Caritas:Pohjois-Kenian ruoka-turvahankkeessa vesi merkitsee elämää
Suomen Caritaksen ja Inter-Culturin ruokaturvahanke Pohjois-Keniassa välittää elintärkeitä toimeentulotapoja ruokakriisistä kärsivälle Turkanan alueelle. Hankkeessa tuetaan paimentolaiskansaan kuuluvien naisten elinkeinoja ja ruokaturvaa perustamalla säästöryhmiä ja kouluttamalla naisia vuohienhoidossa, korinpunonnassa sekä mehiläistenhoidossa ja hunajan valmistuksessa. Hankkeessa tuotetut korit matkaavat Turkanasta maailmalle suomalaisen Mifuko-yrityksen kautta, joka markkinoi koreja kansainvälisille markkinoille.
Syyskuun lopussa tehdyn hankematkan aikana saimme tutustua sekä hankkeen tuloksiin, että vakavaan ruokakriisiin, joka on syntynyt kolmen vuoden aikana, jo neljän peräkkäisen sadekauden epäonnistuttua. Afrikan sarvessa kuivakaudet ja niiden aiheuttamat ruokakriisit ovat toistuva ongelma. Nyt meneillään oleva kuivakausi on kuitenkin pahin jopa 40 vuoteen, ja sen jatkuminen tietää yhä useamman ihmisen kuolemista nälkään.
– Turkanalaisille vesi merkitsee elämää. Paimentolaisyhteisö on menettänyt karjaansa, mikä on tehnyt heistä avuttomia ja pakottanut heidät siirtymään ympäröiviin maakuntiin. Tämä taas on johtanut konflikteihin ja karjavarkauksiin ja siten ihmishenkien menetyksiin. Eniten kärsivät vanhukset, orvot ja lapset, ja esimerkiksi lapsista 36 prosenttia on tällä hetkellä aliravittuja, kertoo hankkeessa työskentelevä ja itsekin kahdesta orvosta huolehtiva Rebecca Asibitar.
Kansainvälisellä tasolla kriisi on tiedostettu jo pitkään, mutta siihen on reagoitu hitaasti. Esimerkiksi Ukrainan tilanteesta johtuen monet avustukset ovat vähentyneet tai jopa loppuneet kuluvan vuoden aikana, samalla kun ruokakriisi on pahentunut.
Paimentolaisnaiset tottuneita viljelemään
Turkanan alueella juuri naiset ovat tottuneet pitämään huolta viljelystä ja kaupankäynnistä. Miesten vastuulla on perinteisesti paimentaminen ja lauman vieminen uusille laidunalueille. Hankkeessa naisten ja sitä kautta yhteisöjen toimeentuloa pyritään monipuolistamaan vahvistamalla uudempia elinkeinoja, kuten mehiläistatarhausta, sekä yhteyttä markkinoihin.
– Kun pääsemme myymään markkinoille Lodwarin keskustaan, saamme 12 pienemmän korin setistä yhteensä 7 000 shillinkiä (noin 55 euroa), kertoo eräs naisista meille istuessamme puun alla Kathatongan kylässä.
– Joskus haaveilen yhteensä kolmen setin myymisestä, koska se vastaisi samaa kuin jos minulla olisi kameli, nainen jatkoi tyytyväisenä, muutaman muun naisen nyökytellessä vieressä.
Kolme korisettiä vastaa samaa kuin jos hänellä olisi kameli? Tarkoittaako vertauskuva sitä, että tuotoilla nainen voisi päästä elämässään pitkälle?
– Ei tarkoita. Hän tarkoittaa, että kolmen setin myymisestä hän saa yhteensä 21 tuhatta shillinkiä, mikä vastaa yhden kamelin hintaa, korjaa matkallamme tulkkina toimiva Recebba Asibitar.
Kaupankäyntiä haastaa tällä hetkellä etenkin kaukainen etäisyys kauppapaikoilta, hintojen nousu ja inflaatio. Mifuko-yhteistyön lisäksi hankkeessa halutaankin lisätä myyntiä etenkin Kenian sisällä lähialueilla.
Kuivakaudet vaativat kekseliäisyyttä
Ehkä hieman kliseeksikin muodostunut lause kehitysyhteistyöstä puhuttaessa on, että kalan antamisen sijaan ihmiset tulisi opettaa kalastamaan. Hankematkalla huomasimme, ettemme viikon mittaisen vierailun aikana oppineet läheskään vielä ”kalastamisen” perusteita ruokakriisistä, mutta oli rohkaisevaa nähdä, miten tarkka kuva paikallisella tasolla oli siitä, minkälaisen ongen he tarvitsevat.
Paikallishallituksessa työskentelevän Bobby Kadongin mukaan elinkeinojen monipuolistaminen on avain, joka on huomioitu myös alueen viisivuotissuunnitelmassa.
– Olemme nähneet liikaa sitä, että ihmisten jonottaessa rekisteröimään eläimiään vuohet kaatuvat jo jonottamisen aikana kuolleina maahan. Kun kuivakausi tulee ja vie mahdollisuudet harjoittaa paimentolaisuutta, tulee ihmisillä olla jotain muuta, joka pitää heidät hengissä, Kadong kertoo.
Elinkeinojen monipuolistamisen puolesta työskentelevät alueella sekä kansainväliset järjestöt että kansalliset ja paikalliset kenialaiset toimijat. Yhteistyö on Kadongin mukaan saumatonta, ja parhaimmillaan järjestöt onnistuvat paikkaamaan niitä puutteita, joihin paikallishallinnon toimet eivät yllä.
Uusista elinkeinoista esimerkiksi mehiläistarhaus on aluksi herättänyt paikallisten yhteisöjen keskuudessa vastustusta, mutta asenteet ovat muuttuneet viimeisien vuosien aikana.
– Aloittaessamme hanketta erityisesti miehet, mutta myös useat naiset, epäilivät mehiläistarhausta. Kuitenkin viime aikoina jopa miehet ovat auttaneet meitä löytämään mehiläistarhoille sopivia paikkoja kylien läheisyydestä, ruokaturvahanketta koordinoiva Willimena Asekon kertoo.
Tikittävä pommi ja pitkän aikavälin ratkaisut
Maailman ruokaohjelma on julkaissut ennusteen ruokakriisin etenemisestä tulevan neljän kuukauden aikana. Ennusteen mukaan maailmassa on 19 ruokakriisin polttopistettä, joissa tilanne on jo äärimmäisen vakava. Afrikan sarvessa nälkää näkee jo 30 miljoonaa ihmistä. Kuluva vuosi on tuonut selvästi esiin, miten globaalit kriisit vaikuttavat valtioiden rajojen yli ja Suomessakin Ukrainan sota on näkynyt bensan ja monien kulutushyödykkeiden hinnassa.
Kriisien vaikutus tuntuu kuitenkin erityisesti jo valmiiksi köyhissä ja haavoittuvissa yhteisöissä, ja siinä missä globaalla tasolla hinnat ovat nousseet noin 14 prosenttia, ovat ne joissain Afrikan maissa nousseet jopa 140 prosenttia. Kriisien keskellä korostuu erityisesti pitkäjänteinen työ ruokaturvan, koulutuksen ja tasa-arvon parissa. Suurten nälkää koskevien lukujen ohella onkin tärkeää muistaa, että jokainen uusi elinkeino tai jokainen koulutuksen saanut tyttö muuttaa omalta osaltaan yhteisöjen selviämistä muuttuvissa olosuhteissa.
Teksti: Aino Salmi
Kuvassa artesaani-korintekijät Elisabeth (vasemmalla), Mary, Anna, Rebecca, Katherine ja Veronica.
Kuva: Brian Otieno
