Paavi Franciscus piti vuotuisen puheensa diplomaateille tammikuun 10. päivänä.
Ensimmäisenä pyhä isä nosti esille edelleen vallalla olevan koronapandemian sekä sen vaikutuksen ihmiskuntaan. Hän muistutti, että tämä terveyskriisi vaatii kaikkialla edelleen merkittävää panostusta. Hänen mielestään on lisäksi huolestuttavaa, että virusta vastaan käytävä taistelu on johtanut voimakkaisiin ideologisiin vastakkainasetteluihin, jotka ovat erottaneet ”ihmisjärjen asioiden objektiivisesta todellisuudesta”.
Tämän jälkeen paavin puhe kääntyi vähitellen käsittelemään siirtolaisuutta. ”Kysymys siirtolaisuudesta, samoin kuin pandemiasta ja ilmastonmuutoksesta, osoittaa selvästi, ettemme saavuta pelastusta yksin ja omatoimisesti: aikamme suuret haasteet ovat globaaleja. Siksi on vaivaannuttavaa, että toisiinsa yhä enemmän yhteen liittyvien ongelmien ratkaisut näyttävät olevan yhä hajanaisempia. Ei ole tavatonta kohdata haluttomuutta avata ikkunoita vuoropuhelulle ja tilaa veljeydelle; tämä kuitenkin vain lisää jännitteitä ja hajaannusta sekä yleistä epävarmuuden ja epävakauden tunnetta. Se, mitä tarvitaan sen sijaan, on että palautamme mieliimme ymmärryksen identiteetistämme, jonka me kaikki jaamme yhden ihmisperheen jäseninä.”
Paavi korosti puheessaan myös monenkeskisen diplomatian merkitystä ja oli huolissaan sen nykyisistä ongelmista. Hän muistutti, että sen täytyy varsinkin näinä aikoina olla aidosti inklusiivinen, ”ei kieltää vaan pitää tärkeänä niitä eroavaisuuksia ja herkkyyksiä, jotka ovat historiallisesti leimanneet eri kansoja”.
KATT / VIS