Koti ja ystävät Berliinissä
Jeesuksen pikkusisaret maailmalla
Kodittomien, paperittomien ja kadulla elävien ihmisten hätä Berliinissä kutsui Jeesuksen pikkusisarten sääntökuntaa 2008, ja uusi yhteisö päätettiin perustaa Saksan pääkaupunkiin. Eräällä ystävällä oli kaupungin laidalla sirkus, josta saatiin pari asuntovaunua kodiksi neljälle sisarelle. Osan ajastaan sisaret työskentelevät sirkuksessa, osan ajastaan he tekevät osa-aikatyötä sairaalan keittiössä ja siivoojina. Tällä tavoin pikkusisaret Patrizia Maria, Constance, Teresa Johanna ja Gertrud Anna ansaitsivat riittävästi tullakseen toimeen suurkaupungissa ja voidakseen olla ystävinä kaupungin kodittomille.
Kadulla eläminen on monella tavalla raskasta. Ihmisille tuo suurta huojennusta, kun he saavat puhua huolistaan sisarten kanssa. Lokakuun 18. päivänä 2019 vietettiin Maailman köyhien päivää. Tuolloin piispa yhdessä St. Egidion yhteisön kanssa kutsui ihmisiä juhlaan Pyhän Hedwigin katedraaliin, joka oli juuri avattu remontin jälkeen. Paikalle tuli noin 400 eri taustoista lähtöisin olevaa vierasta. Osa oli pakolaisia ja sellaisia, jotka elivät pelkästään sosiaalisen tuen turvin, monet olivat kodittomia, ja vieraiden joukossa oli myös romaniperheitä. Jokaista tervehdittiin henkilökohtaisesti ovella ja johdatettiin koristeltuihin pöytiin, joihin tarjottiin sitten upea ateria.
Sisaria huolettaa eniten lisääntyvä rasismi kodittomien keskuudessa. Jännitteitä saksalaisten ja itäisestä Euroopasta tulleiden välillä on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa, mutta vähitellen vihamielisyys on tullut näkyvämmäksi. Pohjois- ja Keski-Afrikasta tulleiden kodittomien ja paperittomien siirtolaisten määrän kasvaessa aggressiivisuutta ja rasismia on enemmän, ja se on nähtävissä soppakeittiöissä ja yömajoissa. Sisaret kokevat usein olevansa ryhmien välissä ja tuntevat voimattomuutta, koska eivät pysty antamaan riittäviä vastauksia vaikeissa tilanteissa.
On ystäviä, joiden kanssa sisaret viettävät enemmän aikaa, koska he ovat erityisen vaikeissa tilanteissa. Poliisi ei anna takaisin passia, jolloin ihmisellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta. Jotkut vain katoavat. Eräs ystävistä sairastui vakavasti, häntä ei otettu vastaan sairaaloihin, koska hänellä ei ollut henkilöpapereita eikä vakuutusturvaa. Viikossa hänen tilansa heikkeni dramaattisesti, mutta vihdoin eräs sairaala hyväksyi hänet potilaakseen. Hänellä todettiin ruokatorven syöpä, joka tarvitsi välitöntä hoitoa, mutta kuka sen maksaisi. Kodittomien kappalainen sai aikaan sen, että sairastunut hyväksyttiin sosiaaliturvan piiriin ja terapia saattoi alkaa.
Ystävien kohtalo ja heidän vaikea tilanteensa pelottaa sisaria, ja kysymykset oikeudenmukaisuudesta pyörivät mielessä: Kuka päättää, missä maassa kukin saa elää? Miksi joku saa hoitoa sairauksiinsa, mutta joku toinen ei? Jeesuksen pikkusisaret ovat mukana ystäviensä jokapäiväisessä elämässä, rukoilevat heidän puolestaan, tekevät mitä ikinä voivat, toisinaan loppuun asti ja yli sen, sillä kuolema vierailee ajoittain ystävien keskuudessa. Muistotilaisuudessa sisaret osoittavat suruaan, mutta he myös kiittävät Jumalaa siitä, että saavat elää vaikeassa asemassa olevien ystävien lähellä, kuunnella ja tukea heitä.
Elina Grönlund Obl.OSSS
[Kuvassa Jeesuksen pikkusisar Teresa Johannan ikuiset lupaukset. http://www.kleineschwesternjesu.net]
