosisatojen ajan ovat tuhonneet suhteitamme. Tiehen kohti teologista konsensusta on antanut panoksensa viimeaikainen suomalaisen luterilais-katolisen dialogikomission julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta, otsikoltaan Communion in Growth. On jatkettava dialogia, vietävä eteenpäin sitä, mikä on aloitettu.
Matkalla emme ole yksin. On yhteisiä todistajia, jotka, kuten pyhä Henrik, edeltävät meitä tiellä. Siksi on totta – kiitos, että muistutitte myös tästä – että traditio ei ole dilemma, vaan lahja. Traditio tulee latinan verbistä tradere, joka tarkoittaa antamista/edelleen välittämistä. Traditio ei ole jotakin, jota käytämme erottuaksemme, vaan talletus, joka on uskottu meille, jotta rikastuttaisimme toisiamme vastavuoroisesti. Meidät on aina kutsuttu palaamaan alkuperäiseen talletukseen, josta tradition virta kumpuaa: se on Kristuksen avattu kylki ristillä. Hän antoi meille itsensä kokonaan, antaen meille myös Henkensä (vrt. Joh. 19:30, 34). Siitä kumpuaa uskonelämämme, siinä on jatkuva uudestisyntymämme. Siitä löydämme voiman kantaa toinen toistemme taakkoja ja ristejä. Niiden edeltäminä ja tukemina, jotka ovat antaneet elämänsä rakkaudesta Herraa ja veljiä ja sisaria kohtaan, meitä kutsutaan olemaan koskaan uupumatta matkalla.
Joka vuosi maailman kristityillä on erityinen ajankohta pyytää Herralta suurempaa ykseyttä. Se on kristittyjen ykseyden rukousviikko, joka tänä vuonna keskittyy Raamatun sanoihin “Olkaa rehellisiä ja oikeudenmukaisia” (vrt. 5. Moos. 16:18-20). Tuo monikkomuoto muistuttaa meille, että oikeudenmukaisuuden hyväksi ei voi työskennellä yksin: oikeudenmukaisuus kaikille edellyttää, että sitä etsitään yhdessä. Maailmassa, jota sodat, viha, kansalliskiihkoilut ja jakautumiset repivät, yhteistä rukousta ja ponnistelua suuremman oikeudenmukaisuuden puolesta ei voi siirtää tuonnemmaksi. Niiden laiminlyömistä emme voi sallia. Luotan siihen, että yhteinen rukouksen ja uskon todistuksemme kantaa hedelmää ja että vierailunne vahvistaa jo olemassa olevaa vakaata yhteistyötä luterilaisten, ortodoksien ja katolilaisten kesken Suomessa. Sitä varten ja teitä jokaista varten pyydän Jumalan runsasta armoa, pyytäen teitä myös jatkuvasti rukoilemaan minun puolestani. Kiitos.
Suomalaisdelegaation ohjelmasta
Delegaatio osallistui perjantaina 18.1. Growth in Communion -asiantuntijaseminaariin Paavillisessa Santa Croce -yliopistossa sekä paavi Franciscuksen johtamaan ekumeeniseen vesperiin Pyhän Paavalin basilikassa.
Lauantaina 19.1. delegaatio tapasi paavi Franciscuksen ja osallistui iltapäivällä Kuopion piispan Jari Jolkkosen toimittamaan luterilaiseen ehtoollisjumalanpalvelukseen Santa Maria sopra Minervan basilikassa. Siinä saarnasi yleisvikaari, isä Raimo Goyarrola.
Tiistaina 22.1. delegaatio tapasi paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston puheenjohtajan, kardinaali Kurt Kochin ja osallistui ekumeeniseen vesperiin birgittalaissisarten luona. Keskiviikkona 23.1. delegaatio vieraili joissakin Vatikaanin kongregaatioissa ja Vatikaanin Radiossa.
KATT