ANGELUS – paavin puhe 8.12.2022
Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen
juhlapyhänä 8.12.202
.
Rakkaat veljet ja sisaret, hyvää päivää ja hyvää juhlaa!
Tämän juhlapyhän evankeliumi tuo meidät Marian kotiin kertoen meille Herran syntymän ilmoittamisesta (vrt. Luuk. 1:26-38). Enkeli Gabriel tervehtii Neitsyttä näin: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” (j. 28). Häntä ei kutsuta omalla nimellään Maria, vaan uudella nimellä, jota hän ei tuntenut: armon saanut, täynnä armoa. Täynnä armoa, ja siksi vailla syntiä, on nimi jonka Jumala hänelle antaa ja jonka vuoksi vietämme tänään juhlaa.
Ajatelkaamme Marian hämmennystä: vasta silloin hän löysi todellisen identiteettinsä. Kutsumalla häntä tuolla nimellä Jumala paljastaa hänelle suuren salaisuuden, jota hän aiemmin ei tuntenut. Jotakin samanlaista voi tapahtua meillekin. Missä mielessä? Siinä mielessä, että me syntisetkin olemme saaneet alussa lahjan, joka täytti elämämme, kaikkein suurimman hyvän: olemme saaneet alkuperäisen armon. Puhumme paljon alkusynnistä, mutta olemme saaneet myös alkuperäisen armon, josta usein emme ole tietoisia.
Mistä on kyse, mikä tuo alkuperäinen armo on? Se jonka saimme kastepäivänämme. Sitä meidän on hyvä muistaa ja myös juhlia! Kysyn teiltä: tuo kastepäivänä saatu armo on tärkeä, mutta kuinka moni teistä muistaa kasteensa päivämäärän? Miettikääpä sitä. Jos ette muista, kysykää kotiin palattuanne kummilta, isältä tai äidiltä: “Milloin minut kastettiin?”. Tuo päivä on suuren armon päivä, elämän uuden alun päivä, sen alkuperäisen armon päivä, joka meillä on. Jumala laskeutui elämäämme tuona päivänä, ja meistä tuli ikuisesti hänen rakkaita lapsiaan. Siinä on alkuperäinen kauneutemme, josta iloita! Tänään Maria, sen armon yllättämänä joka teki hänestä kauniin elämän ensi hetkestä alkaen, johdattaa meidät ihmettelemään kauneuttamme. Voimme ymmärtää sen ajattelemalla valkoista kastepukua. Se muistuttaa meille, että sen pahan alla, jolla olemme tahranneet itsemme vuosien varrella, meissä on hyvyys, joka on kaikkea tapahtunutta pahaa suurempi. Kuulkaamme sen kaiun, kuunnelkaamme Jumalan sanovan: “Poikani, tyttäreni, rakastan sinua ja olen kanssasi aina, olet minulle tärkeä, elämäsi on arvokas.” Kun asiat eivät suju ja lannistumme, kun masennumme ja olemme vaarassa ajatella olevamme tarpeettomia ja täynnä virheitä, ajatelkaamme tätä: alkuperäistä armoa. Jumala on kanssamme, Jumala on kanssani tuona päivänä. Ajatelkaamme tätä.
Tänään Jumalan sana opettaa meille toisenkin tärkeän asian: että kauneutemme varjelemisella on hinta, se vaatii taistelua. Evankeliumi osoittaa meille Marian rohkeuden, kun hän vastasi Jumalalle ”kyllä”, valitsi Jumalan riskin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan teksti alkusynnistä puhuu meille taistelusta kiusaajaa ja hänen houkutuksiaan vastaan (vrt. 1. Moos. 3:15). Mutta kokemuksestakin sen tiedämme, me kaikki: vaatii vaivaa valita hyvä, vaatii vaivaa varjella sitä hyvää joka meissä on. Ajatelkaamme, kuinka monesti olemme tuhlanneet sen antamalla periksi pahan houkutuksille, ajamalla omaa etuamme tai tekemällä jotain joka myrkyttää sydämemme; tai tuhlaamalla aikaa turhiin ja vahingollisiin asioihin, lykäten rukousta tuonnemmaksi, tai sanoen “en voi” sille joka meitä tarvitsi, vaikka olisimme voineet.
Mutta kaiken tämän edessä meillä on tänään hyvä uutinen: Maria, historian ainoa ihmisolento ilman syntiä, on kanssamme taistelussa, hän on sisaremme ja ennen kaikkea Äitimme. Me, joiden on vaikea valita hyvä, voimme uskoa itsemme hänelle. Uskoutuen hänelle, pyhittäen itsemme hänelle, voimme sanoa: “Äiti, ota minua kädestä ja ohjaa sinä minua: sinun kanssasi minulla on enemmän voimaa taistella pahaa vastaan, sinun kanssasi löydän uudelleen alkuperäisen kauneuteni.” Uskokaamme itsemme Marialle tänään, joka päivä, toistaen: “Maria, uskon sinulle elämäni, perheeni, työni, uskon sinulle sydämeni ja taisteluni. Pyhitän itseni sinulle.” Perisynnitön Neitsyt Maria auttakoon meitä varjelemaan kauneuttamme pahalta.
Franciscus
