Jumalan sanan sunnuntaita vietetään kirkkovuoden tavallisen ajan 3. sunnuntaina, tänä vuonna 24.1. Paavi Franciscus asetti tuon päivän 2019 muistuttaakseen Raamatun merkityksestä ja arvosta kristillisessä elämässä ja Jumalan sanan ja liturgian olennaisen tärkeästä suhteesta.
”Kristittyinä olemme yksi kansa, joka vaeltaa historiassa ja saa voimaa keskellämme läsnä olevalta Herralta, joka puhuu meille ja ravitsee meitä. Raamatulle omistetun päivän ei ole tarkoitus olla ’kerran vuodessa’, vaan koko vuotta varten. Meidän on hyvin tärkeää tutustua paremmin ja läheisemmin pyhään Raamattuun ja ylösnousseeseen Herraan, joka jatkuvasti murtaa meille sanan ja leivän uskovien yhteisössä. Meillä on oltava jatkuva läheinen suhde pyhään Raamattuun, muuten sydän pysyy kylmänä ja silmät suljettuina monenlaisen sokeuden takia” (paavi Franciscus, Aperuit illis, 8).
Liturgiassa luettujen Raamatun lukukappaleiden kautta Jumala puhuu kansalleen ja Kristus itse julistaa evankeliumia; hän on koko Raamatun keskus ja täyttymys. Kirkon lukukappaleiden kirjassa antama Raamatun tekstien järjestys avaa tietä Jumalan sanan tuntemiseen kokonaisuudessaan. On tärkeää, että saarna valmistetaan hyvin ja että papit, diakonit ja lukijat valmistautuvat tehtäväänsä hyvin.
Etenkin tänä korona-aikana Jumalan sanan sunnuntai muistuttaa myös Raamatun ja hetkipalvelusten suhteesta, siitä, kuinka kirkko jatkuvasti rukoilee psalmien ja muiden Raamatun tekstien sanoin: ”Psalmeista löydämme kaikki mahdolliset tunteet, joita ihminen voi elämässään kokea, tuotuina viisaudella Jumalan eteen: ilo ja tuska, ahdistus ja toivo, pelko ja huoli löytävät niissä ilmaisunsa” (Benedictus XVI, Verbum Domini 24).
Paavillinen uuden evankelioimisen edistämisen neuvosto on laatinut joitakin ohjeita Jumalan sanan sunnuntain viettämiseksi, keskittyen Jumalan sanaan yhteisössä, perheessä ja henkilökohtaisessa rukouksessa. Teema viittaa tänä vuonna Filippiläiskirjeeseen, jossa puhutaan elämän sanan esillä pitämisestä (Fil. 2:16).
Jumalan sana yhteisössä
Koronaviruspandemian varjostamana aikana konkreettinen yhteisöllinen kokoontuminen messun tai hetkipalvelusten viettoon saattaa olla vaikeaa ja osallistujien osallistuvien lukumäärää on rajoitettu. Ehdotukset Jumalan sanan sunnuntain yhteistä viettoa varten (esimerkiksi evankeliumikirjan asettaminen kunniapaikalle juhlallisessa messussa, yhteinen vesper jne.) eivät ehkä vuonna 2021 toteudu. Silti on hyvä ajatella, kuinka tärkeää on se, että kohtaamme elävän Sanan juuri yhteisönä. Jumalan Sana ei lakkaa vaikuttamasta sydämissämme. Sana muuttaa historiaa; niin tapahtuu yhteisön kautta, joka osoittaa rakkautta. ”Raamattu on Herran kansan kirja, joka sitä kuunnellessaan kulkee hajaannuksesta ja jakautumisesta kohti yhteyttä” (Aperuit illis, 4).
Lectio divina Filippiläiskirjeen kohdasta 2:12-18 saattaa auttaa, kun pandemian edessä kysymme avuttomina tai vihaisina: missä on Jumala? Paavali, joka monia kertoja koki omien suunnitelmiensa kääntymisen päälaelleen ja joutui käymään läpi vangitsemiset ja ahdingot, johdattaa yhteisöä sellaiseen mieleen, joka Kristuksella oli, ja julistamaan ihmisille sanaa, joka antaa elämän. Voimme rukoillen lukea tuota katkelmaa ja mietiskellä, mitä teksti sanoo minulle ja mitä se sanoo yhteisölle, mitä sanomme Herralle vastauksena hänen sanaansa ja ”minkälaista mielen, sydämen ja elämän kääntymystä Herra pyytää meiltä”. ”Lectio divina ei ole päättynyt ennen kuin se johtaa toimintaan (actio), joka saa uskovan tekemään elämästään lahjan toisille rakkaudessa” (Benedictus XVI, Verbum Domini 87). Kaikkien olisi oltava veljiä ja sisaria, solidaarisia ja etsittävä toisten parasta, rakennettava kohtaamisen, huolenpidon ja pyyteettömyyden kulttuuria (vrt. paavi Franciscus, kiertokirje Fratelli tutti). Rukoillen ja mietiskellen tunnemme, minne ja mihin tekoihin Henki haluaa johdattaa.
”Koko evankelioimistyö perustuu kuultuun, mietiskeltyyn, elettyyn, vietettyyn ja todistettuun sanaan. Pyhä Raamattu on evankelioimisen lähde… Kuultu ja erityisesti eukaristiassa vietetty Jumalan sana ravitsee ja vahvistaa kristittyjä sisäisesti ja tekee heidät kykeneviksi aitoon evankeliumista todistamiseen jokapäiväisessä elämässä” (Franciscus, Evangelii gaudium 174).
Jumalan sana perheessä
Jokaisessa kodissa ja jokaisessa perheessä olisi oltava Raamattu – ja sitä olisi myös luettava yhdessä. Jumalan sanan sunnuntaina perhe voisi esimerkiksi lukea yhdessä kylväjävertauksen (Matt. 13:1-9) ja pohtia sitä. Etenkin nuorille internetin ja sosiaalisen median kautta löytyy monenlaisia Raamattuun liittyviä sivustoja ja materiaaleja monilla kielillä; Suomessa voi tutustua mobiililaitteille tehtyyn UT2020-käännökseen.
Koronapandemian aikana yleinen kehotus pysyä kotona on saanut kysymään ja huomaamaan, miten elää uskoa perheessä. Netti ja etäyhteydet ovat osoittaneet hyötynsä, mutta virtuaalitodellisuus ei korvaa konkreettisia ihmisiä ja kohtaamisia; ympärillämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat meitä ja elämän sanaa. Perhe, jonka Jeesuksen läsnäolo muuttaa, on kutsuttu kasvamaan, täynnä elämää ja toivoa ja tarttuvaa iloa, joka välittyy muille.
”En voi kutistaa elämääni suhteeseen pienryhmän tai edes perheeni kanssa, sillä on mahdotonta ymmärtää itseäni ilman laajempaa suhdeverkostoa… Terve ja aito suhde tekee meidät avoimiksi toisia kohtaan, ja he auttavat meitä kasvamaan ja rikastuttavat meitä… Aito rakkaus, joka auttaa meitä kasvamaan, ja jaloimmat ystävyyden muodot asuvat sydämissä, jotka antavat toisten täydentää itseään” (Fratelli tutti, 89).
Jumalan sana henkilökohtaisessa rukouksessa
Kirkkovuoden tavallisen ajan 3. sunnuntain evankeliumi (vuosi B) Mark. 1:14-20 kertoo ensimmäisten opetuslasten kutsumisesta; jokaisen on hyvä miettiä tekstiä rauhassa. Kun Johannes Kastaja oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti evankeliumia; hän kutsui Simonin ja Andreaksen, Jaakobin ja Johanneksen. Eräässä mietiskelyssään tuosta evankeliumikohdasta paavi Franciscus korosti, että Jumala itse on rakkaudessaan valmistanut tietä ja valmistanut elämäämme pitkän ajan kuluessa, vanhempien ja isovanhempien kautta… Opetuslasten kutsuminen ei tarkoittanut, että he tuosta hetkestä alkaen olivat lopullisen uskollisia; he tekivät virheitä ja jopa kielsivät Jeesuksen. Herra on sukupolvien ajan ajatellut meitä, jokaisena historian hetkenä hän odottaa meitä ja kulkee kanssamme. Hänen rakkautensa on todellista ja ikuista.
On tärkeää rukoilla Jumalan sanan kanssa, kuunnella Jumalaa ja antaa hänen puhua, olla tietoinen elävän Sanan läsnäolosta ja vastaanottaa Jumalan rakkaus ja kutsu.
Jumalan sanan sunnuntain logo muistuttaa, ettemme kulje yksin. Se viittaa Emmaus-kertomukseen (Luuk. 24:13-34), jossa ylösnoussut Jeesus itse kulkee murheellisten opetuslasten rinnalla ja opettaa heitä ymmärtämään kirjoitukset. Kun apostolit olivat koolla suljettujen ovien takana (Luuk. 24:44-49), keskellä pelkoa ja hämmennystä Jeesus paljasti heille pääsiäissalaisuuden merkityksen: hänen tuli kärsiä, kuolla ja nousta kuolleista antaakseen elämän, todellisen elämän.
Katri Tenhunen