Miten piispa valitaan?
Päivää ennen uuden piispan valinnan julkistamista Pohjoismaiden apostolinen nuntius, arkkipiispa Julio Murat kertoi Fidekselle, että paavi Franciscus on hyvin tietoinen Helsingin hiippakunnan tilanteesta. “Nuntiatuuri on yrittänyt tehdä työnsä hyvin ja antaa pyhälle isälle oikeat ainekset päätöstä varten. Uskon ja toivon”, nuntius joutui haastattelussa toteamaan, “että Herran avulla teillä on jo pian uusi piispa. Siinä se, mitä oikeastaan voin nyt sanoa.”
Ennen kuin tähän pisteeseen on päästy, nuntiuksen (nuntiusten) on täytynyt konsultoida paikalliskirkon väkeä, pappeja, sääntökuntalaisia ja maallikoita. Näistä keskusteluista nuntius sitten koostaa raportin, jonka hän lähettää Roomaan piispojen virastoon tai dikasterioon (entiseen kongregaatioon). Siellä viraston kardinaalit ja muut jäsenet lukevat sen. Jos he näkevät siinä riittävästi aineksia valinnan tekemiseksi, he vievät asian pyhän isän päätettäväksi.
“Piispuus on ennen muuta palvelemista, ei mikään titteli, joka seuraa valmistumista. Voidaksesi tulla piispaksi katolisessa kirkossa, sinulla on oltava tiettyjä ominaisuuksia: inhimillisiä, intellektuaalisia, moraalisia, pastoraalisia ja hallinnollisia taitoja. Näitä ominaisuuksia sitten arvioidaan. Voit olla pyhä munkki, mutta et välttämättä osaa hallinnoida ja järjestää mitään.” Nuntius kertoo muistavansa, kuinka “pyhä isä kerran sanoi, että ‘jos hän on pyhä, antakaa hänen rauhassa palvoa Herraa’, tai ‘jos hän on professori, joka haluaa olla vain kirjojen ääressä, antakaa hänen opettaa’.”
Piispan pitää kuitenkin pärjätä tässä kokonaisuudessa. “Piispan pitää toki olla uskonopin opettaja eikä sanoa muita asioita, mutta hänellä täytyy olla näitä tiettyjä ominaisuuksia, jotta hänestä voi tulla piispa.”
KATT
