MITÄ PAAVI FRANCISCUS SANOI HOMOLIITOISTA?

Lehtijuttuja seurasi melkoinen vipinä ja taistelu somessa. Mitä paavi oli mennyt sanomaan? Onko katolinen kirkko vihdoin tulossa ”ajan tasalle”, niin kuin jotkut ovat tulkinneet? Vai vahvistaako tapaus Franciscuksen olevan salaliittoteorioiden mukainen Troijan hevonen? Äärimmäisille tulkinnoille on tilausta, mutta niille ei ole tukea paavin sanoissa.

Keskustelu pohjautuu paavia käsittelevään dokumenttielokuvaan Francesco, joka julkaistiin Rooman elokuvajuhlilla eilen keskiviikkona. Sen on ohjannut venäläis-amerikkalainen Evgeny Afineevsky ja se käsittelee Franciscuksen paaviuden keskeisiä teemoja haastattelujen muodossa. Palkittu ohjaaja on uskoaan harjoittava juutalainen, joka kertoo haastattelussa halunneensa tuoda esille Franciscuksen nöyryyden ja humaaniuden.

”Oikeus kuulua perheeseen”

Paavi antoi dokumenttielokuvassa kaksi seksuaalivähemmistöjä koskevaa lausuntoa. Ensimmäinen niistä on seuraava:

Homoseksuaalisilla ihmisillä on oikeus pysyä perheen jäseninä, he ovat Jumalan lapsia, heillä on oikeus perheeseen. Ei ketään saa heittää ulos perheestä, eikä kenenkään elämästä saa tehdä mahdotonta sen [seksuaalisen suuntautumisen] vuoksi.

Las personas homosexuales tienen derecho a estar en la familia, son hijos de Dios, tienen derecho a una familia. No se puede echar de la familia a nadie, ni hacer la vida imposible por eso.

(Kirjoitin mukaan paavin espanjankieliset sanat, sillä hän puhuu haastattelussa espanjaksi. Näin vältetään englannin kautta tapahtuvien käännösten epätarkkuuksia. Dokumentin tämä kohta löytyy esimerkiksi tämän erinomaisen artikkelin lopusta. Siinä on video, jossa näkyvät nämä pätkät kommentaarin kera.)

Tätä kannanottoa on joissain lehdissä tulkittu niin, että paavin mielestä seksuaalivähemmistöillä on oikeus luoda oman suuntautumisensa mukaisia perheitä, ja että siitä seuraisi esimerkiksi oikeus adoptoida lapsia. Paavin lausunto ei kuitenkaan viittaa lainkaan homoseksuaalien välisiin liittoihin, vaan heidän asemaansa oman (alkuperäisen) perheensä jäseninä.

Kannanotto ei itse asiassa ole uusi, sillä Franciscus sanoi samaa kaksi vuotta sitten, elokuussa 2018. Silloin hän kehotti vanhempia, joiden lapsilla on homoseksuaalisia taipumuksia, kohtelemaan lapsiaan hienotunteisesti ja pyrkimään aina dialogiin. ”Tuolla pojalla ja tuolla tyttärellä on oikeus perheeseen, ja heidän perheensä on tämä perhe, aivan sellaisena kuin se on. Älkää heittäkö heitä ulos perheestä.”

Harhaanjohtava leikkaus?

Itse asiassa on sittemmin tullut ilmi, että Afineevsky on leikannut elokuvasta pois osan Franciscuksen sanoista. Kyseessä oleva haastattelu ei olekaan Afineevskyn tekemä, vaan se on otettu meksikolaisen toimittajan Valentina Alazrakin televisiohaastattelusta viime vuodelta. Koko haastattelu on katsottavissa espanjaksi Tubessa(nämä yllä siteeratut lauseet ovat kohdassa 56:29). Kyseisestä haastattelusta on täysi italiankielinen transkripti tässä Vatican Newsin artikkelissa. En valitettavasti ole löytänyt sitä englanniksi.

Alkuperäisessä haastattelussa on useita kiinnostavia lisäyksiä. Siinä paavi sanoo muun muassa, että ”tämä ei tarkoita homoseksuaalisten tekojen hyväksymistä” (eso no quiere decir aprobar los actos homosexuales). Vähän myöhemmin hän puhuu avioliitosta ja sanoo olevansa itse ”konservatiivi” (soy conservador) sekä puolustaneensa aina kirkon oppia: ”On epäjohdonmukaista puhua homoseksuaalisesta avioliitosta” (es una incongruencia hablar de matrimonio homosexual).

Erityisen ironista on se, että kyseisessä haastattelussa paavi viittaa toistuvasti siihen haasteeseen, että ihmiset voivat tulkita häntä väärin. Hän viittaa ensin tapaukseen, jossa eräs avioliitostaan eronnut rouva sanoi paavin kertoneen, että hän voisi ottaa vastaan kommuunion. ”Joskus ihmiset ihmiset innostuvat siitä, että heidät on otettu vastaan, ja he sanovat enemmän kuin paavi on sanonut”, hän muistuttaa. 

Sitten Franciscus puhuu tapauksesta, jossa hän vuosia sitten sanoi, että joskus vanhempien kannattaa lasten seksuaalisiin haasteisiin liittyen kysyä neuvoa asiantuntijalta (un profesional). Sen seurauksena lehdissä otsikoitiin: ”Paavi lähettää homoseksuaalit psykiatrin puheille”. Paavi esittää toiveen, että ”ei pitäisi ottaa yksittäisiä sanoja erilleen niin että niiden konteksti katoaa (no tomar una palabrita para anular el contexto). Se mitä sanoin silloin on, että heillä on oikeus perheeseen. Se ei tarkoita homoseksuaalisten tekojen hyväksymistä.”

Ohjaaja ei ehkä halunnut leikkauksellaan johtaa tarkoituksella harhaan. Käytännössä hän teki juuri niin kuin paavi samassa haastattelussa oli toivonut, että hänelle ei tehtäisi. 

”Oikeuden suoja”

Toinen dokumenttielokuvassa siteerattu lausahdus koskee seksuaalivähemmistöjen keskinäisiä suhteita. Sitä ei julkaistu osana Televisa-kanavan julkaisemaa Alazrakin pitkää haastattelua, mutta se on kiistatta peräisin samasta videomateriaalista, jonka Vatikaani antoi Afineevskyn käyttöön omasta arkistostaan. Siinä paavi toteaa:

Tarvitsemme yhteiseloa koskevaa lainsäädäntöä. Heillä on oikeus lain tarjoamaan suojaan. – Kyllä, minä puolustin sitä.

Lo que tenemos que hacer es una ley de convivencia civil. Tienen derecho a estar cubiertos legalmente. – Yo defendí eso.

Tässä on selvää, että paavi sanoi kannattavansa lainsäädäntöä, joka suojelee samaa sukupuolta olevien keskinäisiä suhteita. Tämäkään kanta ei ole sinänsä uusi, vaan paavin lausahdus ”minä puolustin sitä” viittaa juuri hänen aiempaan kantaansa. Nimittäin toimiessaan Buenos Airesin arkkipiispana Bergoglio puolusti tällaista lainsäädäntöä nimenomaan keinona torjua vaatimukset samaa sukupuolta olevien olevien avioliiton luomiseksi. Kun Argentiinassa kuitenkin säädettiin vuonna 2010 niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolaki, Bergoglio kritisoi sitä ja sanoi sen olevan ”tuhoisa hyökkäys Jumalan suunnitelmaa vastaan”.

Paavin kannanotto ei ole suinkaan mitätön, mutta lehtien harjoittamassa spinnissä sille on annettu eri merkitys kuin mikä paavin sanoilla alun perin oli. Yhdistämällä kaksi eri asiaa käsittelevää kannanottoa on esimerkiksi luotu vaikutelma, että paavi olisi kutsunut seksuaalivähemmistöjen siviililiittoja ”perheiksi” ja että hänen mielestään heillä tulisi siis olla kaikki samat oikeudet kuin miehen ja naisen solmimassa avioliitossa. Näin hän ei esittänyt, eikä ”oikeus perheeseen” viitanut aikuisten seksuaalivähemmistöjen keskinäisiin suhteisiin.

Monet lehdet ovat myös alleviivanneet lausunnon olevan Franciscuksen ensimmäinen tämänsuuntainen lausunto ”paavina”. Toki on totta, että ihmisten silmissä tällaisella lausunnolla on isompi painoarvo kuin Bergoglion lausunnoilla aikoinaan. Franciscus on kuitenkin lausunut asian videohaastattelussa, jolloin hän ei toimi kirkon paimenena vaan niin sanottuna yksityishenkilönä. Näissä tapauksissa väärintulkintojen riski on melkoinen, ja nyt se onkin realisoitunut täysimääräisesti.

Mitä paavi tarkoitti?

Mutta miksi paavi meni sellaista sanomaan ja mitä siitä pitäisi ajatella? Tämä on samalla kertaa yksinkertainen ja monimutkainen kysymys. Yksinkertaisesti otettuna vastaus on, että paavi sanoi niin, koska hän aidosti uskoo, että homoseksuaalien keskinäisiä oikeuksia tulee suojella lainsäädännöllisesti ja että niin voidaan tehdä rikkomatta kirkon avioliitto-opetusta. Ja siitä voi katolilaisena ajatella mitä haluaa, koska kyse ei ole kirkon opetuksesta puoleen eikä toiseen.

Monimutkaisempi analyysi voisi olla seuraava. Ensinnäkin paavin kanta on johdonmukainen. Hän on aina edustanut hyvin pastoraalista otetta, joka korostaa ihmisten kohtaamista ja ymmärtämistä. Hän haluaa viedä tämän ymmärtäväisyyden ja laupeuden viestin ja todellisuuden mahdollisimman pitkälle – niin pitkälle kuin mahdollista ilman että rikotaan uskon talletusta vastaan.

Franciscuksella on läheisiä ystäviä, jotka elävät homoseksuaalisen suuntautumisensa mukaisesti, ja hän on jo vuosien ajan pyrkinyt ojentamaan heille kättään ja ilmaisemaan sitä, että vaikka hän ei pidä heidän elämäntapaansa oikeana, niin hän rakastaa heitä ihmisinä ja ymmärtää heidän inhimillisiä haasteitaan. Tässä pastoraalisessa humaaniudessaan paavi Franciscus on täysin johdonmukainen.

Tästä näkökulmasta käsin on aivan johdonmukaista ajatella, että jonkinlainen lainsäädäntö on paikallaan silloin, kun seksuaalivähemmistöjen luomat inhimilliset siteet johtavat enemmän tai vähemmän vakaaseen keskinäiseen taloudelliseen riippuvuuteen, millä on merkitystä esimerkiksi toisen osapuolen kuoleman tai vakavan sairauden kohdatessa.

Tällainen lainsäädäntö on sinänsä mahdollinen ilman sen samaistamista avioliittoon. Itse asiassa tällaisen lainsäädännön ei tarvitse perustua seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaan se on mahdollista määritellä laajemminkin. Julkisessa keskustelussa tällainen lainsäädäntö on pitkälti rinnastettu avioliittoon, mutta Bergoglio/Franciscus on edustanut kantaa, jonka mukaan olisi mahdollista ottaa samaan aikaan huomioon molemmat näkökannat, eli seksuaalivähemmistöjen arvokas kohtelu ihmisinä ja avioliiton puolustaminen erityisenä miehen ja naisen välisenä liittona.

Selventävä haastattelu

Esittämäni tulkinta saa vahvistusta paavin haastattelusta italialaisessa Corriere della Sera -sanomalehdessä vuodelta 2014 (katso englanniksi tästä artikkelista). Siinä Franciscus vastaa kysymykseen koskien ”siviililiittoja” eli vapaasti kääntäen rekisteröityjä parisuhteita. Paavi korostaa, että tällainen lainsäädäntö tulisi ymmärtää toisella tavalla kuin avioliitto:

Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Maalliset valtiot pyrkivät oikeuttamaan siviililiitot säädelläkseen monenlaisia yhteiselon olosuhteita, sillä joskus on tarpeen säädellä ihmissuhteiden taloudellisia puolia, esimerkiksi terveydenhuollon varmistamiseksi. Tällaisia yhteiselon muotoja voi olla monenlaisia, enkä minä osaisi tehdä listaa kaikista niistä. Pitää katsoa eri tapauksia ja arvioida niitä niiden moninaisuudessa.

Il matrimonio è fra un uomo e una donna. Gli Stati laici vogliono giustificare le unioni civili per regolare diverse situazioni di convivenza, spinti dall’esigenza di regolare aspetti economici fra le persone, come ad esempio assicurare l’assistenza sanitaria. Si tratta di patti di convivenza di varia natura, di cui non saprei elencare le diverse forme. Bisogna vedere i diversi casi e valutarli nella loro varietà.

Tässä yhteydessä on selvää, että Franciscus pyrkii edistämään sellaista lainsäädäntöä, joka ottaisi neutraalisti huomioon erilaisia tilanteita, joissa tällainen oikeudellinen järjestely on tarpeellinen. Hän näyttää ajattelevan, että tällä tavoin vältettäisiin näiden ”siviililiittojen” samaistaminen avioliittoon ja samalla vältettäisiin sitä, että kysymys olennaisella tavalla riippuisi ihmisen seksuaalisuudesta tai seksuaalisesta käyttäytymisestä.

Lopuksi

Miten toimiva tämä linja on käytännössä, se on vaikeampi kysymys. Vuonna 2003 katolisen kirkon Uskonopin kongregaatio ilmaisi tiukan linjan homoseksuaalien välisten liittojen siviilioikeudellista tunnustamista vastaan. Kongregaatio korosti sitä, että kysymys avioliitosta ei ole vain kirkon sisäinen asia, vaan se koskee mitä syvimmällä tavalla yhteiskunnan arvoja ja rakenteita, joiden tulee perustua Jumalan luomisessa asettamaan järjestykseen.

Kongregaatio ei tosin käsitellyt sitä kysymystä, olisiko homoseksuaalien keskinäisten siteiden vuoksi (siis silloin kun sellaisia on) säädettävä jotain muuta suojaa, vaan kannanotto koski suhteiden avioliitonomaista tunnustamista siviililainsäädännössä. Siitä Franciscus on periaatteessa samaa mieltä, vaikka hänen edustamansa näkemys sisältää selvästi erilaisen painotuksen.

Se on sitten aivan eri kysymys, ovatko tällaiset kannanotot hyödyllisiä vai haitallisia vallitsevissa oloissa. Ehkä ne ovat molempia samaan aikaan.

isä Oskari Juurikkala

Kirjoitus on alunperin ja täydennetyssä muodossaan ilmestynyt Katolista hapatusta -blogissa.