Kehotuskirje Amazonia-synodista julkaistiin
Paavi Franciscuksen odotettu synodinjälkeinen apostolinen kehotuskirje Querida Amazonia (Rakas Amazonia) julkaistiin tänään keskiviikkona 12.2.2020. Kehotuskirjeessä paavi tekee yhteenvedon piispainsynodissa käydyistä keskusteluista ja tarjoaa yleensä aina näkemyksensä siitä, mihin suuntaan synodissa käsiteltyjä teemoja ja ehdotuksia pitäisi viedä.
Tällä kertaa odotukset ja teemat olivat jo ennakolta suuria. Synodissa oli nimittäin käyty varsin avointa keskustelua muun muassa pappisvihkimykseen liittyvän naimattomuusvaatimuksen ainakin osittaisesta poistamisesta ja jopa diakoninviran avaamisesta naisille. Vaikka onkin niin, että kummankin ajatuksen toteutuminen – ainakin katolisen kirkon opetusta ja rakenteita hyvin tunteville – vaikuttikin epätodennäköiseltä (toinen käytännöllisin, toinen teologisin perustein), on niitä pidetty sitkeästi esillä myös synodin jälkeen.
Ei mullistusta pappeuden asemassa ja sisällössä
Siksi on ehkä hyvä todeta heti aluksi, että Querida Amazonia ei tarjoa mitään mullistusta pappien tai diakonien viran edellytyksiin tai sisältöön. On itse asiassa ennemminkin todettava, että kehotuskirje puhuu nykyisenkaltaisesta pappeuden sakramentista (jonka ensimmäinen aste on diakonaatti) suorastaan korostuneen sakramentaalisesti: On pyrittävä takaamaan, että pappeja riittäisi myös etäisimmille alueille, ja siksi paavi toteaa, että on määriteltävä tarkasti, mikä on pappien toiminnan ydinaluetta, sitä, mitä ei voi delegoida.
”Vastaus on pappisvihkimyksessä, joka tekee hänestä Kristuksen, ylipapin. Ensimmäinen johtopäätös on, että tämä ainutlaatuinen tunnuspiirre, joka saadaan vihkimyksen sakramentissa, antaa yksin papille vallan viettää eukaristiaa. Se on hänen erityinen ja tärkein tehtävänsä, jota ei voi siirtää muille” (QA, 87).
”Pappi on merkki Päästä, joka vuodattaa armoa ennen kaikkea silloin, kun hän viettää eukaristiaa, koko kristillisen elämän lähdettä ja huippua. Siinä on hänen suuri valtansa, ja sen voi saada vain vihkimyksen sakramentissa” (QA, 88). Syystäkin paavi Franciscus rohkaisee piispoja ”rohkaisemaan niitä, joilla on lähetyskutsumus, hakeutumaan Amazonian alueelle” (QA, 90).
Naiset ovat korvaamattomia
Paavi muistuttaa, että uskon säilyttäminen siellä, missä pappeja ei ole käynyt kuukausiin, vuosiin tai jopa vuosikymmeniin, on monesti ollut vahvojen ja suurisydämisten naisten varassa. (QA, 99) Hän huomauttaa, että kirkon toiminnallisia rakenteita ei saa kuitenkaan ymmärtää liian ahtaasti: ”Tällainen reduktionismi johtaisi meidät uskomaan, että naisten suurempi asema ja osallisuus kirkossa olisi mahdollista vain, mikäli heille annettaisiin mahdollisuus vihkimyksen sakramenttiin. Tämä lähestymistapa olisi todellisuudessa kuitenkin mahdollisuuksia rajoittava ja johtaisi vain naisten klerikalisoimiseen” (QA, 100).
Samalla kun paavi kannustaa antamaan naisille yhä enemmän vaikutusmahdollisuuksia kirkon työssä, hän muistuttaa, ettei pidä ajatella liian funktionaalisesti. ”Nykyhetki vaatii meitä rohkeasti etsimään muunlaisia palvelemisen tapoja ja karismoja, jotka ovat naisille ominaisia ja vastaavat Amazonian alueen kansojen tarpeita” (QA 102).
Inkulturaatio ja ekologia
Pappisvirkaan liittyvien kysymysten sijaan paavin todelliset painopisteet ovat muualla: Amazonian alueen sosiaalisessa kehityksessä; alueen kansojen evankelioimisessa ja inkulturaatiossa; sekä ympäristöstä huolehtimisessa. Querida Amazonia on rakenteellisestikin jaettu juuri näitä vastaaviin osiin, joissa paavi esittelee visioitaan. Vasta näiden jälkeen esitetään asiakirjassa ylempänä mainitut kirkolliset teemat.
Kehotuskirjeen ensimmäisessä osassa paavi esittää sosiaalisen unelmansa Amazoniaa varten. Siihen sisältyy kyky solidaarisuuteen ja toive todellisesta ihmisten välisestä yhteydestä. Toisessa osassa pyhä isä muistuttaa siitä, kuinka moninaisia ja erilaisia yhteisöjä Amazoniassa elää. Hän kutsuu näitä eri kansoja kehittämään kulttuurienvälisiä suhteita tunnustamalla, että erilaisuus ei ole uhka eikä se oikeuta valtahierarkioita toisten ylitse, vaan se on muun muassa merkki vuoropuhelusta erilaisten kulttuurinäkemysten välillä.
Kolmannessa osassa käy ilmi paavin ekologinen unelma, johon sisältyy esimerkiksi Amazonian alueen kunnosta huolehtiminen koko planeettamme tasapainon turvaamiseksi, ympäristön pitäminen ennen kaikkea ”kotina” eikä ”resurssina”, perinnäisten tietojen yhdistäminen tekniseen tietämykseen ja ekosysteemien suojeleminen lainsäädännön avulla.
Tyylilleen uskollinen paavi
Ne, jotka ovat odottaneet paavin kehotuskirjeeltä kirkon opetuksen uudelleenmäärittelyä, ovat asiakirjasta varmasti pettyneitä. Ne, jotka halusivat valmiita ratkaisuja, pettynevät myös. Toisaalta ne, jotka ovat tarkemmin seuranneet paavi Franciscuksen toimintaa, näkevät kirjeessä tyylilleen uskollisen paavin, paavin, joka heittäytyy heikoimpien asemaan, voidakseen ymmärtää ongelmat ja etsiä niihin ratkaisuja – ei ylhäältäpäin annettuja, vaan evankeliumin valaiseman kulttuurin keskeltä nousevia.
Paavi Franciscus osoittaa kehotuskirjeensä ”Jumalan kansalle ja kaikille hyvän tahdon ihmisille”. Siksi sen lukeminen, vaikka jo heti jollakin suurista kielistä, tekee varmasti hyvää itse kullekin.
Marko Tervaportti
