Kärsimysnäytelmät – draamaa ja uskontunnustusta

Kärsimysnäytelmien historia ulottuu oikeastaan aina kristinuskon alkujuurille saakka. Jo varhaiset kristityt kulkivat Kristuksen kärsimystietä (ristintietä) pitkin kävellen, rukoillen ja mietiskellen. Pian alettiin kantaa ristiä ja pysähdyttiin tärkeille paikoille eli asemille (lat. stationes), jotka kiinteimmin liittyivät Jeesuksen kärsimykseen. Ristintien hartaus, joka on edelleen yksi tärkeimmistä katolisen kirkon paastonajan liturgisista muodoista, liittyy juuri näihin neljääntoista tärkeään paikkaan.

On toki selvää, ettei suurin osa ihmisistä tuona aikana pystynyt matkustamaan Pyhälle maalle. Sen vuoksi alkoi yleistyä tapa järjestää näytelmiä eri puolilla läntistä Eurooppaa. Paikallisten asukkaiden voimin esitettiin tapahtumia Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisistä vaiheista. Näytelmät olivat ensin pääosin latinankielisiä ja niissä luettiin kohtia evankeliumeista. Myös eri raamatunhenkilöt olivat mukana. Myöhemmin suosion kasvaessa näytelmistä tuli lähes täysin kansankielisiä. Mielenkiintoista on huomata, että eri hahmot saivat eri kylissä ja kaupungeissa eri painotuksia. Esimerkiksi Pietari ja Jeesuksen kavaltaja Juudas Iskariot ovat olleet suosittuja hahmoja, joille saatettiin luoda myös Raamatun ulkopuolisia vuorosanoja paikallisten ihmisten mieltymyksien mukaan. Juutalaisen kansanjoukon vaikuttavat kuoromaiset huudahdukset sekä fariseusten repliikit ovat olleet hyvin suosittuja monissa versioissa. Koko kylä on yleensä ollut näytelmässä mukana ja suurta vaivaa on nähty, jotta juuri massakohtauksiin saadaan riittävästi vahvaäänistä näyttelijäjoukkoa mukaan.

Pääpaino saksankielisellä alueella

1300-luvulle tultaessa kärsimysnäytelmien suosio on jo kasvanut vahvasti erityisesti saksankielisellä alueella nykyisessä Etelä-Saksassa sekä Itävallassa. Yksi syy voimakkaaseen leviämiseen on eittämättä ollut vaikeat kulkutautiepidemiat 1300- ja 1400-luvuilla. Rutto eli niin sanottu musta surma surmasi koko Euroopan väestöstä noin 1/3-osan. Kärsimysnäytelmät olivat sekä katumusta että kiitosta. Muun muassa Oberammergaun joka kymmenes vuosi järjestettävä näytelmä on juuri kiitos pelastumisesta ruttoepidemiasta 1600-luvulla.

Mielenkiintoista on, että myöhemmin, 1500-luvulle tultaessa, yhä enemmän ei-uskonnollista ainesta liittyy näytelmiin. Syntyy todellisia kansanjuhlia, joissa roolihenkilöinä saattaa esiintyä jopa täysin keksittyjä hahmoja tai hahmoja, jotka liittyvät paikalliseen alueeseen tai kulttuuriin. Sosiologisesti ilmiö on tietysti merkittävä. Onhan ihmisillä aina ollut suuri tarve kokoontua ja tavata toisiaan, erityisesti vaikeina aikoina. Joillakin paikkakunnilla meno yltyi varsin riehakkaaksi runsaine syöminkeineen ja juominkeineen. Eräs baijerilainen silminnäkijä 1600-luvulta vertaa kärsimysnäytelmää vuoden ”toiseksi karnevaaliksi”.

Kirkolliset auktoriteetin eivät katsoneet asiaa hyvällä, ja niinpä 1500-luvun puolivälissä Pariisin ja Strasbourgin synodit kielsivät ankarasti näytelmien esittämisen kirkoissa. Määrättiin, että kirkolliset ja maalliset esitykset on pidettävä tiukasti toisistaan erossa.

Reformaation ankara kritiikki

Kovimman takaiskun kärsimysnäytelmille esitti toki protestanttinen reformaatio, joka halusi kitkeä koko perinteen saksankieliseltä alueelta. Pohjimmiltaan kärsimysnäytelmät ovat kiinteä osa katolista kansanhurskautta ja syvää kansan uskonilmaisua. Myös katolinen kirkko Saksassa suhtautui niihin kriittisesti valistusaikana. Tosin juuri Baijerissa, jossa valistusajan kiihkeimmät tuulet jäivät heikoiksi, perinne on saanut jatkua Oberammergaussa vuodesta 1634 alkaen tähän päivään saakka.

Vanhimmat näytelmät saksankielisellä alueella ovat syntyneet 1300-luvun loppupuoliskolla Wienissä, Sankt Gallenissa sekä Maastrichtissa. Juuri näytelmämuodossa, jossa koko lähiseutu on mukana, niitä esitetään niin Keski- ja Etelä-Saksan, nykyisen Itävallan kuin saksankielisen Sveitsinkin alueilla.

Yhtenäinen piirre näytelmille on se, että lähes kaikki toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Toki nykypäivänä on tullut ammattilaisia mukaan, niin kirkon kuin vaikkapa musiikin ja äänentoistotekniikan alalla.

Oberammergaun ihme

Oberammergaun kylä on eittämättä tunnetuin kärsimysnäytelmän esittämispaikka. Jo itse historia, joka lähtee 1600-luvun vakavasta epidemiasta ja josta selviytymisestä kiitollisina koko yhteisö haluaa olla mukana säännöllisesti toteuttamassa näytelmää, ansaitsee erityishuomion. 

Alussa esityspaikkana oli ruttoon kuolleiden hautausmaa, jonne rakennettiin alkeellinen lava. Myöhemmin paikka siirrettiin kylän reunamille ja nykyisin paikalla on tilava, nykytekniikalla varustettu teatterirakennus. 1800-luvulta lähtien esityksiin alettiin panostaa entistä enemmän. Musiikki tuli mukaan esityksiin 1800-luvulla. Samoin näyttelijöiden puvustukseen panostettiin entistä enemmän.

Näytelmä on iso ponnistus, eteenkin Jeesuksen roolissa olevalle. Myös Juudaksen ja Marian roolit ovat haluttuja. Kuusituntinen esitys työllistää yhteensä 2000 henkilöä kaikissa työtehtävissä ja koululaisia sekä lapsinäyttelijöitä on aina runsaasti mukana.

Kärsimysnäytelmät ovat tärkeä osa kristillistä kansanhurskautta ja parhaimmillaan vahva todistus tärkeistä asioista, uskosta, yhteisöllisyydestä, ilosta ja keskinäisestä jakamisesta. Jatkukoon tämä hieno perinne – se kannattaa kokea!

Marko Pitkäniemi

kirkkomuusikko ja uskonnon opettaja

.

Kirjoitus julkaistu alunperin uskonnonopettajien Synsygus-lehdessä 5/2023, s. 14–15.