Ulkona jyrisee ukkonen rajusti rätisten. Maisema synkkenee. Kohta sataa. Kuivuudesta halkeileva maa janoaa elävöittävää vettä. Naapurimaassa sotajoukot ovat liikkeellä. Sodan äänet kaikuvat kauas. Luterilainen kevyt menneisyyteni painaa harteitani. Niinpä tartun Juditin kirjaan löytääkseni lohtua. En sitä koskaan luterilaisena lukenutkaan. Se kun ei kuulu siihen kaanoniin. Nyt Äitikirkon sylissä etsiydyn Juditin ääreen.
Kertomuksen päähenkilönä on nainen, nimeltään Judit. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, kaunis ja vauras, israelilainen leskivaimo, josta kukaan ei löytänyt pahaa sanottavaa. Hän asui Bait-Ilajassa, jota johtivat kaupungin vanhimmat. Toinen päähenkilö on vihollismaan kuninkaan Nebukadnessarin ylin sotapäällikkö, Holofernes. Hän oli asemaltaan kuninkaasta seuraava, mahtava sotapäällikkö.
Kertomus etenee näin:
Nebukadnessar halusi koko maailman hallitsijaksi, jumalaksi yli kaikkien muiden. Assyrian kuninkaana hän ryhtyi valtaamaan Meediaa. Nebukadnessar kutsui avukseen myös kaukaisempia läntisen rannikon kansoja, niiden mukana Israelin kansaa. Nämä eivät kuitenkaan piitanneet Nebukadnessarin kutsusta ja lähettivät nöyryytetyt viestintuojat tyhjin käsin pois.
Voitettuaan sodan Meediaa vastaan suurkuninkaan asemaan noussut Nebukadnessar lähetti Holoferneen kostamaan lännen kansoille. Sotaveljeydestä kieltäytyneet kansat saisivat antautuessaan vangin paikan, kunnes kuningas tulisi jakamaan heille oikeutta. Sitä vastoin kansat, jotka eivät antautuisi, tulisi sotatoimin kukistaa surmaten kaikki niiden asukkaat ja anastaen kaikki heidän omaisuutensa.
Mahtava Holofernes lähti matkaan ja murskasi häikäilemättä kaikki häntä vastustaneet kansat ja sana kiiri valloittajan edellä. Kansat vapisivat pelosta ja alkoivat alistua suuren kuninkaan käskyille. Tämä ei kuninkaalle kuitenkaan riittänyt. Hänen käskystään Holofernes tuhosi kansojen pyhäköt ja kaatoi alttarit, sillä täst’edes kansat saivat palvella vain Nebudkanessaria ainoana jumalanaan (Jdt.3:8). Tämän kuullessaan israelilaisetkin hätääntyivät. He olivat juuri palanneet pakkosiirtolaisuudesta. Kaikki heimot ryhtyivät varustautumaan sotaan pelastaakseen Jerusalemin, Herransa temppelin uudelta tuholta.
Holofernes ihmetteli: mikä on tämä kansa, joka toisin kuin muut uhmaa, eikä ota minua ystävällisesti vastaan? Ahior, Holoferneelle antautuneiden ammonilaisten päällikkö, kertoi ylipäällikölle millainen kansa Israel oli. Hän kertoi kaikki tämän kansan vaiheet Kaldeasta lähtönsä Kanaanin maahan sieltä Egyptiin ja takaisin Jordanin takaisille vuorimaille. Osasi Ahior kertoa myös Israelin heimojen menestyksen syyn. Aina, kun he eivät tehneet syntiä jumalaansa vastaan, he menestyivät ja kukaan ei voinut estää heidän rauhallista elämäänsä. Ahior neuvoi Holoferneetä jättämään tämän kansan rauhaan, mikäli se ei ollut tehnyt syntiä jumalaansa vastaan. Neuvo ei kuitenkaan miellyttänyt ylipäällikköä ja hän uhosi Ahiorille: ”Kuka sinä luulet olevasi, Ahior?… esitit, ettei meidän pitäisi sotia israelilaisia vastaan, koska heidän jumalansa suojelee heitä. Kuka muu kuin Nebukadnessar voi olla jumala?” (Jdt.6:2ac). Epämiellyttävien sanojensa takia Ahior tuomittiin – hänet tultaisiin surmaamaan, kun vihollisjoukot on voitettu. Sitä ennen hänet toimitettiin lähimpään israelilaisten kaupunkiin, Bait-Ilajaan. Sotatoimet israelilaisia vastaan alkoivat. Holofernes piiritti Bait-Ilajan kaupungin ja sen laaksossa sijaitsevan vesilähteen. Näin hän pakottaisi vedenpuutteesta riutuvan kaupungin pian antautumaan.
Bail-Ilajan kaupunki joutui ahdinkoon ja sen asukkaat huusivat kaikin voimin apua Herralta. Tilanne paheni ja kansa alkoi napista ja pyysi vanhimpia antautumaan Holoferneelle mieluummin kuin, että kansa joutuisivat näkemään lastensa kuolevan janoon. Ussia ja kaupungin vanhimmat rohkaisivat kansaa kestämään vielä hetken ja lupasivat, että jos Herra ei auta viiden päivän sisällä, he suostuvat antautumaan Holoferneelle.
Tässä vaiheessa rohkea Judit kutsui luokseen kaupungin vanhimmat. Hän nuhteli heitä kovin sanoin: ”Puheillanne te koettelette Jumalan kärsivällisyyttä – tehän asetatte kaiken kansan edessä itsenne Jumalan asemaan”(Jdt.8:12b). Viisas, puhdassydäminen Judit muistutti johtajia siitä, mitä on olla nöyrä Jumalan palvelija sanoen heille: ”Vaikka hän [Jumala] ei tahtoisikaan auttaa meitä noiden viiden päivän aikana, hänen vallassaan kuitenkin on, milloin hän pelastaa meidät tai, jos niin haluaa, tuhoaa meidät vihollistemme silmien edessä” (Jdt.8:15). Jumalaan luottaen Judit, tiesi mitä tehdä ja hän jatkoi sanoen: ”Meidän tulee siis huutaa Jumalaa avuksemme ja odottaa, että hän pelastaa meidät. Hän kyllä kuulee meidän rukouksemme, jos katsoo asiamme oikeaksi” (Jdt.8:17).
Judit kutsui veljiään yhteistyöhön kehottaen: ”Veljet, meidän tulee nyt osoittaa maanmiehillemme, että heidän henkensä riippuu meistä ja että pyhäkkömme ja sen temppeli ja alttari ovat meidän varassamme. Herra, meidän Jumalamme, koettelee meitä samalla tavalla kuin kantaisiämme; kiittäkäämme häntä kaikesta tästä. … Kun Herra kurittaa niitä, jotka häneen turvaavat, hän ohjaa heitä oikeaan.” (Jdt.8:25, 27d). Kaupungin vanhimmat kiittivät Juditin viisautta ja vilpittömyyttä pyytäen hurskasta naista rukoilemaan Jumalalta sadetta, joka sammuttaa janon. Mutta Juditilla oli mielessään rukouksen lisäksi teko, josta kansa tulisi kertomaan sukupolvesta toiseen.
Ennen lähtöään vihollisleiriin Judit osoitti katumusta ja rukoili Herraa sanoen:
”Jumala, minun Jumalani!
Kuule minua, leskeä! …
Minkä sinä olet mielessäsi kaavaillut,
se toteutuu.
Ne tapahtumat, joista sinä olet päättänyt,
astuvat esiin ja sanovat: ”Tässä me olemme!”
Sinun tiesi ovat ennalta suunnassaan,
sinä tiedät, mikä on ratkaisusi. …
Kaada minun huulteni petoksella orja ja herra,
isäntä ja palvelija,
anna naisen käden murtaa heidän ylpeytensä. …
Sinä olet sorrettujen Jumala,
vähäosaisten auttaja,
heikkojen tuki ja hylättyjen turva,
epätoivoisten pelastaja. …
Osoita kansallesi ja sen kaikille heimoille,
että sinä olet Jumala, jolla on kaikki
valta ja voima,
eikä Israelia suojaa kukaan muu kuin sinä.”
(Jdt.9: 4d, 5d,6, 10, 11b, 14)
Rukoiltuaan Judit riisui leskenpuvun yltään ja kaunistautui parhain vaattein, koruin ja voitein. Kansan vanhimmat hämmästyivät Juditin kauneutta. He hyvästelivät Juditin sanoen: ”Olkoon isiemme Jumala sinulle suosiollinen ja auttakoon sinut päämäärääsi, niin että tekosi koituu israelilaisten iloksi ja Jerusalemin kunniaksi” (Jdt.10:8).
Pian Assyrian leirissä hämmästeltiin ja ihasteltiin israelilaisen naisen kauneutta ja kysyttiin miksi hän saapui? Viekas Judit, kertoi lähteneensä pakoon kaupungista koska: ”te kohta valtaatte kaupungin ja tapatte kaikki. Olen menossa tapaamaan Holofernesta, teidän joukkojenne ylipäällikköä. Kerron hänelle kuinka asiat ovat, ja näytän, mitä tietä hänen on edettävä. Sitä tietä pitkin hän pääsee hallitsemaan koko vuorimaata, eikä hän menetä yhtään miestä, ei hengen henkeä” (Jdt.10:12b,13).
Judit saavutti Holoferneen suosion viisaiden sanojensa ja kauneutensa ansiosta. Hän toisti saman mitä Ahior oli kertonut israelilaisten Jumalasta ja lupasi ilmoittaa Holoferneelle milloin israelilaiset olisivat tehneet syntiä Jumalaansa vastaa, niin kuin hän oli kuullut heidän Bait-Iljassa aikovan tehdä. Silloin israelilaisten Jumala antaisi Israelin hävitä viholliselleen. Juditin sanat tekivät vaikutuksen Holoferneeseen ja hän ylisti Juditia: ”Sinä olet ihastuttava nainen ja puhut kerrassaan viisaasti, jos teet niin kuin lupasit, sinun jumalastasi tulee minunkin jumalani” (Jdt.11:23).
Judit viipyi Holoferneen leirissä kolme päivää; tänä aikana hän sai Holoferneelta luvan käydä joka yö leirin ulkopuolella puhdistautumassa lähteellä ja rukoilemassa sanoen: ”Herraa, Israelin Jumalaa, ohjaamaan kulkuaan ja johdattamaan Israelin kansan voittoon” (Jdt.12:8b).
Neljäntenä päivänä Herra johdatti Juditin kulkua kohti ratkaisua. Judit sai kutsun ylipäällikön juhliin. Holofernes paloi halusta maata Juditin kanssa ja pelastaa näin maineensa voimakkaana miehenä kauniin naisen edessä. Holofernes riemuitsi Juditin tulosta ja joi itsensä umpihumalaan. Illan tultua juhlateltta tyhjeni kaikesta väestä. Vain Judit jäi sammuneen Holoferneen kanssa telttaan. Judit rukoili hiljaa mielessään Holoferneen vuoteen ääressä: ”Herra, kaikkivaltias, tue minun kättäni, anna tekoni koitua Jerusalemin kunniaksi. Nyt on tullut aika auttaa kansaani ja viedä aikeeni päätökseen. Nyt on aika tuhota viholliset, jotka ovat nousseet meitä vastaan” (Jdt.13:4,5). Judit kohotti Holoferneen oman miekan ja katkaisi vihollisen kaulan.
Vihollinen kukistui. Judit pääsi pakenemaan leiristä mukanaan ylipäällikön pää laukkuun kätkettynä. Bait-iljan miehet ottivat Juditin vastaan ja puhkesivat ylistämään Jumalaa: ”Kiitetty olkoon meidän Jumalamme! Hän on tänään tehnyt lopun meidän vihollisista” (Jdt.13:17b). Ussia lausui Juditille: ”Siunattu olet sinä, tyttäreni! Sinua Korkein Jumala on siunannut enemmän kuin ketään muuta naista maan päällä. Kiitetty olkoon Herra Jumala, taivaan ja maan luoja, joka johti sinut lyömään poikki vihollisen johtajan pään. Sinun luja luottamuksesi ei unohdu ihmisiltä, vaan he muistavat iäti, mihin Jumala voimassaan pystyy. Suokoon Jumala sinulle teostasi ikuisen kunnian ja huolehtikoon sinusta hyvyydellään, sillä sinä panit henkesi alttiiksi, kun kansamme oli ahdingossa, ja pelastit meidät perikadosta. Sinä toimit Jumalan tahdon mukaan” (Jdt.13:18,19,20).
Kertomuksen käännekohta on ohi, mutta Juditin kirja jatkuu. Se kertoo kuinka Judit kutsuu Ahiorin eteensä, kertoo tälle kuinka on voittanut ylipäälikön ja jonka jälkeen Ahior ylistää Juditia siunatuimmaksi kaikkien kansojen keskuudessa. Ammonilainen Ahior ympärileikkautti itsensä ja näin hänet otettiin Israelin kansan joukkoon. Kirja kertoo edelleen, kuinka Juditin neuvosta Bail-Iljan kaikki sotaan kykenevät miehet voittivat assyyrialaiset. Koko Israelin kansa ylisti Jumalaa Juditin suuresta teosta. Judith viritti oman ylistyslaulunsa Herralle (Jdt.16:1-17), joka huipentui säkeeseen ”Herra, sinä olet mahtava ja suuri! Sinun voimasi saa kaikki ihmetyksiin, sinä olet voittamaton!” (Jdt16:13). Voitonjuhlaa vietettiin Jerusalemissa kolme viikkoa. Vielä kerrotaan, että vanhuuden päivänsä Judit vietti Bail-Iljanissa omalla tilallaan. Monet miehet halusivat hänet vaimokseen, mutta yksikään ei saanut häneen koskea. Hän eli arvostettuna leskenä 105 vuoden ikään ja tuli haudatuksi miehensä viereen.
Tänä päivänä tiedämme, että Juditin kirja ei perustu tositapahtumiin. Sitä pidetään mieluummin tiivistelmänä, joka palauttaa mieleen Vanhan testamentin ratkaisevat pelastushistorialliset tapahtumat ja henkilöt. Kirja kertoo langenneen ihmisen historiaa ja aavistuksenomaisesti jo viittaa tuleviin suurin Jumalan tekoihin, kun Jumala nöyrtyy ihmiseksi vähäisten palvelijoidensa keskelle.
Kun katsotaan taaksepäin valitun kansan historian käänteitä tai kuinka Jumala on sille itsestään ilmoittanut eri ihmisten välityksellä, Juditin kirja nostaa muutamat teemat yli muiden. Ilmeisen keskeistä on Juditin voimakas reaktio sellaista toimintaa kohtaan, jossa ihminen uskoo voivansa käskyttää Jumalaa. Judit ojentaa kansan vanhimpia juuri siitä, etteivät he anna Jumalan olla Jumala, koko universumin Kuningas. Kansa osoittaa tyytymättömyytensä johtajiinsa kuten kerran erämaavaelluksella Moosesta kohtaan. Kansan napistessa sen johtajat suostuivat kääntämään Jumalalle selkänsä ja luottamaan omaan järkeilyynsä samalla tavalla kuin Aaron kansan ryhtyessä pystyttämään kultaista vasikkaa autiomaassa. Ussia miehineen asetti Jumalalle viiden päivän ehdon niin kuin Jumala olisi heidän juoksupoikansa. Tässä lienee ihmiskunnan ikuinen ongelma. Ylpeydessään ihminen haluaa olla suurempi kuin hänen Jumalansa.
Kertomuksessa yllättävää on myös sen välittämä kuva israelilaisten Jumalasta, jonka puoleen voi kääntyä pakanakansojen ihmisetkin. Ammonilainen Ahior saa sijan israelilaisten joukossa kertomuksen lopulla. Jumalan valittu kansa ei ole sulkenut porttejaan keneltäkään, joka kääntyy elävän Jumalan puoleen.
Myös Juditin viisautta ja kauneutta ihasteleva Holefernes alkoi lähestyä israelilaisten Jumalaa. Mutta Jumalan kanssa ei voi tehdä kauppaa, vain koettelemukset ja nöyrtyminen tasoittavat tietä valittujen joukkoon. On yksin Jumalan asia päättää kuka pelastuu ja kuka tuhoutuu. Samoin Juditin viisaat sanat kaupunkinsa vanhimmille (Jdt.8:15) muistuttavat meitä myös Jobin sanoista: ”Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha” (Job. 2:10). Yksin Jumala on Kaikkeuden Herra ja tuomari.
Judit on myös kuvaus vanhatestamentillisesta vahvasta naisesta. Ja millainen onkaan Vanhan testamentin kuva naisista? Juditin luonteessa voimme nähdä yhtymäkohtia 1. Samuelin kirjan tarinaan (1.Sam.25) Abigailista, joka toimi rauhan välittäjä Daavidin ja oman perheensä välillä. Siinä missä Abigail on älykkään naisen esikuva, myös Judit on älykäs, viisas ja neuvokas. Abigailin lisäksi näitä viisaita ja neuvokkaita naisia VT:n kertomuksista löytyy muitakin mm. Saara (Gen.16-18), Rebekka (Gen.27), Tamar (Gen.38), Rahab (Joos.2), Debora ja Jael (Tuom.4), jopa Delila (Tuom.16), jonka neuvokkuus kuitenkin oli petollista.
Judit ei kuitenkaan ole vain neuvokas, vaan hän on myös hurskas, Jumalaa pelkäävä leskivaimo. Hänen elämäntapansa kuvataan hyvin hengelliseksi. Sen keskiössä ovat rukous, paasto ja katumus. Eivätkö nämä ole aina kristityn ihmisen hengellisen elämäntavan ytimessä? Kunnon kristitty kääntyy lakkaamatta Jumalan puoleen, tyytyy kohtuulliseen elämään ja kilvoittelee arjessaan ripin sakramentin armoon tukeutuen. Näitä nöyriä naisia VT:n sivuilta löytyy mm. Bilha ja Silpa (Gen.30), Noomi ja Ruut (Ruut.1), Hanna (1.Sam.1), Batseba (1.Sam.11), Sarpatin leski (1.Kun.17).
Naisen rooli ja asema VT:n ja UT:n pelastushistoriallisessa kerronnassa on hyvin keskeinen. Naisen mukanaan kantamat neuvokkuuden ja nöyryyden ominaisuudet tuovat armon sanomaa kaikille heikoille ja alhaisille ihmisille, niin kuin Neitsyt Marian Magnificat-laulusta kuulemme ”sillä hän on luonut katseensa alhaiseen palvelijaansa” (Luuk.1:48). Juditin kirjaa lukiessa ei voi välttyä panemasta merkille kuinka Judit viittaa ennakoivasti Neitsyt Mariaan. Armossaan Herra on valinnut ilosanomansa kantajaksi naisen, Neitsyt Marian. Niin tämä valinta jo Juditin tarinassa häivähtää. Juditille lausutut kiitoksen sanat tulevat lähelle niitä riemun ja ilon sanoja, joita tänäänkin osoitamme Neitsyt Marialle (vrt. Enkelin ja Elisabetin tervehdys Marialle, Luuk.1:28,42. Ussian sanat Juditille, Jdt.13).
Judit on naisena myös kansansa omatunto, joka on valmis uhraamaan itsensä kansansa puolesta. Judit-nimi juontuukin heprean sanasta jehudì, joka tarkoittaa koko Juudan kansaa. Vastaavalla tavalla Neitsyt Maria on kokonaiskirkon kuva ja symboli kristityille. Niin kuin Neitsyt Maria synnytti ihmiskunnalle Jumalan Pojan, samoin Kirkko-äiti Maria esikuvanaan synnyttää jatkuvasti uusia lapsia Jumalalle.
Mutta entä sitten tuo hirmuteko? Judit toimiin niin kuin nuori David lingottuaan ensin Goljatin ja lopulta katkaisten hänen pään vihollisen omalla miekalla (1.Sam.17:51). Juditin linkona oli naisen viekkaus ja miekkana Holferneen miekka. Näin Juditkin Daavidin tavoin tarttui vihollisen omaan miekkaan ja sivalsi, voitti, nujersi vihollisen. Onko tämä oikein?
Juditin kirja on kirjoitettu noin 100 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Kertomukset Daavidista Samuelin kirjoissa vielä paljon aikaisemmin. Molemmat sekä Daavid että Judit kuvaavat meille ihmistä, joka antautuen etsii Jumalan tahtoa ja katuen on valmis uudistumaan. Ihmiskunta on saanut elää jo kaksituhatta vuotta tietäen, että Jumala syntyi ihmiseksi keskellemme, jota vielä Daavidin ja Juditin aikalaiset vasta odottivat. Kristuksessa Jeesuksessa Jumala nöyrtyi ihmiseksi ja syntyi alhaisen palvelijansa syliin. Jumala lepäsi Neitsyt Marian sylissä miekkana, jolla ei katkaista päitä – vaan kaksiteräisenä miekkana, Kristus Sanana, joka erottaa hyvän pahasta ja vapauttaa ihmisen orjuuksista, jotta me ihmiset voittaisimme pahan hyvällä (vrt. Room. 12:21).
Eikä Herra kutsu meitä tänään Daavidia tai Juditia seuraamaan. Jeesus Kristus kutsuu meitä seuraamaan itseään ja kehottaa meitä panemaan miekkamme tuppeen, sillä: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” (Matt.26:52).
Eeva Vitikka-Annala
.
Maalaus: Judit leikkaa Holoferneen pään irti. Caravaggion maalaus noin vuodelta 1598.