Katolinen omanuskonnon opetus kouluissa – tärkeä osa uskonnon opetusta
Uskonnon opetus
Koulujen syyslukukausi on jälleen käynnistynyt. Hiippakunnan opetusosaston johtajana haluan kiittää kaikkia vanhempia, jotka vastuullisesti ovat huolehtineet lastensa uskonnonopetuksen järjestelyistä. Meiltä katolilaisilta vaaditaan tässä asiassa hieman enemmän vaivannäköä kuin valtakulttuurin luterilaisilta, joille opetus järjestyy automaattisesti omalla koululla ja saman ikäluokan suurissa ryhmissä.
Vaivannäkö kuitenkin palkitaan! Koulun omanuskonnon opetus kattaa jo selvästi suurimman osan hiippakuntamme nuorista. He saavat siis vähintään yhden viikkotunnin katolisen opetussuunnitelman mukaista opetusta koulussa. Osallistuminen, opetusryhmien lukumäärä sekä opetuksen olosuhteet paranevat vuosi vuodelta koko Suomen mittakaavassa. Esimerkiksi Vantaan kaupunki on esimerkillisesti tukenut katolisen opetuksen kehitystä ja lisännyt viime vuosina opetusvirkoja.
Meiltä katolisilta vanhemmilta kuitenkin vaaditaan yhä vastuuta lastemme kristillisen kasvatuksen saralla.
Uskonnonopetus
Perhe on kristillisen ihmisyhteisön keskeisin perusyksikkö. Lasten uskonnollinen kasvatus on ensisijaisesti vanhempien vastuulla. Vanhempien tehtävänä on kotikirkon ylläpitämisen lisäksi tuoda perhe oman seurakunnan messuun ja huolehtia siitä, että lapsi osallistuu seurakunnan järjestämään sakramenttiopetukseen ajallaan. Suomessa seurakunnan ensikommuunio-opetuksen osallistutaan yhdeksänvuotiaana ja vahvistuskurssille n. 14-vuotiaana. Sakramenttiopetuksesta ja leireistä vastaavat oma seurakunta ja seurakuntien piirissä mahdollisesti toimivat yhteisöt.
Suomessa uskonto on pakollinen kouluaine ja se on siksi myös osa hiippakunnan opetusstrategiaa. Koululla on lainmukainen velvollisuus tarjota omanuskonnonopetusta, kun koulupiirissä (esim. Tampereella) on vähintään kolme (3) katolista oppilasta, joiden vanhemmat pyytävät lapselleen katolisen opetussuunnitelman mukaista uskonnonopetusta. Koulu on velvollinen järjestämään opetuksen siten, ettei siitä koidu kohtuutonta haittaa kulkemisen tai muun opiskelun suhteen. Talviset olosuhteet kuuluvat elämään Suomessa, eikä reilumpikaan lumimyräkkä ole este koululaisen kulkemiselle kuin aivan erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa!
Tästä opetuksenjärjestämisen velvollisuudesta koituu paljon työtä koulujen opetuksen suunnittelussa. Rehtorit näkevät paljon vaivaa täyttääkseen koululaisten tarpeet ja lain vaatimukset opiskelijan omanuskonnon opetuksen toteutumiseksi. On erittäin tärkeää, että myös perheet joustavat ja tulevat vastaan opetuksenjärjestelyiden haasteiden kanssa. Koska meitä katolilaisia on Suomessa vielä melko vähän, joutuvat lapset joskus osallistumaan uskonnontunnille eri aikaan kuin esim. luterilaiset ja ortodoksit, sekä useinkin kulkemaan toiseen kouluun opetusta varten. Suomalaisessa kulttuurissa on totuttu siihen, että lapset kulkevat hyvin itsenäisesti kodin ja koulun lähialueilla jo ensimmäisestä kouluvuodesta alkaen. Varsin nuorena siis. Siksi on tärkeää, että vanhemmat harjoittelevat lasten kanssa kulkemista kävellen, polkupyörällä ja julkisilla kulkuneuvoilla. Näin tehden lapsen turvallisuus lisääntyy ja myös hänen elinpiirinsä kavereineen ja harrastuksineen laajenee. Puhelimella hän voi aina soittaa vanhemmilleen tai vanhemmat voivat tavoittaa lapsen. On myös olemassa useita näppäriä applikaatioita lapsen seuraamiseen sekä yhteydenpitoon!
Opetuksen järjestelyt varmistuvat kouluilla vasta syksyn aikana. Nyt viimeistään on kuitenkin aika varmistaa, että lapselle järjestetään koulun toimesta lainmukainen omanuskonnon opetus.
Koulu on velvoitettu järjestämään opetusta vain, jos sitä pyydetään. Siksi vanhempien tulee kysyä opetuksesta koulun kansliasta ja tarvittaessa vaatia, että opetus järjestetään. Mitä enemmän oppilaat käyvät katolisessa opetuksessa, sitä enemmän opetusta järjestetään ja sitä laadukkaammaksi opetus ja opetusolosuhteet kehittyvät.
Osmo Vartiainen
Hiippakunnan opetusjohtaja
opetus@katolinen.fi
puh. 050-5440871
