Ihmeiden sakramentti – Lancianon eukaristinen ihme

Edellisessä lehdessä kerrottiin jo Bolsenan-Orvieton eukaristisesta ihmeestä. Vastaavanlaisia poikkeuksellisia tapauksia on kirkon historiassa kymmeniä ellei satoja muitakin.

Ehkä tunnetuin kaikista eukaristisista ihmeistä on se, kun Keski-Italian itäosissa sijaitsevassa Lancianossa vuonna 750 leipä ja viini muuttuivat näkyvästi lihaksi ja vereksi messun konsekraation yhteydessä. Pyhän Basileioksen sääntökunnan pappi vietti messua sääntökunnan hoidossa olleessa Pyhän Longinuksen kirkossa Lancianossa. Pappi, jonka kerrotaan olleen oppinut, tosin ei niinkään teologiassa, oli jo pitkään epäillyt eukaristiassa tapahtuvaa ehtoollisaineiden muuttumista: sitä, että leivästä ja viinistä voisi oikeasti tulla Kristuksen ruumis ja veri.

Tuossa messussa heti konsekraation, muuttumissanojen, jälkeen leipä ei muuttunut vain metafyysisesti vaan se muuttui myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan lihaksi; samoin kävi viinille. Kun normaalisti näkymä alttarilla pysyy muuttumisen jälkeenkin ennallaan, nyt oli toisin. Epäilevän papin oli nyt tunnustettava, että leipä oli todellisesti muuttunut ruumiiksi, viini vereksi. Hänen kesti hetken toipua ihmetyksestään, kunnes hän kyynelehti ilosta ja kääntyi messuväen puoleen sanoen:

”Oi te onnelliset todistajat, joiden silmien edessä autuas Jumala on tahtonut tulla näkyväksi hälventääkseen epäuskoni! Tulkaa ja ihmetelkää Jumalaamme, joka on näin lähellä. Katsokaa rakkaimman Kristuksemme ruumista ja verta.”

Ei tarvinnut kahdesti pyytää. Ihmiset kiirehtivät alttarin ääreen ihmettelemään tapahtunutta ja lähtivät sitten kaupungille kertomaan tapahtuneesta. Yhä useampia ihmisiä kävi katsomassa ihmettä.

Lihaksi muuttunut pyhä hostia pysyi näiden tapahtumien aikana ennallaan mutta juokseva veri kovettui pian viideksi erikokoiseksi kokkareeksi. Jossakin vaiheessa kokkareet punnittiin ja ihmeeksi mainittiin sekin, että jokainen kokkare painoi yhtä paljon kuin toiset, vaikka ne olivat eri kokoisia, ja kaikki painoivat yhdessä yhtä paljon kuin kukin yksittäinen kokkare.

Vaiheita

Pian nämä ainutkertaiset reliikit suljet-tiin kallisarvoiseen norsunluiseen astiaan. Niistä ovat huolehtineet basileiolaismunkit aina 1100-luvun lopulle asti, sitten kirkko siirtyi hetkeksi benediktiineille ja lopulta fransiskaaneille, jotka rakensivat paikalle uuden kirkon, kun maanjäristykset olivat vaurioittaneet vanhaa kirkkoa. Samalla kirkko nimettiin uudelleen pyhän Franciscuksen mukaan.

Kerrotaan, että ihmeen tapahtumat dokumentoitiin jo varhain pergamenttiin sekä latinaksi että kreikaksi. Satoja vuosia myöhemmin, 1500-luvun alussa, basileiolaismunkit vierailivat kirkossa ja fransiskaanit näyttivät heille pergamenttia. Ehkä huolissaan sääntökuntansa maineesta munkit olivat tämän kertomuksen mukaan sittemmin lähteneet luostarista vähin äänin eikä pergamenttia ole sen koommin koskaan löytynyt. Totta tai ei, jännittävä, kovin inhimillinen yksityiskohta.

Vuonna 1713, siis lähes tuhat vuotta tapahtuman jälkeen, reliikit siirrettiin norsunluisesta säilytysastiasta siihen hopeasta ja kristallista tehtyyn astiaan, jossa ne tänäänkin ovat esillä Pyhän Franciscuksen kirkon pääalttarilla olevan varsinaisen tabernaakkelin päällä. Pääalttarin takana on portaat, joita pitkin pyhiinvaeltajat pääsevät läheltä katsomaan tätä ihmeiden ihmettä ja uudistamaan uskonsa Kristuksen todelliseen läsnäoloon eukaristiassa.

”Uudessa” säilytysastiassa lihaksi muuttunut pyhä hostia on esillä samaan tapaan kuin normaalissa monstranssissa, ja verikokkareita säilytetään sen alapuolelle sijoitetussa suljetussa kristalliastiassa.

Tutkimuksia

Huolellinen ja objektiivisena pidettävä Lancianon eukaristisen ihmeen tutkimus tehtiin vuonna 1970. Silloin anatomiaan, patologiaan, kemiaan, hematologiaan ja mikroskopiaan erikoistuneet arvostetut tiedemiehet ottivat näytteet eukaristisen ihmeen lihasta ja verestä Lancianon arkkipiispan ja monien muiden kirkon edustajien läsnäollessa. Huolellisisten tutkimusten johtopäätökset ovat seuraavat:

Näytteen liha on sydänlihasta eikä siitä löydy viitteitä mistään aineista, joiden avulla sen säilyvyyttä olisi yritetty parantaa. Sekä liha että veri on selvästi peräisin ihmisestä, ja kumpikin osoitti kuulumista AB-veriryhmään. Niistä löytyneet kemialliset ainesosat olivat normaaleja ja niiden proteiinit olivat pilkkoutuneet normaalisti. Lisäksi tutkimuksia tehnyt professori Odoardo Linoli piti selvänä, ettei kyseinen verinäyte voinut olla peräisin kuolleesta ruumiista, samoin kuin että tuollaista palaa sydänlihaksesta olisi inhimillisesti katsoen lähes mahdotonta irrottaa.

Nämä tutkimukset vahvistettiin vielä myöhemmin Maailman terveysjärjestön neuvonantajaelimessä, joka vuonna 1976 totesi, että tiede on tämän ihmeen edessä tullut pisteeseen, jossa sen ei ole mahdollista löytää selitystä.

Ajatuksia

Vuonna 1887 Lancianon arkkipiispa Petrarca sai paavi Leo XIII:n myöntämään täydellisen aneen niille uskoville, jotka (täyttäen kaikki muutkin ehdot) vierailevat Lancianon eukaristisen ihmeen äärellä lokakuun viimeisenä sunnuntaina vietettävän juhlan tai sitä edeltävien kahdeksan päivän aikana.

Lancianon eukaristinen ihme kertoo meille jotakin tärkeää. Se kertoo siitä, että Jumala elää, että hän todella kuulee hiljaisetkin rukouksemme ja huolemme, epäilymme ja epävarmuutemme. Hän voi parantaa meidät, näyttää meille asioita selvästi, mutta sitäkin useammin hän tekee sen piilotetusti, sydämen hiljaisuudessa. Aina kuitenkin yhtä todellisesti ja yhtä läsnäolevana.

Marko Tervaportti

Lähteitä

• Acutis, Carlo (toim.): The Eucharistic Miracles of the World. – www.miracolieucaristici.org
• Cruz, Joan Carroll: Eucharistic Miracles and Eucharistic Phenomena in the Lives of the Saints. Tan Books and Publishers, Inc. USA, 1987. 
• http://www.therealpresence.org/eucharst/mir/lanciano.html