Veli Albert-Marie Lemaire OP nukkui pois 28.11. Pariisissa. André Lemaire syntyi 3. heinäkuuta vuonna 1923 pariisilaiseen katoliseen perheeseen. Lukion jälkeen hän liittyi dominikaanisääntökuntaan vielä sodan aikana vuonna 1943. Novisiaatin alkaessa hän sai sääntökuntanimekseen Albert-Marie pyhän Albert Suuren ja Neitsyt Marian kunniaksi. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1950, sen jälkeen kun hän oli suorittanut osan teologian opinnoistaan Roomassa dominikaanien Angelicum-yliopistossa. Hänet lähetettiin vuonna 1952 Suomeen toimimaan vasta perustettuun Studium Catholicum-kulttuurikeskukseen, joka silloin sijaitsi Helsingin Bulevardilla. Siellä toimivat keskuksen perustaja veli André Bonduelle ja veli Jean Paillard. Heihin liittyi myöhemmin veli Martti Voutilainen. Veli Albert-Marie – André – oppi suomea ainoan saatavilla olevaa ulkomaalaisille tarkoitettua kielioppikirjan avulla, joka oli saksankielinen. Saksaa hän ei oikeastaan osannut hyvin, minkä hän myöhemmin usein hymyillen kertoi. Lopulta hänen suomen kielen taitonsa oli niin täydellinen, että hän Ranskaan palattuaan pystyi vielä vuosikymmenten jälkeen virheittä puhumaan erinomaista suomea.
Veli Albert-Marie tai kuten häntä Suomessa kutsuttiin, isä Lemaire, osallistui jo varhain Helsingin hiippakunnan toimintaan. Vatikaanin II kirkolliskokouksen aikana vuodesta 1962 alkaen hän oli hiippakunnan liturgisen toimikunnan jäsen aina 1970-luvulle saakka. Hän toimi aktiivisesti Studium Catholicumin jäsenenä ja johtajana vuodesta 1960 ja toimitti keskuksen julkaisemaa Documenta-aikakauslehteä yhdessä monien muiden kanssa. Hän osallistui uuden dominikaanien kulttuurikeskuksen suunniteluun, kun se siirtyi nykyiseen paikkaansa Ritarikadulle. Hän oli monien rakastama ja laajasti sivistynyt. Vuonna 1973 sai Ranskan kunnialegioonan ristin työstään ranskalaisen kulttuurin hyväksi ja samana vuonna hänet promovoitiin Helsingin yliopiston teologian kunniatohtoriksi. Opetuksissaan ja saarnoissaan hän korosti liturgian ja sakramenttien merkitystä ja hänen johdollaan julkaistiin niitä käsittelevä kirjasarja. Hänen esiintymistään leimasi henkevyys, ystävällisyys, aito ranskalainen charmikkuus ja myös inhimillisten heikkouksien syvä ymmärtäminen.
Palattuaan Ranskaan vuonna 1984 hänet valittiin Pariisissa sijaitsevan dominikaaniluostarin Annonciationin prioriksi kaksi kertaa peräkkäin. Siellä hän asui elämänsä loppuun asti. 1970- ja 1980-luvulla kirkko Ranskassa oli paljon muuttunut, joten siihen uudelleen totuttelu vei isä Andrélta, veli Albert-Marielta, paljon energiaa. Pariisissa hän toimi kaiken aikaa kappalaisena monissa hengellisissä ryhmissä ja seurakunnissa, muun muassa tunnetussa La Madeleinen kirkossa. Hän piti myös retrettejä dominikaanisisarien luostareissa niin Ranskassa kuin ulkomaillakin ja opetti teologiaa niille, jotka pyrkivät pysyviksi diakoneiksi Pariisin arkkihiippakunnassa. Dominikaaniveljien pitämässä jokasunnuntaisessa TV-lähetyksessä ”Le Jour du Seigneur” (Herran päivä) hän palveli pitkään viettämällä televisioitua messua ja vastaamalla katsojien kirjeisiin.
Hänellä oli aina kauniita muistoja Suomesta, jossa hän oli vienyt suurimman osan elämästään. Lähes 35 vuotta Suomessa oli hänen mukaansa: ”Koko elämäni!” Näin hän sanoi usein minulle. Ikänsä vuoksi hän ei valitettavasti päässyt osallistumaan veli Gabrielin papiksi vihkimiseen kesänä 2015, vaikka hän olisi hartaasti toivonut olevansa mukana.
Hänen kuulo-, näkö- ja liikuntakykynsä heikkenivät vuoden 2018 alussa, joten hän siirtyi Pariisissa sijaitsevaan dominikaaniveljien vanhainkotiin keväällä 2018. Hengitysvaikeuksien takia hän joutui 27.11. sairaalaan, jossa hän yön kuluttua nukkui pois veljien seurassa. ”Olen aina elänyt iloisesti dominikaanisääntökunnassa”, hän usein vahvisti, ”vaikkakin olenhan muutaman kerran marissutkin”.
Hautajaiset toimittiin 5.12.2018 Pariisissa. Antakoon Jumala hänelle ikuisen levon.
Veli Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond OP
(Markku Koponen avustajana veli Albert-Marien
toimintaa Suomessa käsittelevässä osassa)